Lue keskustelun säännöt.
Kun epäonnistuneesta ja päähän potkitusta ihmisestä alkaa kuoriutuakin menestyjä. Harmittaako?
15.10.2020 |
Varsinkin, jos henkilö on ollut sinunkin pahan olon tunkio?
Kommentit (24)
Ei harmita. Miksi harmittaisi? Toivottavasti tosin se toinenkaan ei ole itse ollut muille tai esim. minulle ilkeä. Mutta muiden hyvä ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti heitä harmittaa, jotka ovat ensin yrittäneet sabotoida tietä menestymiseen. Sabotoivatko tulee myöhemmin kiltisti perässä.
Näin on aina ollut ja näin on oleva
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Miksi edes mietit sellaista?
Niinpä niin.
Ihminen, jota kiusataan, ja hän menestyy silti, kiusaajista huolimatta. Kyllähän se kiusaajia kismittää
vain jos kyseinen ihminen on satuttanut minua niin, että ns ansaitsisi kaiken pahan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän itse ole toiminut niin ettei sinua tueta, sitä epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vain jos kyseinen ihminen on satuttanut minua niin, että ns ansaitsisi kaiken pahan
Mikä maailman keskipiste sinä kuvittelet olevasi.
Urpo sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras kosto kiusaajalle on menestyä. Valitettavasti osalle se jää niin syvälle, että ei jaksa. Sitten on meitä, jotka ollaan luonteeltamme vahvoja, vaikka sitä ei aina päälle päin uskoisi. Yksi kiusaajistani vaikuttaa aidosti katuvalta ja hän tuntuu olevan tyytyväinen siitä, että minulla menee hyvin. Muutamaa ärsyttää. Minun vikani oli olla pienikokoinen, kiltti, hiljainen ja hyvä koulussa.
Miksi olette yhä tekemisissä kiusaajienne kanssa? Maailma on suuri ja täynnä ihmisiä. Surullisinta ovat ihmiset, jotka aikuisina yrittävät näpäyttää kiusaaajiaan kun todellisuudessa eivät ne kiusaajat mieti hetkeäkään niitä kiusaamiaan. Kiusattu, hanki itsellesi apua ja päästä jo irti, jooko? Ei sinun menestyksesi tai menestymättömyytesi kiinnosta oikeastaan ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vain jos kyseinen ihminen on satuttanut minua niin, että ns ansaitsisi kaiken pahan
Mikä maailman keskipiste sinä kuvittelet olevasi.
Urpo sekopää.
Ei ole sinunkaan mielenterveys ihan kohdillaan.
Outo kysymys. Eihän ketään voi tuollainen harmittaa. Yleensä ihmiset haluavat toisilleen hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette yhä tekemisissä kiusaajienne kanssa? Maailma on suuri ja täynnä ihmisiä. Surullisinta ovat ihmiset, jotka aikuisina yrittävät näpäyttää kiusaaajiaan kun todellisuudessa eivät ne kiusaajat mieti hetkeäkään niitä kiusaamiaan. Kiusattu, hanki itsellesi apua ja päästä jo irti, jooko? Ei sinun menestyksesi tai menestymättömyytesi kiinnosta oikeastaan ketään.
Käyn lapsuudenkodissani edelleen, kiusaaja asuu siellä ja en voi miettiä, miten en olisi esim. kaupassa tai muilla asioilla samaan aikaan. En ole suoraan tekemisissä, mutta on raskasta yrittää välttellä. Joskus voi joutua jopa samaan työpaikkaankin.
Mulla on narsistisuku , voin sanoa että kun kiltistä tytöstätulee ansioitunut "taistelija" niin narsku on hädissään. Terkkuja kahden kaupungin poliiseille joista kolme sai kirjallisen varoituksen t. kaunis tyttö : D
Ei. Minulla on omat vikani mutten ole kateellinen. Lisäksi inhoan kiusaamista enkä käytä ketään tunkiona.
Harmittaa jos kyseessä on mies.
Tällöin olen arvioinut sen nahjuksen väärin ja joku muu nainen pääsee hyötymään hänestä. Ei sellainen sovi!
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette yhä tekemisissä kiusaajienne kanssa? Maailma on suuri ja täynnä ihmisiä. Surullisinta ovat ihmiset, jotka aikuisina yrittävät näpäyttää kiusaaajiaan kun todellisuudessa eivät ne kiusaajat mieti hetkeäkään niitä kiusaamiaan. Kiusattu, hanki itsellesi apua ja päästä jo irti, jooko? Ei sinun menestyksesi tai menestymättömyytesi kiinnosta oikeastaan ketään.
..niin no, sitähän se kiusattu joutuu tekemään. Harva kiusattu haluaa näpäyttää kiusaajiaan, vaan pyrkii aktiivisesti heidät unohtamaan, se on useimpien halu, päästä mahdollisimman kauaksi, näin olen ymmärtänyt.
Se vaan, että jos joudut esimerkiksi raiskatuksi, niin ei se tilanne irti pääsemällä parane. Irti päästetään asioista, jotka ovat irtonaisia, irti päätettävissä. Raiskatulla on fyysiset arvet, jotka täytyy eka hoitaa, sen jälkeen henkiset ja niistä toipuminen voi kestää, pelko tilat yms voi lyödä päälle pitkänkin ajan jälkeen.
Sama kiusaamisessa, se on henkistä raiskaamista, väkivaltaa. Ei niistä traumoista voi jotenkin irti päästää, koska jos ne lähtisi irti päästämällä, jokainen kiusattu sen tekisi. Ei kukaan niissä paskois€a tahallaan vello.
Sitten kun haavat on parantuneet eteenpäin meno on enemmän mahdollista ja silloin tapahtuu tuo ”irti päästäminen”, kyse enemmänkin siitä, että ne sonnat ovat tulleet ulos ja haavat arpeutuneet, tule mutta elämään, kun se jatkuva kipu, joka on vienyt huomion ja kaiken energian. Mutta kyllä sen kivun täytyy tulla ulos.
Tämä on hassua, että kiusattua syyllistetään joka taholta. Kun pitkään kiusattu lopulta reagoi, suuttuu ja näyttää tunteensa, häntä pidetään kaistapäänä. Tai sitten jos kokee tilanteesta kipua, surua, ahdistusta syytetään uhrautumisesta ja juurikin Tuosta irti päästämättömyydestä. Ihan kuin se kiusattu voisi vain jatkaa elämää ja päästä ikävistä jutuista sormia napsauttamalla. Ei se niin mene, ne tunteet mitä se helvetti on synnyttänyt, on läpikäytävä. Toki se on ulkopuoliselle niin kamalan ikävää katseltavaa tämäkin räpiköinti, että siitäkin pitää alkaa sanailla.
Miten olisi olla rinnalla, ja antaa toisen tuntea mitä tuntee?
En ole vielä koskaan moista ilmiötä kohdannut, joten hankala sanoa.
Ei tietenkään. Miksi edes mietit sellaista?