Aina joutuu pettymään "kavereihin"

Olenkohan jotenkin katkera ihminen kun tuntuu että aina joutuu pettymään jos toisten takia tekee kompromisseja. Minulla on kyllä kavereita, mutta aika monta ihmistä olen rajannut tästä joukosta ulos näiden pettymysten takia.

Viimeisin esimerkki näistä pettymyksistä on äitiryhmästä toinen äiti jonka lapsi oli meidän lapsen kanssa samassa päiväkotiryhmässä. Olemme vuosi sitten muuttaneet ulkomaille. Täällä lapset viedään jo pienenä hoitoon ja vauvaryhmästä isompien ryhmään meidän päiväkodissa siirrytään reilun vuoden ikäisenä. Isompien lapsien ryhmiä on kolme ja viimeiset vauvaryhmästä siirtyneet meni samaan ryhmään viereiseen huoneeseen. Meidän lapselle ehdotettiin eri ryhmää vaikka oltiin tuon toisen äidin kanssa puhuttu että meidän lapset siirtyisi tuohon viereiseen huoneeseen. Suostuin eri ryhmään koska siinä huoneessa ei olisi ollut tilaa meidän molempien lapsille. No, meidän lapsi muutaman viikon vanhempana siirtyi ensin tähän eri ryhmään. Nyt sitten kävi ilmi että tämä toinen lapsi on mennyt siihen samaan ryhmään kuin muutkin. Harmittaa oman lapsen puolesta, meidän uudessa ryhmässä kaikki on vanhempia ja aina hakiessa lapsi (nyt 16 kk) on jossain nurkassa yksin. Tämän 1.5 kk aikana en kertaakaan ole nähnyt sitä leikkimässä toisten kanssa hakiessa, ei ne taida noin pienen jutuista olla kiinnostuneita. Olisi todellakin vaan pitänyt pyytää omalle lapselle se viimeinen paikka tuosta viereisen huoneen ryhmästä ja sanoa tuolle toiselle äidille että voi voi, teille ei ollut tilaa.

Mies on sitä mieltä että turhaan välitän tuollaisista. En nyt tiedä välitänkö muuten kun lapsen puolesta harmittaa, mutta ei kyllä kiinnosta jatkossa erikseen olla tekemisissä. Tuntuu vaan että kaikki ihmissuhteet kaatuu tällaisiin pettymyksiin jos nyt joskus uskaltaa joltakulta jotain odottaa, edes pientä.