Lue keskustelun säännöt.
Muutto, päiväkotilainen ja stressi
Aloittaja...
16.10.2020 |
Joudumme muuttamaan vuokra-asunnostamme kun omistaja myy asunnon. Olemme kovin tykästyneitä alueeseen mutta täältä ei löydy uutta vuokra-asuntoa. Oman asunnon osto olisi mahdollinen noin 3 vuoden päästä ja ostaisin sen töitä alueelta.
Mulla on 5 vuotias ujo tyttö, jonka ainuat kaverit on päiväkodissa. Tämän takia en haluaisi päiväkotia vaihtaa. Mietin että jos ja kun joudumme muuttamaan tältä alueelta pois, niin kun tyttö aloittaa koulun (toivoisin että tämän päiväkodin viereisessä johon kaveritkin menee) niin onko hän oikeutettu taksikuljetukseen kun tuo ei varmasti ole lähikoulu?
Menemme siis katsomaan asuntoa joka on tästä noin 8km päässä ja siellä ei ole oikein linja-automahdollisuuksia lähellä.
Saiko joku selvää? Itseä ahdistaa tilanne kovasti vaikka varmasti tyhmältä kuulostaa..
Kommentit (28)
Jos haette "omista syistänne" lasta eri kouluun kuin lähikoulu, ei pääsääntöisesti ole oikeutta koulukuljetukseen.
Mutta ihan vaan kommenttina tuohon lapsen ujouteen: mekin muutettiin ujon päiväkotilaisen kanssa. Jonkin aikaa lapsi kävi vanhassa päiväkodissa, mutta kun viereen valmistui lähipäiväkoti, niin siirrettiin lapsi sinne. Kerrottiin työntekijöille heti kättelyssä, että lapsi on ujo ja tarvitsee aikaa tutustumiseen. Syynä siirrolle oli nimenomaan se, että päiväkodissa ehti sitten tutustua alueen lapsiin, jolloin kouluun siirtyminen oli helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis voi ostaa asuntoa nyt? Eikö ole kerta kaikkiaan mahdollista?
Ei sinne muuhun kuin lähikouluun pääse noin vain. Ja ei, ette ole oikeutettuja koulukyytiin, muuta kuin jos siellä on jokin painotus jolle hän pääsee.
Meillä on samanlainen tilanne. Ollaan saatu rakennuttamamme okt just valmiiksi. Kerrostaloasunto meni hyvin kaupaksi (koronasta huolimatta). Kaupat on just allekirjoitettu ja viime viikolla virallisesti muutettiin. Lapset vaan ei tunne vielä yhtään lasta alueeltamme. Saa nähdä miten eskari sitten menee jos kaikki muut lapset tuntevat jo.
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulee kans eteen tilanne, että tullaan muuttamaan vielä ennen kuin nyt 5v menee kouluun. Toki yritetään katsella taloa läheltä nykyistä aluetta, mutta tällä alueella tarjontaa on vähän ja talot vanhoja. Lapsi on ujo ja hänen paras ystävänsä asuu nyt ihan naapurissa, joten surettaa hieman lapsen puolesta, mutta uskon että hän selviää kyllä hienosti! Lapset on sopeutuvaisia ja saa yleensä nopeasti uusia kavereita, kun vaan alkujännityksestä selviää :) teidän tilanteessa kyllä yrittäisin katsoa vuokra-asuntoa sellaiselta alueelta, josta voisitte ajatella ostavanne myöhemmin oman, ettei tarvitse alkaa siinä vaiheessa vaihtaa koulua. Mutta jos se ei onnistu niin lapset kyllä selviää koulun vaihdostakin, mitä nuorempana sitä helpommin.
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Me ei olla muutettu monesti, mutta muista syistä nyt 5-vuotias on vaihtanut ensin päiväkodista kerhoon, sitten toiseen ja kolmanteen kerhoryhmään, sitten taas päiväkotiin ja taas uuteen päiväkotiin. Lapsi on ujo ja herkkä ja vaihtelu on aiheuttanut haasteita ja olen ollut lapsen puolesta harmissani. Nyt viimeisen muutoksen jälkeen huomasin, miten helposti lapsi solahti uuteen ryhmään. Hänestä on tullut sosiaalinen ja hyvä leikkimään erilaisia leikkejä toisten kanssa, tutustuu nopeasti ja tuntuu olevan uudessa ryhmässään "suosittu", vaikka aloitti vasta pari kuukautta sitten. Ehkä se sittenkin oli ihan hyvä juttu joutua opettelemaan eri ympäristöissä ja eri lasten kanssa toimimista jo varhaislapsuudessa :) kotoa lapsi kuitenkin on saanut sitä pysyvyyttä ja turvaa, mitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisivuotias kyllä ehtii löytää uusia kavereita uudesta päiväkodista ja eskarista ennen kouluikää. Laittakaa hänet myös johonkin harrastukseen.
Säilyttäkää myös yhteys näihin jo syntyneisiin ystäviin!
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.
Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ihmiset ovat aina liikkuneet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ja kaikkiko asuu jossain tuppukylässä jossa on yks ainoo päivärytmi, yks ainoo leikkipuisto ja yks ainoo uimaranta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aina liikkuneet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ja kaikkiko asuu jossain tuppukylässä jossa on yks ainoo päivärytmi, yks ainoo leikkipuisto ja yks ainoo uimaranta?
Niin, tuskinpa herttoniemessä asuva perhe lähtee kontulaan asti päästäkseen lekariin.
Taidat olla vain perusluonteeltasi hiukan vastahakoinen vai onko ymmärrys tosiaan noin kapeakatseinen ?
Minusta siinä ei ole mitään järkeä, että ujoa lasta, jolla ei ole kavereita, pidetään väkisin siinä porukassa, josta hän ei ole kavereita löytänyt. Uudessa paikassa voi olla useampi saman luonteinen, joiden kanssa syntyy ystävyyssuhteita.
Eskariryhmään tulee yleensä lapsia useista eri päiväkotiryhmistä ja perhepäivähoitajilta, ja kotihoidossa olleitakin. Joten lapsesi ei ensi syksynä ole ainut "uusi" siinä omassa ryhmässään. Myös koululuokkaan tulee ensimmäiselle luokalle aina lapsia useammasta eri päiväkodista, joten siinäkään vaiheessa hän ei olisi ainut uusi.
Tyttäreni luokalle tuli 7 luokalle tyttö, jolla ei ollut koko päiväkoti- ja alakouluaikana yhtään kaveria. Hän ystävystyi tyttäreni kanssa ja pääsi mukaan hänen kaveriporukkaansa. Ovat edelleen, parikymppisinä, ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dumbo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aina liikkuneet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ja kaikkiko asuu jossain tuppukylässä jossa on yks ainoo päivärytmi, yks ainoo leikkipuisto ja yks ainoo uimaranta?
Niin, tuskinpa herttoniemessä asuva perhe lähtee kontulaan asti päästäkseen lekariin.
Taidat olla vain perusluonteeltasi hiukan vastahakoinen vai onko ymmärrys tosiaan noin kapeakatseinen ?
Miksei lähtisi?
Ja Herttoniemessäkin on monta puistoa. Ei vain yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Dumbo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aina liikkuneet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ja kaikkiko asuu jossain tuppukylässä jossa on yks ainoo päivärytmi, yks ainoo leikkipuisto ja yks ainoo uimaranta?
Niin, tuskinpa herttoniemessä asuva perhe lähtee kontulaan asti päästäkseen lekariin.
Taidat olla vain perusluonteeltasi hiukan vastahakoinen vai onko ymmärrys tosiaan noin kapeakatseinen ?Miksei lähtisi?
Ja Herttoniemessäkin on monta puistoa. Ei vain yhtä.
Itseasiassa " vanhassa" 2, joista toinen se isompi ja käytetympi, heka puolella yksi, joka erittäin suosittu myös.
2 heittää kehiin vielä sellaisen pointin kuin kaverussuhteet päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen... Eli jos kävisi niin, että pitäisitte lapsen vanhassa päiväkodissa ja saisitte hänet vielä sen alueen kouluunkin, tulitteko ajatelleeksi, että sitten kaikki lapsen kaverit ovat siellä sen päiväkodin / koulun lähistöllä. Meinaatteko jaksaa kuljetella lasta sitten kavereille, jos haluavat jatkaa leikkejä vielä illalla?
Jos taas saisitte lapsen siihen kodin lähelle päiväkotiin (vaikka se vaihdos voisikin olla hankala), niin lapsella olisi mahdollisuus saada kavereita omalta asuinalueelta. On vaan paljon helpompaa, kun ei tarvitse kuljettaa lasta kaverille. Meillä nyt siis se tilanne, että lapsen (jo 16v tosin) paras kaveri asuu 12 km päässä, eikä välillä kulje joukkoliikennettä kuin keskustan kautta kiertäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dumbo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aina liikkuneet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Mitä ihmeen vakikasvoja???
Ja kyllä muutto on ihan selkeästi yksi stressitekijä ihmisellä.
Samalla alueella asuvia ihmisiä, jotka käyvät alueen yhteisissä aktiviteettipaikoissa.
Saitko jo kopin vai tarkennanko vielä ?
Ja höpöhöpö, muuttaminen on loppujenlopuksi aika mukavaa, avartaa maailmaa kivasti.Tätähän ei ymmärrä napanuoramammat, jotka nippanappa uskaltavat muuttaa lapsuudenkodista 3 kilometriä pidemmälle.
Ja kaikkiko asuu jossain tuppukylässä jossa on yks ainoo päivärytmi, yks ainoo leikkipuisto ja yks ainoo uimaranta?
Niin, tuskinpa herttoniemessä asuva perhe lähtee kontulaan asti päästäkseen lekariin.
Taidat olla vain perusluonteeltasi hiukan vastahakoinen vai onko ymmärrys tosiaan noin kapeakatseinen ?Miksei lähtisi?
Ja Herttoniemessäkin on monta puistoa. Ei vain yhtä.
Itseasiassa " vanhassa" 2, joista toinen se isompi ja käytetympi, heka puolella yksi, joka erittäin suosittu myös.
Sen lisäksi on taloyhtiöillä leikkipaikkoja ja päiväkotien ja koulujen pihoja käytetään iltaisin ja viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Me ei olla muutettu monesti, mutta muista syistä nyt 5-vuotias on vaihtanut ensin päiväkodista kerhoon, sitten toiseen ja kolmanteen kerhoryhmään, sitten taas päiväkotiin ja taas uuteen päiväkotiin. Lapsi on ujo ja herkkä ja vaihtelu on aiheuttanut haasteita ja olen ollut lapsen puolesta harmissani. Nyt viimeisen muutoksen jälkeen huomasin, miten helposti lapsi solahti uuteen ryhmään. Hänestä on tullut sosiaalinen ja hyvä leikkimään erilaisia leikkejä toisten kanssa, tutustuu nopeasti ja tuntuu olevan uudessa ryhmässään "suosittu", vaikka aloitti vasta pari kuukautta sitten. Ehkä se sittenkin oli ihan hyvä juttu joutua opettelemaan eri ympäristöissä ja eri lasten kanssa toimimista jo varhaislapsuudessa :) kotoa lapsi kuitenkin on saanut sitä pysyvyyttä ja turvaa, mitä tarvitaan.
Meillä ujo lapsi, jolla ei oli päiväkodissa jossain vaiheessa yksi kaveri, joka meni eri kouluun. Lapsellani ei 1-2 luokilla ollut yhtään kaveria. Nyt, kolmannella luokalla, sama luokka, vain opettaja on vaihtunut. Nyt lapseni on yhtäkkiä reipastunut, ja kavereitakin on alkanut löytymään.
Reissuperhe kirjoitti:
Itse muuttanut 3 vuoden aikana :Helsinki - > kajaani ---> kuopio ---> kuopio ----> helsinki ----> helsinki ---> kuopio ---> helsinki.
Ja taas etsitään uutta kotia, lapsia 2 kpl ( 3 vuotias ja 1 vuotias ), ja ainakin meillä käynyt niin että vanhempi ei ujostele yhtään uusia tilanteita ( päiväkodit, kerhot yms ) tekee aina rohkeasti aloitteet hiekkalaatikolla muitten lasten kanssa.
Vähän särähti korvaan tuo " ainoat kaverit päiväkodissa " oletan että käytte 3-5 krt viikossa ulkona perheen kesken ( lekarit, puistot , rannat yms ), eikö näistä ole löytynyt vaki kasvoja leikkiseuraksi ? Ainakin itse aina löytänyt oman aluuen " piirit " nimenomaan näistä paikoista...
Mutta tosiaan, ei ne lapset rikki siitä mene, hyvää tekee välillä käydä epämukavuusalueella.
Miksi oletat että muutkin ramppauttavat lapsia (mitä edes on lekarit?!) leikkipuistoissa ja rannoilla yms.? Meillä ainakin käydään töissä ja harrastuksia on muutamana iltana viikossa. Ei todellakaan riitä jaksaminen mihinkään puistoiluihin. Minulla on ainakin lasten lisäksi myös oma elämä ja omat kaverit ja harrastukset. Anteeksi että tartuin, mutta nyky vanhemmilta vaaditaan muutenkin paljon ja sinun oletuksesi muiden tekemisistä ei ainakaan auta. Tapanne saattaa sopia teille, mutta uskallan väittää että melko harvat käyvät nuin usein koko perheen kesken ulkoilemassa omaa pihaa kauempana.
Ylös