Miten olette saanut lapsenne kiusaamisen loppumaan? Vai onko kukaan saanut?

Ei sitä saa. Ihan vaikka vaikka tehtäisiin kaikki mahdollinen.

Mun kiusaaminen loppui, kun siirryttiin yläkouluun ja mun luokalle ei tullut yksikään alakoulun luokalta. Toisaalta oli vaikea luoda uudet kaverisuhteet siinä iässä, kun toiset olivat kuitenkin olleet kavereita jo ennestään. Yhtään kaveria ei jäänyt ylä eikä alakoulusta, mutta en toisaalta jäänyt kaipaamaankaan.

Laissa ei puhuta mitään kiusaamisesta, joten mitään kiusaamista ei ole olemassakaan. Niinhän te persut aina sanotte. Joten älkää kitiskö, jos oma kakaranne on "kiusattu". :D :D :D

Ei voi. Se jatkuu maailman tappiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Se jatkuu maailman tappiin.

Kyllä voi. Mutta miten?

Käsi joka kehtoa keinuttaa.

Hei,

Tosi ikävää että lapsesi on kohdannut kiusaamista.

Se vaikuttaa koko perheeseen, vie energiaa ja stressaa. "Ehkä loman jälkeen on parempi" "Ehkä huomenna ei kiusata"...

Meillä oli alakoulssa hyvä rehtori ja yläkoulussa huono, kumpikaan ei saanut kiusaamista loppumaan. Kivakoulu-tapaamisia oli monta, oli puhutteluita. Mikään ei auttanut.

Kun muutimme ja koulu vaihtui 8. luokalla. Lapseni sai ensimmäisen kerran olla ilman kiusaamista.

Eli koulun vaihto auttoi.

Mitä itse en tehnyt: tapaa kiusaajien vanhemmat ja kiusaaja koulun tapaamisessa, sano heille että ellei kiusaaminen lopu teet kaikkesi että kun kiusaajat kasvavat, kiusaajan maine seuraa heitä ja vaikeuttaa työelämää.

Lapseni pahin kiusaaja tulee katumaan tekemisiään. Vaikka lapseni on asian käsitellyt ( koulupsykologilla kävi koko 9. luokan), itse tulen kostamaan kiusaajalle sen mitä hän teki lapselleni. Tulen tuhoamaan hänen uramahdollisutensa ja maineensa. Hän tulee katumaan syntymäänsä.

Tee kaikkesi, kiusaaminen vaikuttaa myös kuinka suhtaudut lapseen, siitä voi tulla lisätraumoja, sisarukset kärsivät, ja stressi vaikuttaa koko perheeseen. Jaksa, jaksa, kannattaa nyt panostaa asiaan.

Hankimme silloin kissan, lemmikin kanssa olo helpottaa huonoa oloa.

Kiusaajat ovat pohjasakkaa. 

Kiusaaminen on luonnollista ja sitä on ollut aina. Miksi nykyään yritetään väkisin muuttaa ihmisen luonnollista käyttäytymistä?

Meidän poikaa kiusattiin rajusti seiskalla. Heti alusta lähtien. Kiusaaminen oli sekä fyysistä että henkistä. Rikottiin tavaroita, uhattiin tappaa, haukuttiin ja heitettiin maahan pää edellä useasti.

Kertoi itse kiusaamisesta lv:lle, me vanhemmat laitoimme samoin viesti ja luokan tytöt kertoivat huolensa lv:lle. Luokanvalvoja alkoi hoitaa asiaa kuraattorin kanssa. Kuraattori tapasi useasti kiusaajia. Välillä kysyi pojaltamme ja meiltä mikä tilanne on.

Fyysinen kiusaaminen ja tappouhkaukset loppuivat melko pian. Pientä haukkumista ja tavaroidenvientiä oli yläasteen loppuun.

Kiusaajat kiusasivat lähes kaikkia muitakin, eli se ei ollut mitään "henkilökohtaista". Heidän kanssaa koulu, sossu ja poliisi teki varmasti kaikkensa.

Lukioon pääsy oli melkoinen helpotus.

Kiusaaminen, tuo hauska termi.

Koulun vaihtaminen aiheutti teki minusta kiusatun joksikin aikaa.

Minulle tuli kiusaamisen seurauksena luunmurtumia ja sen sellaista pientä. Kynsieni alle työnnettiin lyijykynä muutaman kerran, sillee hauskana bonuksena.

Ei tarvinnut piestä sitkein tyyppi kuin seitsemän kertaa (muille riitti noin kolme kertaa), niin lukukauden lopussa oli oikein mukaavaa ja rauhallista.

Se on voitto tai kuolema.

Lapseni lähti lukioon toiselle paikkakunnalle. Vaikka koulu tekisi kaikkensa, ei asia välttämättä korjaannu. Kiusaajien vanhemmat ovat yleensä samaa maata ja puolustavat jälkikasvuaan viimeiseen saakka. Liittoutuvat ja pahimmillaan alkavat kiusata myös luokanvalvojaa, joka yrittää puuttua tilanteeseen. Pikkupaikkakunnalla sukulaissuhteet, harrastusten nokkimisjärjestys ym vaikuttavat siihen, että jotkut katsovat, ettei edes laki koske heitä.

Helpoimmalla pääsee, jos voi vaihtaa koulua, vaikkei se oikeudenmukaista olisikaan.