Pitääkö turvaton lapsuus jotenkin käsitellä aikuisena?

Jollain on varmasti kokemusta. Tai ainakin näkemystä asiaan.

Toisen täytyy, toisen ei. Periaatteessa pakostikin se käsittelee jotenkin, huonommin tai paremmin. Riippuu ihmisestä. Jos se vaivaa niin hyvähän se olisi käsitellä. Jos jatkat elämääsi niin turhaan kuljetat palloa jalassasi, jotta voit sitten joskus käsitellä asian, jos sinulla on jo avain lukkoon. Monet eivät puhu ikinä siitä mitä kotona tapahtui ja elävät nyt hyvää elämää.

Moikka, 

Mä aloitin juuri psykoterapian, joka luultavasti tulee kestämään vuosia. Nyt vasta yli kolmekymppisen tajuan, miten haastava lapsuus on vaikuttanut elämääni, alla muutamia esimerkkejä:

- parisuhteen muodostaminen pelottaa 

- parisuhteessa on välillä haasteita kun elää häpeän ja alhaisen itsetunnon kanssa, kumppanin normaali toiminta saattaa näyttäytyä kylmältä, etäiseltä ja tulkitsen jotkut tilanteet väärin siten, että olen huono ja ruma 

- lapsen kasvatuksessa saatan olla huomaamattani epälooginen

- stressinsietokykyni ei ole hyvä vaan reagoin stressaaviin tilanteisiin voimakkaammin kuin toiset ja tämä vaikuttaa työmenestymiseeni  

Asioita ei ole pakko käsitellä, mutta ainakin itse hyvinvointini on terapian aloittamisen myötä kasvanut merkittävästi. Vasta nyt alan ymmärtämään miksi käyttäydyn tai tunnen tietyllä tapaa.