Onko kukaan eronnut vaiheittain?

Minä sanoin että enää en koe olevani hänen kanssa suhteessa ja että alan etsiä asuntoa mutta siihen saakka koitetaan elää sovussa. Elin "sinkkuna" vaikka asuimme yhdessä vielä joitain kuukausia (vuosiin ei ollut ollut fyysistä suhdetta).



Molemmat saivat hyvät omat asunnot samana viikonloppuna kun muutto oli. Minulla konkreettinen ero oli helpotus, mies on vieläkin siitä toipumassa, mutta tämä oli oikea ratkaisu vaikka omaa sisintäni oma julmuuteni raastaa. En vaan voinut jäädä tuleen makaamaan.

Asutaan eri asunnoissa, mies ei maksa lasten elatuksesta ja meillä on edelleen yhteinen talous, taloustili, auto ja lainat.



Luulen, että ero toteutetaan ilman harkinta-aikaa sitten, kun olemme asuneet erillämme sen 2 v.



Tämä tapa on järkevä talouden tässä tilassa ja kalliilla asuinalueella: lapset saavat asua vielä omassa kodissaan, asuntoa ei tarvitse myydä hädässä ja asuntolainoja ottaa nopealla aikavälillä. Silti saadaan asua erillään.



Kyllä se asioiden järjestely silti tulevaisuudessa jännittää.

Pitkittyi siis ei-suunnitellusti, ja mitään järkevää ei tuon pitkittymisen aikana tehty (tyyliin hoidettu asioita kuntoon tm.). Tuon kokemuksen perusteella voin sanoa, että pitkittäminen on varmasti henkisesti raskas juttu, jos jommalla kummalla sattuu vielä olemaan tunteita tulevaa ex-puolisoa kohtaan.