Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Oppiiko mies ikinä?
14.05.2009 |
Mitä veikkaatte/onko kokemusta? Oppiiko mies koskaan olemaan lastensa kanssa, jos ei sitä vielä 3 lasta saatuaan ole oppinut? Tarkoitan siis sitä, että oppisi, miten lasten kanssa leikitään, pelataan, ulkoillaan jne, ns. lasten ehdoilla, laskeudutaan siis lapsen tasolle ja tehdään asioita yhdessä. Jos sellaista ei luonnostaan osaa ja siihen ei ole kotoaan saanut mallia, niin onnistuuko sellainen ikinä? Halua siihen kai sinänsä olisi, mutta ei kykyä toteuttaa...
Mieheni ei siis lainkaan osaa nauttia yhdessäolosta lasten kanssa. Hän on muuten aivan mahtava isä, vastuullinen, huolehtivainen, jakaa kotityöt jne., mutta tuollaiseen arkiseen puuhasteluun hän ei taivu kuin pakosta. Hänelle isyys on silkkaa autoritääristä vanhemmuuttaa isolla v:llä, eikä hän tunnu edes tajuavan, että lapset kaipaavat aikuista olemaan heidän kanssaan.
Olen niin ..tanan kyllästynyt pakottamaan miestäni menemään ulos lastensa kanssa, lukemaan heille, rakentamaan legoilla jne. Jokainen pienikin teko pitää aina erikseen pyytää tekemään, koska muuten hän ei lainkaan tule ajatelleeksi, että hän voisi jotakin tehdä.
Miksi mies ei osaa nauttia lapsistaan, vaikka on heidät halunnut ja heitä suuresti rakastaa? Miten häntä voisi tässä tukea/patistaa opettelemaan?
Kommentit (22)
mutta ei häntä siihen voi opettaa. Se tulee itsestään jos tulee. Olen sivusta ilolla seurannut kun kaverini on oppinut leikkimään lastensa kanssa. :) Eli toivoa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna heille aikaa ja rauhaa, kyllä se sitten siitä. He voivat keksiä jotain ihan muuta.
Vanhemmilla voi olla eri tapoja olla lasten kanssa, kunhan on läsnä ja nataa sen turvan ja tuen, mitä lapsi tarvitsee. Ja todennäköisesti miehesi tuntee lasten kanssa touhuamisen luontevammaksi vähän myöhemmin, kun lapset ovat enemmän aikuismaisia (koululaiset).
Mutta kannattaa silti huolehtia, että mies pysyy mukana tässäkin kehitysvaiheessa. Pakottaa ei kannata, mutta johdatella ehkä.
Se saattaa olla jopa henkistä väkivaltaa, josta kärsii koko perhe.
Yritätkö "opettaa" miestäsi myös lasten kuullen? Silloin teet selväksi heillekin, että isä on mielestäsi epäkelpo ja vaikeutat heidän suhteensa kehittymistä edelleen.
Sitten on myös se vaihtoehto, että nautit tilanteesta näin, saat tuntea olevasi ainoa hyvä vanhempi, kun saat koko ajan valittaa lasten isästä. Ikävä kyllä tunnen tällaisia henkilöitä, ja heidän kodeissaan on kyllä aivan kamala tunnelma!
Meillä ei ainakaan ole oppinut. Lapset nyt 6, 4, 2 ja 0. Minä kasvatan ne tasan yksin. Ruokaa mies tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohdin elämäänne tämä ilmenee. Jäi itselleni vähän epäselväksi...
Me ihmiset kun ollaan erilaisia... Kummastuttaa tuollainen ajatus että aiti/isä on jokin viihdytyskeskus, ohjelmatoimisto.
Loppupeleissä ne lapset kaipaa läsnäolevaa, turvallista aikuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikille sovi lasten kanssa leikkiminen, eikä kaikkien mielestä se edes kuulu vanhemmille. Lapset oppivat kyllä leikkimään itsekin ja havaitsevat, että vanhemman rooli on jotain muuta.
Minäkin olen todella huono leikkimään lapsen kanssa. Joskus voin pelata jonkun pelin, mutta suoraan sanoen kyllästyn siihen hommaan alta aikayksikön. Mieluummin ohjaan lasta tekemään asioita itse ja viihtymään omien mielikuvitusleikkiensä parissa. Hän on kuitenkin mukanani kaikessa arkiaherruksessa, leikkiähän sekin hänelle on.
ole kiinnostuneita lasten leikeistä ja touhuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isälle niitä pukkaat.
Miksi ihmeessä kuvittelisit, että mies muuttuisi? Ikäväähän se on, jos ei isä ole kiinnostunut lastensa kanssa touhuamaan, mutta minua oikeasti vähän tympii se, että ap:n kaltaiset naiset valittavat täällä kyllästymistään tilanteeseen ja kyselevät, mahtaako mies ikinä oppia...Mahtaako tyhmä muuttua joku kaunis päivä älyköksi tai lyhyt pitkäksi? Tuskin.
Jos pyöräyttää kolme lasta miehelle, joka ei ole ollut kiinnostunut ajanvietosta ensimmäisenkään kanssa, niin sitä saa sitten mitä tilaa. Aika turha valittaa ja hemmetin tyhmää odotella jotain ihmekäänteitä.
lasten kanssa leikkiminen. ulkoilu tietysti on aivan eriasia mutta aikuisen kuuluu korkeintaan osallistua leikin "alkuun panemiseen", ei itse leikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta taas on omituista ajatella ettei leikki kuulu vanhemmuuteen. Miten niin ei kuulu? Lasten kanssa touhuaminen, yhdessä lukeminen jne. antaa lapselle kuvan oikeasti osallistuvasta vanhemmasta. En sano, että siitä tulisi suunnattomasti nauttia tai leikkiä pitäisi joka päivä, mutta astuminen lapsen maailmaan on musta jollain lailla välttämätöntä voidakseen ymmärtää lasta.
Mun parhaat lapsuusmuistot on siitä kun isä leikki meidän kanssa. Oli heppana ja järjesti meilli kivoja mielikuvitusretkiä. Niistä jäi sellainen tunne, että hän tykkäsi olla meidän kanssa ja jos tykkää olla jonkun kanssa niin sitä varmasti rakastaa.
olla lapsen tukena leikeissä. tottakai itsekin painin, piirrän, luen, askartelen, ulkoilen, teen majoja tms. lasten kanssa mutta en "leiki" heidän kanssaan. jos kotona joka hetki osallistuisin vain lasten leikkeihin, ei olisi aikaa kotitöille tai millekään. Aivan hyvin vanhempi voi vaikka istua vieressä lukemassa lehteä, kunhan lapseen kiinnittää huomiota kun hän sitä tarvitsee. ei asia todellakaan ole niin että on jotenkin huono vanhempi jollei "leiki" lasten kanssa.
-11
Musta taas on omituista ajatella ettei leikki kuulu vanhemmuuteen. Miten niin ei kuulu? Lasten kanssa touhuaminen, yhdessä lukeminen jne. antaa lapselle kuvan oikeasti osallistuvasta vanhemmasta. En sano, että siitä tulisi suunnattomasti nauttia tai leikkiä pitäisi joka päivä, mutta astuminen lapsen maailmaan on musta jollain lailla välttämätöntä voidakseen ymmärtää lasta.
Mun parhaat lapsuusmuistot on siitä kun isä leikki meidän kanssa. Oli heppana ja järjesti meilli kivoja mielikuvitusretkiä. Niistä jäi sellainen tunne, että hän tykkäsi olla meidän kanssa ja jos tykkää olla jonkun kanssa niin sitä varmasti rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia jos eivät halua tehdä heidän kanssa yhtään_mitään?
Itsekään en juuri leiki lasten kanssa, mutta sen sijaan pelaan, askartelen, ulkoilen (siellä touhuamme kaikke yhdessä) jne. Ap: n mies ei käsittääkseni tee lasten kanssa mitään?!
lasten kanssa leikkiminen. ulkoilu tietysti on aivan eriasia mutta aikuisen kuuluu korkeintaan osallistua leikin "alkuun panemiseen", ei itse leikkiin.
ja mielestäni ei ap voi tuota kommenttia sanoa jollei mies tekisi yhtään mitään lasten kanssa. vai mistä ap sitten on saanut kuvan että mies on hyvä isä jollei tee yhtään mitään? olisi mukava kuulla ap:n vastaus.
-11 ja 13
Miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia jos eivät halua tehdä heidän kanssa yhtään_mitään?
Itsekään en juuri leiki lasten kanssa, mutta sen sijaan pelaan, askartelen, ulkoilen (siellä touhuamme kaikke yhdessä) jne. Ap: n mies ei käsittääkseni tee lasten kanssa mitään?!
Mies jakaa kasvatusvastuun, huolehtii lasten perään ja tekee osuutensa lapsiperheen arkeen liittyvistä kotitöistä. Asettaa ilmeisesti rajat ja tunnetasolla rakastaa. Näiltä osin hän on siis "hyvä isä". Hän ei vain touhua ja puuhastele lasten kanssa.
Näin siis kertoi ap. Mikä osa siitä jäi ymmärtämättä?
olisin onnellinen, että miehesi rakastaa ja huolehtii lapsistaan. Ei kaikki osaa/jaksa leikkiä lasten kanssa. Eikä hän sitä tule myöskään oppimaan. Tottakai olisi kiva, että miehesi olisi se täydellinen isä lapsilleen, mutta loppja lopuksi niitä on todella harvassa.
voisiko hän kuitenkin ottaa isommat lapset mukaan ns. oikeisiin töihin? Esim. remonttiin, pihatöihin tmv.
Varmasti monetkaan miehet eivät osaa leikkiä leluilla ym, mutta heistä on mukava opettaa lapsille oikeita hommia ja lapset nauttivat saadessaan olla avuksi.
Ei molempien tarvitse heittäytyä lasten puuhiin täysillä mukaan. Vanhemmilla voi olla erilaiset roolit perheessä. Eikä hyvä vanhemmuus tarkoita välttämättä aktiivista leikkimistä lasten kanssa. Tärkeämpää on olla läsnä lapsille ja heidän käytettävissään. Ap:n tapa olla vanhempi ei ole sen oikeampi kuin hänen miehensä. Jokaisella tulisi olla vapaus harjoittaa tätä vaativaa tehtävää oman parhaansa mukaan niin pitkälle kun se ei varsinaisesti vahingoita lasta.
Jos sinun mielikuvasi isyydestä on toinen (kaipaatko sitä, mitä et omalta isältäsi saanut?) kuin miehelläsi, se on sinun ongelmasi. Ja jos vielä naputat asiasta ja pakotat miestäsi tekemään sinun mielesi mukaan, niin hän takuulla kokee asian vieläkin painostavammaksi ja menee lukkoon. Anna hänen olla sellainen isä, kuin hän osaa olla ja jätä hänet rauhaan. Ja usko pois, kohta lapset ja isä löytävät yhteistä tekemistä, vaikkei se olisikaan sitä, mitä itse haluaisit.
Oikeasti minua ärsyttää nämä äidit, jotka kontrolloivat koko perhettä ja sanelevat miehilleen, miten heidän pitäisi lasten kanssa olla. Jättäkää ne miehet jo rauhaan, jos ne kerran ovat tuollaisia osallistuvia ja hyviä miehiä.
Eräs parisuhdeterapeutti kerran sanoi, että puolison tehtävä ei ole kritisoida toisen puolison tapaa toteuttaa vanhemmuuttaan. Kyllä lapset kertovat sitten aikuisena, mikä meni pieleen. Ja jos lapsi valittaa sinulle, että isä sitä ja isä tätä, sanot vain, että siitä pitää puhua isän kanssa, ei sinun. Tietysti selkeät laiminlyönnit ja väkivalta tms. on ihan asia erikseen, tässä ei puhuta nyt siitä.