Lue keskustelun säännöt.
Työpaikka pilasi itsetuntoni. En halua enää ikinä töihin.
13.10.2020 |
Roikuin 10 vuotta työpaikassa, jossa näin jälkikateen ajateltuna olin pelkkä arvoton roskakasa. Kaduttaa, etten lähtenyt sieltä aikaisemmin pois. Itsetuntoni on pilalla. En uskalla hakea enää koskaan mihinkään uuteen työpaikkaan, koska olen niin huono ihminen. En kelpaa minnekään töihin. Olen arvoton ja huono ihminen. Pelkkä luuseri. Koko elämäni on pilalla. Haluaisin vain kuolla pois.
Kommentit (26)
En. Olen matalasti koulutettu ja ihan tavallisesta suorittavan tason työstä on kyse. Mutta kiitos sinulle ilkeilystä. Saitko siitä hyvän mielen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen matalasti koulutettu ja ihan tavallisesta suorittavan tason työstä on kyse. Mutta kiitos sinulle ilkeilystä. Saitko siitä hyvän mielen?
Oot nyt viikon kirjoitellut tänne 24/7 työpaikkaitkuketjuja. Pomoni on narsisti, kaikki kiusaa, karenssi. Joko riittää?
En ole aloittanut muita kuin tämän. En ole lukenutkaan mitään muita keskusteluja, joten sekoitat minut johonkin toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitä ei koskaan ollutkaan ?
Nyt sitä voisi alkaa rakentamaan, jos röi sen on "vienyt" ?
Zinc
Mulla samankaltaisia kokemuksia. Nykyajan työelämä on raadollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalontoveri. En tosin vielä ole antanut periksi. Aion työllistyä vielä, jos vaan nykymaailmassa kykenee. Tavoitteena on löytää vain sellainen paikka, jossa henkinen hyvinvointini ei murskaannu.
Lähdin kammottavasta työpaikasta, mutta viimeinen vuosi oli hauskaa, koska lakkasin olemasta "kiltti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virittelen tässä juuri kasvatuspaikkoja. Kohta tulee basilikaa, tinjamia, silejä ..
Mukavia onnistumisia :D Sekä arjessä siihen päälle hyödyllisiä.
Zinc
Suosittelen ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi harmi, kun et saanut arvostusta työpaikallasi.
Oliko sinulla työkavereita, joiden kanssa pystyit jakamaan tuntojasi? Saitko pomolta yhtään ymmärrystä?
Nykyään työelämä on kovaa ja raadollista. Bisnestä tehdään työntekijöitä riistämällä.
Avoin, keskusteleva, kunniottava ja kannustava ilmapiiri on huisan tärkeä.
Paljon voimia ja iloa syksyyn Ap 💛
Olet arvokas ja kykenevä 💚
Vierailija kirjoitti:
Virittelen tässä juuri kasvatuspaikkoja. Kohta tulee basilikaa, tinjamia, silejä ..
Mukavia onnistumisia :D Sekä arjessä siihen päälle hyödyllisiä.
Zinc
Suosittelen ..
Onko sinulla lisävaloa kasveille? Että basilika menestyy tähän aikaan vuodesta?
Kasvatan auringonkukanversoja läpi vuoden. Samoin idätän linssejä. Nehän eivät tarvitse valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samankaltaisia kokemuksia. Nykyajan työelämä on raadollinen.
Kyllä. Suomalaisessa työelämässä porskuttaa ne kovat luut, joita ei hetkauta mikään, eikä ketään, hän vaan kiroilee ja karjuu muille - mutta herkkisten päältä kaikki kävelee mennen tullen ja hänet ruhjotaan henkisesti riekaleeksi ja teetetään kaikki pskahommat.
itsetunnon hajoaminen on yksi askel persoonallisuutta kehittävässä prosessissa.
Henkilökohtaiset kriisit haastavat ihmisen nykytilan ja saavat heidät tarkastelemaan ja arvioimaan itseään, ideoitaan, arvojaan, ajatuksiaan ja tavoitteitaan.
Kun tätä kehitysprosessia ajaa eteenpäin, ihminen kehittää lopulta yksilöllisen, tietoisen ja kriittisesti arvioidun hierarkisen arvopohjan. Tällöin ihminen alkaa kokea maailman kehittämänsä arvopohjan läpi, jolloin hän irtautuu lopullisesti kontekstiriippuvaisesta käytöksestä ja yhteisölle ulkoistetuista arvoista ja moraalista ja alkaa noudattaa ja toteuttaa omaa, ympäristöstään riippumatonta ja sisältäpäin kumpuavaa aitoa persoonallisuuttaan.
(positiivinen disintegraatio, psykologi, psykiatri Kazimierz Dabrowski:n teorioita)
Se on heidän mielipiteensä. Pomolta meni työpaikka alta koska työt loppui, se vaihtoi uusiin töihin. Pistin sinne asiakaspalautetta että tää työntekijä (eli ex-pomo) on huono asiakaspalvelija. Heti tuli kyselyä, että mitäs :D
Eniten työpaikat tekevät tuolla itselleen hallaa.
Vierailija kirjoitti:
itsetunnon hajoaminen on yksi askel persoonallisuutta kehittävässä prosessissa.
Henkilökohtaiset kriisit haastavat ihmisen nykytilan ja saavat heidät tarkastelemaan ja arvioimaan itseään, ideoitaan, arvojaan, ajatuksiaan ja tavoitteitaan.
Kun tätä kehitysprosessia ajaa eteenpäin, ihminen kehittää lopulta yksilöllisen, tietoisen ja kriittisesti arvioidun hierarkisen arvopohjan. Tällöin ihminen alkaa kokea maailman kehittämänsä arvopohjan läpi, jolloin hän irtautuu lopullisesti kontekstiriippuvaisesta käytöksestä ja yhteisölle ulkoistetuista arvoista ja moraalista ja alkaa noudattaa ja toteuttaa omaa, ympäristöstään riippumatonta ja sisältäpäin kumpuavaa aitoa persoonallisuuttaan.
(positiivinen disintegraatio, psykologi, psykiatri Kazimierz Dabrowski:n teorioita)
Mulle kävi noin! Ei mitään niin huonoa ettei se poiki vielä parempaa!
Mulle on käynyt melko samalla tavalla. Yhtään ystävää ei jäänyt työpaikasta, jossa olin yli 10 vuotta. Sain sitten vuokrapaikan, jossa vakkarit oli tosi sisäpiirin porukkaa ja yli vuoden jälkeen uusi pomo keksi, ettei minulla ole osaamista ja lopetti vuokrasuhteen enne aikojaan. Ihan hirveetä oli se yli vuosi, mitä olin aliarvioituna ja -arvostettuna, olen kuitenkin ihminen, jolla on tunteet. Sain pian uuden vuokrapaikan, jossa jo kysyttiin kiinnostusta jäädä vakituiseksi ja taas vaihtui pomo ja mulla ei taaskaan ollut muka osaamista. Kyllä syö itsetuntua ja todella vaikeaa hakea työtä. Pääsin sitten te-koulutukseen, jossa sain taas koottua itseni ja nyt työharjoittelussa mukavassa paikassa ilman nokkimisia olen taas saanut luottamusta itseeni, että kyllä mulla on osaamista ja kykyjä uuden oppimiseen.
Tsemppiä!
olitko vaativalla alalla asiantuntijana ja nyt tajusit että ehkä se ei olekkaan vaativa ala niille jotka sen osaa ?