Parisuhde - Yhteenmuutto ja naimisiinmeno

Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka on kaikinpuolin ihana. Rehellinen, luotettava, hyvä sydän, hyvä huumorintaju, pitää mua hyvänä ja kaikki on hänen kanssaan helppoa. Hän tulee toimeen sukulaisteni ja ystävieni kanssa ja sama toisinpäin. Olemme kaikinpuolin hyvä match. Olemme molemmat lapsettomia, minä en voi saada lapsia ja mies on vela.

Vai olemmeko sittenkään hyvä match? On kuitenkin jotain asioita, joista koen jääväni vaille. Mies ei halua muuttaa yhteen (ei ainakaan lähiaikoina, ehkä ei koskaan), koska haluaa asua yksin. On totta, etten minäkään halua juuri nyt muuttaa yhteen, mutta en tiedä mitä ajattelen asiasta vuoden päästä. Pidän siitä että minulla on oma koti ja oma rauha, mutta toisaalta sydäntä hieman kylmää ettei mies koskaan halua jakaa kanssani arkea, herätä vierestäni kaikkina aamuina, koska jotenkin se on ollut aina ajatukseni siitä mihin suhteessa päädytään. Mies on myöskin ilmaissut että avioliitto ei merkitse hänelle mitään (kosintaa siis turha odotella).

Me tapailemme nyt riittävästi, en siis koe sinällään jääväni vaille huomiota tai yhdessäoloa, vietämme noin puolet viikosta yhdessä, aina jomman kumman luona. En ajan takia halua yhteenmuuttoa, vaan näen sen jotenkin luonnollisena steppinä.

Olen myös pienestä pitäen haaveillut siitä miten tuleva aviomieheni kosisi minua romanttisesti, haluaisi viettää loppuelämänsä kanssani ja... niin, turhaa haihattelua?

Miksi kaipaan tälläisiä elkeitä, kun kaikki on hyvin? Kaipaan sitä tunnetta, että toinen haluaisi sitoutua NÄILLÄ tavoilla, miksei muu tunnu riittävän??

Toisaalta, en vaihtaisi tätä miestäni toiseen, joka olisi jossain suhteessa vähemmän, mutta haluaisi naimisiin ja muuttaa yhteen. Onko tässä vastaus jota täältä haen? Miksen vaan voinut saada kaikkea!