Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde - Yhteenmuutto ja naimisiinmeno
Elli Esimerkki
16.10.2020 |
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka on kaikinpuolin ihana. Rehellinen, luotettava, hyvä sydän, hyvä huumorintaju, pitää mua hyvänä ja kaikki on hänen kanssaan helppoa. Hän tulee toimeen sukulaisteni ja ystävieni kanssa ja sama toisinpäin. Olemme kaikinpuolin hyvä match. Olemme molemmat lapsettomia, minä en voi saada lapsia ja mies on vela.
Vai olemmeko sittenkään hyvä match? On kuitenkin jotain asioita, joista koen jääväni vaille. Mies ei halua muuttaa yhteen (ei ainakaan lähiaikoina, ehkä ei koskaan), koska haluaa asua yksin. On totta, etten minäkään halua juuri nyt muuttaa yhteen, mutta en tiedä mitä ajattelen asiasta vuoden päästä. Pidän siitä että minulla on oma koti ja oma rauha, mutta toisaalta sydäntä hieman kylmää ettei mies koskaan halua jakaa kanssani arkea, herätä vierestäni kaikkina aamuina, koska jotenkin se on ollut aina ajatukseni siitä mihin suhteessa päädytään. Mies on myöskin ilmaissut että avioliitto ei merkitse hänelle mitään (kosintaa siis turha odotella).
Me tapailemme nyt riittävästi, en siis koe sinällään jääväni vaille huomiota tai yhdessäoloa, vietämme noin puolet viikosta yhdessä, aina jomman kumman luona. En ajan takia halua yhteenmuuttoa, vaan näen sen jotenkin luonnollisena steppinä.
Olen myös pienestä pitäen haaveillut siitä miten tuleva aviomieheni kosisi minua romanttisesti, haluaisi viettää loppuelämänsä kanssani ja... niin, turhaa haihattelua?
Miksi kaipaan tälläisiä elkeitä, kun kaikki on hyvin? Kaipaan sitä tunnetta, että toinen haluaisi sitoutua NÄILLÄ tavoilla, miksei muu tunnu riittävän??
Toisaalta, en vaihtaisi tätä miestäni toiseen, joka olisi jossain suhteessa vähemmän, mutta haluaisi naimisiin ja muuttaa yhteen. Onko tässä vastaus jota täältä haen? Miksen vaan voinut saada kaikkea!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2 ymmärsi väärin. Mies ei halua kevyttä tapailusuhdetta, vaan on sitoutunut minuun kaikin muin mahdollisin tavoin ja on todellakin mukana tässä vakavalla pohjalla. Hänelle siihen ei vaan kuulu välttämättä yhdessäasuminen.
ahnehtiminen ja itsekkyys. ja romanttista ppumpulia.
Olet hyvin tunnistanut omat tarpeesi ja mies puolestaan on ilmaissut hyvissä ajoin omat ajatuksensa. En näe mitään syytä, miksi ette saisi tehtyä noista lähtökohdista hyvää parisuhdetta. Tietysti se tarkoittaa sinun osaltasi kypsymistä siihen ajatukseen, että täysin ette arkea jaa keskenänne koskaan.
On myös mahdollista, että mies joskus muuttaa mieltään. Meillä ei alunperin ollut aikomusta muuttaa yhteen, mutta kun muutaman seurusteluvuoden jälkeen minun asuintaloni meni isoon remonttiin, muutin miehen luo tilapäisesti ja jäinkin tänne. Pitkiä keskusteluja ja harkintaa se toki vaati, niitä käytiin siitä alkaen, kun sain muutamaa kuukautta ennen remontin alkua tiedon siitä. Mutta nyt kun on saman katon alla kolmisen vuotta asuttu, olen itse aika ajoin miettinyt, josko kuitenkin olisi kannattanut asua erikseen. Saan kyllä saman katon allakin omaa tilaa, mutta ikiomassa kodissa se olisi vielä helpompaa.
Elli Esimerkki kirjoitti:
Nro 2 ymmärsi väärin. Mies ei halua kevyttä tapailusuhdetta, vaan on sitoutunut minuun kaikin muin mahdollisin tavoin ja on todellakin mukana tässä vakavalla pohjalla. Hänelle siihen ei vaan kuulu välttämättä yhdessäasuminen.
Ymmärsikö väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa parisuhdetta tulee aika, jolloin vaaleanpunaiset lasit tippuvat silmiltä. Sitten onkin keskustelun paikka. Ilmeisesti olette keskustelleet ja mies on ehdoton kannassaan? Jos näin on, niin eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jäät miehen kanssa ja sopeudut tilanteeseen. Tai eroat ja toivottavasti saavutat kaikki unelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elli Esimerkki kirjoitti:
Nro 2 ymmärsi väärin. Mies ei halua kevyttä tapailusuhdetta, vaan on sitoutunut minuun kaikin muin mahdollisin tavoin ja on todellakin mukana tässä vakavalla pohjalla. Hänelle siihen ei vaan kuulu välttämättä yhdessäasuminen.
Tietysti miehet haluavat, että naiset uskovat näin, jotta heidän rusinat pullasta-suhde jatkuisi.
Hei mä oon kans parisuhteessa ehdottoman miehen kanssa. Samat asiat ku sulla paitsi molemmat veloja ja ollaan asuttu yhdessä koko seurusteluaikamme, eli vajaa 10 vuotta. Mä oon jo täysin tottunu ajatukseen ilman häitä tai avioliittoa ja olen tajunnut että ne ovat ihan turhia. Mies on mitä ihanin ja täydellinen just mulle niin en mä lähtis tästä suhteesta vaan tollasten asioiden takia joilla ei oo edes mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi nimenomaan ei halua vakavaa suhdetta, vaan yksiavioisen fwb-suhteen. Onko tämä sinulle riittävä?
Miksi uskot ehdottomasti, että et voi saada lapsia? Kuulostat kuitenkin aika nuorelta ja ivf-hoidoilla+lahjasoluilla voidaan tehdä melkein ihmeitä, jos edes kohtu on ja olet suhteellisen nuori.
Itse olen tahattomasti lapseton (hoidot menossa), joka haluaa elää perhe-elämää, enkä voisi kuvitella eläväni tuollaisessa suhteessa vielä velan kanssa.
Kuuntele itseäsi ja etsi omaa onneasi!
Onko se rusinat pullasta suhde? Vai voiko olla, että maailmassa on muitakin tapoja olla yhdessä? Olen lukenut paljon aiheesta lähiaikoina ja ei ole ollenkaan harvinaista että aikuiset parisuhteessa olevat ihmiset eivät muuta yhteen.. ehkä koskaan. Minulle se ei tunnu luontevalta tosin.
En ole vaatinut miestä muuttamaan kanssani yhteen, enkä ole sitä edes ehdottanut koska kuten sanoin, en itsekään halua juuri nyt muuttaa yhteen. Kyse oli siitä että tunnen mahdollisuuden siihen olevan viety aiempien keskustelujemme pohjalta (on ilmaissut jo aiemmin että haluaa asua yksin) ja voinko siihen tyytyä.
Kyllä uskon miehen olevan minuun sitoutunut, koska minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen sanojaan. Hän ei ole antanut kertaakaan viitteitä siitä ettei olisi sitoutunut. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen enkä näe mitään syytä sille, miksi epäilisin hänen sitoutumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi nimenomaan ei halua vakavaa suhdetta, vaan yksiavioisen fwb-suhteen. Onko tämä sinulle riittävä?
Miksi uskot ehdottomasti, että et voi saada lapsia? Kuulostat kuitenkin aika nuorelta ja ivf-hoidoilla+lahjasoluilla voidaan tehdä melkein ihmeitä, jos edes kohtu on ja olet suhteellisen nuori.
Itse olen tahattomasti lapseton (hoidot menossa), joka haluaa elää perhe-elämää, enkä voisi kuvitella eläväni tuollaisessa suhteessa vielä velan kanssa.
Kuuntele itseäsi ja etsi omaa onneasi!
Tutkittu on, on erittäin erittäin epätodennäköistä että voisin raskautua. Joten olen käsitellyt lapsettomuuteni ja hyväksynyt sen. En ole lähdössä hoitoihin, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Kuuntelenkin itseäni. Siksi pohdin näitä asioita ja puntaroin mikä on itselleni tärkeää :) Onko yhteenmuutto ja naimisiinmeno niin tärkeää että luopuisin tästä mitä nyt on... Sitä pohdin.
Tekeekö suhteesta vakavan vain se että asutaan yhdessä ja mennään naimisiin? Vai mitkä asiat mielestäsi tekee suhteesta vakavan?
Mielestäni vakava suhde edellyttää sitoutumista, luottamusta, elämän jakamista toisen ihmisen kanssa, rakkautta... Nämä toteutuvat.
Aika huonot lähtökohdat millekään suhteelle. Tulet vielä satuttamaan itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi nimenomaan ei halua vakavaa suhdetta, vaan yksiavioisen fwb-suhteen. Onko tämä sinulle riittävä?
Miksi uskot ehdottomasti, että et voi saada lapsia? Kuulostat kuitenkin aika nuorelta ja ivf-hoidoilla+lahjasoluilla voidaan tehdä melkein ihmeitä, jos edes kohtu on ja olet suhteellisen nuori.
Itse olen tahattomasti lapseton (hoidot menossa), joka haluaa elää perhe-elämää, enkä voisi kuvitella eläväni tuollaisessa suhteessa vielä velan kanssa.
Kuuntele itseäsi ja etsi omaa onneasi!
FWB-suhteella ja parisuhteella on aika iso ero. FWB-suhteessakin vietetään kyllä aikaa muutenkin kuin sängyssä, mutta ei sitä ole tarkoitettukaan loppuelämän suhteeksi. Siinä harvoin vietetään yhdessä juhlapyhiä, tavataan toisen ystäviä ja sukulaisia, tehdään suunnitelmia lomille kuukausia etukäteen jne. Ja ennen kaikkea siitä puuttuu se, mikä muodostaa parisuhteen: kahden ihmisen välinen rakkaus ja halu sitoutua toisiinsa.
Kyllä omassa suhteessani oli päivänselvää, että kyse oli parisuhteesta, vaikka ei ensimmäisinä vuosina yhteenmuuttoa suunniteltukaan.
Niin..onhan näitä tapauksia olemassa, että joku mies ei ole halunnut lasta. Eron jälkeen nainen on kuitenkin nähnyt exän kulkevan lastenvaunujen kanssa. Eli kyseinen mies ei ollut halunnut lasta juuri tämän kyseisen naisen kanssa, mutta jonkun muun kanssa kyllä. Paha sitten sanoa, että voisiko tätä verrata teidän suhteeseenne? Onhan se toki totta, että on sitoutuneita parisuhteita, jotka eivät asu yhdessä. Yleensä ne parisuhteet ovat kylläkin sellaisia, että molemmilla ( tai toisella) on lapsia, eikä haluta sekoittaa pakkaa yhteisasumisella.
No kysy testamentista ja edunvalvontavaltuutuksesta?
Naimisissa voi olla myös eri osotteissa.
Eniten ärsyttää toi, et naisen just aina pitää myöntyä kaikkeen mitä se mies haluaa / ei halua. Kyllä sulla on oikeus haluta avioliittoa ja yhdessä asumista. Tuskin ne ajatukset tosta myönteisemmäksi muuttuu, vaan luultavasti asia vaivaa sua jatkossa vieläkin enemmän. Kokemusta on itsellä 2 pitkästä suhteesta. On ihan ok haluta romanttinen suhde, naimisiinmeno on iso asia ja siitä saakin haaveilla. On olemassa miehiä, joille samat asiat on tärkeitä. Jos olisin sinä, ehkä kokeilisin sitä, että näkisin miestä harvemmin (1 krt / vko) ja etsisin siinä sivussa uutta tyyppiä. Sanoisin miehelle, että jos haluat monogaamisen suhteen, tarkoittaa se mulle sitoutumista ja yhdessä asumista. Jos ei niihin voi sitoutua ja panostaa suhun, on sit se riski että menettää sut kokonaan. Naiset, vaatikaa itsellenne kunnioitusta!
Eli mietit jo etukäteen että entä jos josku menee halut ristiin niin parempi erota jo valmiiksi ettei tarttee yrittää tehdä kompromisseja?
Mitäpä jos nyt vaan nauttisit siitä että sulla on kiva mies johon voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää toi, et naisen just aina pitää myöntyä kaikkeen mitä se mies haluaa / ei halua. Kyllä sulla on oikeus haluta avioliittoa ja yhdessä asumista. Tuskin ne ajatukset tosta myönteisemmäksi muuttuu, vaan luultavasti asia vaivaa sua jatkossa vieläkin enemmän. Kokemusta on itsellä 2 pitkästä suhteesta. On ihan ok haluta romanttinen suhde, naimisiinmeno on iso asia ja siitä saakin haaveilla. On olemassa miehiä, joille samat asiat on tärkeitä. Jos olisin sinä, ehkä kokeilisin sitä, että näkisin miestä harvemmin (1 krt / vko) ja etsisin siinä sivussa uutta tyyppiä. Sanoisin miehelle, että jos haluat monogaamisen suhteen, tarkoittaa se mulle sitoutumista ja yhdessä asumista. Jos ei niihin voi sitoutua ja panostaa suhun, on sit se riski että menettää sut kokonaan. Naiset, vaatikaa itsellenne kunnioitusta!
Eipä yllätä, että olet päätynyt eroon jo kaksi kertaa. Sun neuvo ap:lle on kiristys tapaamisille.
Haluatte eri asioita suhteelta, mies kevyen tapailusuhteen ja sinä vakavampaa.