Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella pyörätuolissa olevan miehen kanssa?
17.10.2020 |
Kysymys tuli mieleen, kun luin artikkelia Leo-Pekka Tähdestä. Hänellä on nyt uusi espanjalainen tyttöystävä.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta. Kunhan on itse hyväksynyt tilanteensa, ja sen rajoitukset, niin ei minua haittaisi.
Kyllä kai, jos sattuisin rakastumaan pyörätuolissa olevaan mieheen. En kuitenkaan varta vasten yrittäisi tutustua liikuntarajoitteiseen mieheen, ja yrittäisin varmaankin olla rakastumatta. Sama koskee muitakin vammoja; kuuroutta, sokeutta ym. Tiedostan kuitenkin että on ihan mahdollista rakastua henkilöön jolla on rajoitteita. En koe että asia olisi vain päätettävissä että enpä rakastu, jos oikeasti toisen kanssa synkkaa.
Luulen että en voisi. Olen liian herkkä. Vaikka se pyörätuolissa oleva ihminen olisi sinut asian kanssa, en voisi itselleni mitään - mielessäni murehtisin ja harmittelisin asian takia jatkuvasti. En siis alkaisi suhteeseen pyörätuolissa olevan kanssa. Eri asia, jos aiemmin kävelevä puoliso vammautuisi, sitten en tietenkään hylkäisi, vaan kantaisimme taakan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä voisi. Hankaloittaa elämää niin paljon. Joko vaatisi minulta nostamisia, avustamista ym. tai sitten suhteessa olisi kolmantena osapuolena ulkopuolinen avustaja.
Jos olemassa oleva kumppani joutuisi pyörätuoliin, en tietenkään sen takia häntä jättäisi. Jos kumppanin persoonallisuus muuttuisi pyörätuoliin joutumisen myötä eli esim. katkeroituisi kovasti tms., niin jättäisin.
Saan varmasti alapeukkuja vastauksiini, mutta ei kenenkään tarvitse "uhrautua" toisen puolesta. Ei se, että haluan oman elämäni olevan hyvää ja mahdollisimman helppoa (koska sitähän kaikki oikeasti haluaa), tee minusta itsekästä ja huonoa ihmistä. Aivan samoin kuin ei sekään, että pysyy katkeroituneen vammaisen puolison omaishoitaja tai rupeaa suhteeseen vammaisen kanssa, vaikka ei oikeasti ehkä haluaisi, tee kenestäkään hyvää ja syvällistä ihmistä.
Ihan samoin ajattelen muuten miehestä, jolla on huollettavan ikäisiä lapsia. En enää rupeaisi suhteeseen sellaisen kanssa, hankaloittaa elämää liikaa. Olen itse valinnut lapsettomuuden aikoinani, koska en yksinkertaisesti pidä lapsista, enkä halua elämääni niitä asioita, joita lapsen mukana tulee. Sekään ei tee minusta huonoa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä voisi. Hankaloittaa elämää niin paljon. Joko vaatisi minulta nostamisia, avustamista ym. tai sitten suhteessa olisi kolmantena osapuolena ulkopuolinen avustaja.
Jos olemassa oleva kumppani joutuisi pyörätuoliin, en tietenkään sen takia häntä jättäisi. Jos kumppanin persoonallisuus muuttuisi pyörätuoliin joutumisen myötä eli esim. katkeroituisi kovasti tms., niin jättäisin.
Saan varmasti alapeukkuja vastauksiini, mutta ei kenenkään tarvitse "uhrautua" toisen puolesta. Ei se, että haluan oman elämäni olevan hyvää ja mahdollisimman helppoa (koska sitähän kaikki oikeasti haluaa), tee minusta itsekästä ja huonoa ihmistä. Aivan samoin kuin ei sekään, että pysyy katkeroituneen vammaisen puolison omaishoitaja tai rupeaa suhteeseen vammaisen kanssa, vaikka ei oikeasti ehkä haluaisi, tee kenestäkään hyvää ja syvällistä ihmistä.
Ihan samoin ajattelen muuten miehestä, jolla on huollettavan ikäisiä lapsia. En enää rupeaisi suhteeseen sellaisen kanssa, hankaloittaa elämää liikaa. Olen itse valinnut lapsettomuuden aikoinani, koska en yksinkertaisesti pidä lapsista, enkä halua elämääni niitä asioita, joita lapsen mukana tulee. Sekään ei tee minusta huonoa ihmistä.
Varmaan toivot (tulevan) puolisosi toimivan samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi, koska en ole homo. Voisin seurustella pyörätuolissa istuvan nuoren tytön kanssa.
Naisia ei paljoa seksin menetys haittaisi, kommenttien perusteella🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei paljoa seksin menetys haittaisi, kommenttien perusteella🤗
Missä sanottiin että seksi on menetetty?
Voisin ja olen jo seurustellutkin
- itsekin liikuntavammainen
Voisitteko myös muistaa sen että jos istuu pyörätuolissa niin ei välttämättä ole täysin jalaton/ja kädetön, taikka autettava😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei paljoa seksin menetys haittaisi, kommenttien perusteella🤗
Puhuttiinko ketjussa neliraajahalvaantuneista? Näilläkin kuitenkin suu toimii. Kertoo toki kaiken että palstamiehen mielestä seksi on vain sitä nysällään jyystämistä 🤗.
Tuolla Tähdellä vaihtuu naiset aika vilkkaaseen tahtiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, paitsi jos kumppani jonka kanssa jo seurustelen joutuisi pyörätuoliin.
Vierailija kirjoitti:
En, paitsi jos kumppani jonka kanssa jo seurustelen joutuisi pyörätuoliin.
Työskentelen terveydenhoitoalalla. Kerran tuli yksi pyörätuoliin lapsena joutunut nuori mies potilaaksi. Oli sen verran söpö ja mukava ihminen, että jos olisin ollut sinkku ja emme hoitaja-potilas -suhteessa, olisin pyytänyt häntä ulos. Ja ihan hyvin hän liikkui, vaikka pyörätuolissa olikin. Oikeastaan oli jopa paremmassa kunnossa kuin monet kävelevät.
Yritin treffailla yhtä mutta ei siitä mitään tullut kun mies vähätteli itseään koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä voisi. Hankaloittaa elämää niin paljon. Joko vaatisi minulta nostamisia, avustamista ym. tai sitten suhteessa olisi kolmantena osapuolena ulkopuolinen avustaja.
Jos olemassa oleva kumppani joutuisi pyörätuoliin, en tietenkään sen takia häntä jättäisi. Jos kumppanin persoonallisuus muuttuisi pyörätuoliin joutumisen myötä eli esim. katkeroituisi kovasti tms., niin jättäisin.
Saan varmasti alapeukkuja vastauksiini, mutta ei kenenkään tarvitse "uhrautua" toisen puolesta. Ei se, että haluan oman elämäni olevan hyvää ja mahdollisimman helppoa (koska sitähän kaikki oikeasti haluaa), tee minusta itsekästä ja huonoa ihmistä. Aivan samoin kuin ei sekään, että pysyy katkeroituneen vammaisen puolison omaishoitaja tai rupeaa suhteeseen vammaisen kanssa, vaikka ei oikeasti ehkä haluaisi, tee kenestäkään hyvää ja syvällistä ihmistä.
Ihan samoin ajattelen muuten miehestä, jolla on huollettavan ikäisiä lapsia. En enää rupeaisi suhteeseen sellaisen kanssa, hankaloittaa elämää liikaa. Olen itse valinnut lapsettomuuden aikoinani, koska en yksinkertaisesti pidä lapsista, enkä halua elämääni niitä asioita, joita lapsen mukana tulee. Sekään ei tee minusta huonoa ihmistä.
Varmaan toivot (tulevan) puolisosi toimivan samoin?
No ei kauaa kestänyt, että "hyvä" ihminen tulee kuittailemaan. Vastauksena lapselliseen olettamukseesi: kyllä toivon puolisoni toimivan samoin. En todellakaan halua, että kukaan on minun kanssani velvollisuudesta tai syyllisyydestä. Humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä on maapallo pullollaan, puolisoni voi halutessaan valita hyväntekeväisyyden kohteensa ihan mistä tahansa.
Toki voisin, riippuen tietysti ihmisestä. Olen tehnyt aiemmin monta vuotta töitä vammautuneiden ihmisten kanssa, ja ihan samanlaisia ihmisiä ovat kuin muutkin. Aivovamma olisi minulle este, mutta ei pyörätuolin käyttäminen.
Kun täällä ketjussa joku sanoi, että pitäisi avustaa ja nostella, niin asia ei nuorilla ihmisillä mene noin. Suurimmalla osalla on alaraajojen toimintakyky heikentynyt, ei yläraajojen. Monet siirtyvät itsenäisesti sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista pöntölle esim. liukuvenyn avulla, jos kädet toimii. Jos jaloissa on pitoa, onnistuu myös jalkoihin varautuen siirtymiset. Jos lattialle putoaa sukka, ihminen saa sen ylös tarttumapihdeillä. Nuoremmilla pyörätuolia käyttävillä on yleensä ovikoneisto kodin ovessa, että pääsee ulos ja sisään kauko-ohjaimella. Suihkuun siirtymisessä saattaa tarvita apua liukkauden takia, mutta on heitäkin, jotka käyvät täysin itsenäisesti pesulla. Tämä siis edellyttäen, että käsissä ei ole vammaa.
Leo-Pekka Tähden kanssa voisin kyllä ilman muuta 👌
Alue: Aihe vapaa
Voisin, jos nykyinen puoliso joutuisi syystä X pyörätuoliin. Mutta tuskinpa voisin ottaa uutta pyörätuolissa olevaa, sen verran paljon se kuitenkin elämää häiritsee ja hankaloittaa.