Lue keskustelun säännöt.
Emily in Paris. Kriitikot lyttää mutta katsojat tykkää.
Kommentit (43)
Katsoin trailerin ja näytti jotenkin epäaidolta. Se Pariisin hehkutus lähinnä ärsytti. Eikö se nyt ole aika tukkoinen ja paskainen suurkaupunki oikeasti? Todellisuudessa siellä asutaan jossain rähjäisissä lähiöissä ja aika harvat missään historiallisissa kattohuoneistoissa. Onko se koko sarja yhtä falskin tuntuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katsellut sarjaa, mutta samassa jutussa haukuttiin elokuvaa Amelie, joka on yksi parhaita elokuvia joita olen nähnyt (omassa sarjassaan :-)
Amelie on satu, kaunis sellainen, eikä sen tarkoituksena ole vähimmässäkään määrin jäljitellä todellisuutta, eikä se ole yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomiseksi tehty.
Kyynelsilmin katselin kaunista rakkaustarinaa sadunomaisessa, joskin realismiin perustuvassa elokuvatodellisuudessa, pidin näkemästäni ja sain kahdeksi tunniksi unohtaa kaiken mikä elämässä ja maailmassa mättää ja aiheuttaa pahaa oloa.
Kriitikot odottavat sosiaalipornoa ja Pariisin katujen näyttämistä raadollisessa todellisuudessaan Arabi-ja siirtolaislaumoineen, virtsan-ja paskanhajuisessa todellisuudessaan.
Elokuvan katsojat haluavat paeta sitä vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka olisi ollut mahdollista mikäli asioita olisi päätetty aikoinaan toisin.
No ihan ok aivot narikkaan hömppää. Ei nyt mikään kovin erikoinen kuitenkaan.
Katsoin, mutta höttöpäistä kuraahan se oli. Meni kotitöitä tehdessä, jolloin voi hyvin poistua välillä eikä jää mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin trailerin ja näytti jotenkin epäaidolta. Se Pariisin hehkutus lähinnä ärsytti. Eikö se nyt ole aika tukkoinen ja paskainen suurkaupunki oikeasti? Todellisuudessa siellä asutaan jossain rähjäisissä lähiöissä ja aika harvat missään historiallisissa kattohuoneistoissa. Onko se koko sarja yhtä falskin tuntuinen?
Se on ihan samanlainen suurkaupunki kuin kaikki muutkin. Siellä on upea keskusta, siis oikeasti upea, ranskalaiset ovat laittaneet todella paljon aikaa ja rahaa sen kaupungin kauneuteen. Mutta siellä kyllä on ne lähiötkin ja ihan telttakyläslummitkin. Kerjääjiä, huumeidenkäyttäjiä jne. Varmaan sama prosentti väestä asuu niissä ihanissa historiallisissa kerrostaloissa keskustassa kuin Helsingin kantakaupungissa asuu porukkaa Helsingin väestöstä. Paljonhan sielläkin keskustassa on toimistoja niissä taloissa. Mutta ei se sen kummempi ole kuin muutkaan suurkaupungit. Ja omaa silmää miellyttää Lontoo paljon enemmän kuin Pariisi. Mutta ymmärrän kyllä Pariisin hehkuttajiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se oli ihana :) Just sellaista, mitä tarvitsin, hyvää mieltä ja muuta ajateltavaa. Kauniita vaatteita, kaunis kaupunki, kauniita naisia ja komeita miehiä. Voi kun tulisi pian lisää.
Vierailija kirjoitti:
En ole katsellut sarjaa, mutta samassa jutussa haukuttiin elokuvaa Amelie, joka on yksi parhaita elokuvia joita olen nähnyt (omassa sarjassaan :-)
Amelie on satu, kaunis sellainen, eikä sen tarkoituksena ole vähimmässäkään määrin jäljitellä todellisuutta, eikä se ole yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomiseksi tehty.
Kyynelsilmin katselin kaunista rakkaustarinaa sadunomaisessa, joskin realismiin perustuvassa elokuvatodellisuudessa, pidin näkemästäni ja sain kahdeksi tunniksi unohtaa kaiken mikä elämässä ja maailmassa mättää ja aiheuttaa pahaa oloa.
Kriitikot odottavat sosiaalipornoa ja Pariisin katujen näyttämistä raadollisessa todellisuudessaan Arabi-ja siirtolaislaumoineen, virtsan-ja paskanhajuisessa todellisuudessaan.
Elokuvan katsojat haluavat paeta sitä vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka olisi ollut mahdollista mikäli asioita olisi päätetty aikoinaan toisin.
Kyllä! Kriitikot katsovat asiaa ihan erilaisesta kulmasta ja se on ihan ok. Ja tottakai tarvitaan Suurta Taidetta, joka räväyttää katsojien silmille kaikki maailman epäkohdat ja rumuuden. Mutta näin katsojan näkökulmasta varsinkin nyt kaipaa harmoniaa, onnellisia loppuja, pakoa todellisuudesta, turvallisuutta, viihdettä, huumoria, jotain muuta ajateltavaa. Se Suuri Taide vaatii katsojaltaankin aika paljon eikä aina ja kaikille ole sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin trailerin ja näytti jotenkin epäaidolta. Se Pariisin hehkutus lähinnä ärsytti. Eikö se nyt ole aika tukkoinen ja paskainen suurkaupunki oikeasti? Todellisuudessa siellä asutaan jossain rähjäisissä lähiöissä ja aika harvat missään historiallisissa kattohuoneistoissa. Onko se koko sarja yhtä falskin tuntuinen?
Tyypillinen av-mamman kommentti. Itse on käynyt lasten kanssa Naantalin Muumimaailmassa ja Tallinnan risteilyllä. Sotkan halpis-divaanisohvalta on hyvä huudella vaikkei tiedäkään asioiden todellista laitaa.
https://mobile.twitter.com/DannyPellegrino/status/1312862382679453697
Kuvastaa hyvin tätä sarjaa 😁😂
Varmaan uppoaa parikymppisen citynaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on politiikkaa. Intersektionaaliset feministit eivät tykkää, jos et ole puolellamme olet meitä vastaan.
Mulle oli kyllä ihan selvää se, että tämä sarja on aikuisten satua, jonka ei ole tarkoistuskaan olla muuta kuin kliseinen ja pinnallinen ajanviete. Siksi on yllätys, että kriitikot näistä edes kirjoittavat.
En kyllä kaipaa jatkoa. Tuli kerralla nähtyä riittävä annos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne tuota, mutta noin yleisenä kommenttina vaan se, että on ihan ok että on monenlaisia ohjelmia. Gourmet on hyvää, mutta joskus tekee vaan mieli helppoa pikaruokaa. Molemmille on paikkansa, ja tietysti kaikelle näiden välillä. Ja tämä tosiaan Emilya tuntematta, en siis kommentoi sen ansioita /tasoa.
Minuun ei uppoa nämä amerikkalainen Pariisissa -sadut. Todellisuudessa pariisilaiset halveksuvat amerikkalaisia ja luultavasti kääntäisivät selkänsä amerikkalaisnaiselle. Amerikkalaiset ovat huvittavia kuvitellessaan olevansa suosittuja Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole katsellut sarjaa, mutta samassa jutussa haukuttiin elokuvaa Amelie, joka on yksi parhaita elokuvia joita olen nähnyt (omassa sarjassaan :-)
Amelie on satu, kaunis sellainen, eikä sen tarkoituksena ole vähimmässäkään määrin jäljitellä todellisuutta, eikä se ole yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomiseksi tehty.
Kyynelsilmin katselin kaunista rakkaustarinaa sadunomaisessa, joskin realismiin perustuvassa elokuvatodellisuudessa, pidin näkemästäni ja sain kahdeksi tunniksi unohtaa kaiken mikä elämässä ja maailmassa mättää ja aiheuttaa pahaa oloa.
Kriitikot odottavat sosiaalipornoa ja Pariisin katujen näyttämistä raadollisessa todellisuudessaan Arabi-ja siirtolaislaumoineen, virtsan-ja paskanhajuisessa todellisuudessaan.
Elokuvan katsojat haluavat paeta sitä vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka olisi ollut mahdollista mikäli asioita olisi päätetty aikoinaan toisin.
Samaa mieltä. Tykkään katsoa romantisoituja leffoja ja sarjoja ihan syystä. Olen käynyt Pariisissa eikä se nyt kovin hohdokas ollut, enkä siellä oikeasti viihtyisi kauaakaan. Hyvä tietää millaista on todellisuus, mutta ei siinä raatorealismissa tarvitse päivät pitkät velloa kun ei ole pakko. Ihan tervettä rentoutua välillä keksittyjen satujen parissa.
Amerikkalaisten romanttinen ja umpiklisheinen käsitys Pariisista on jo niin nähty.. Samaa oli Sex and the Cityn Carrie Pariisissa-episodissa. Se oli sen sarjan heikointa ja epäuskottavinta antia. Ja olen siis suuri SATC-fani.
Pariisissa Seinen rannalla haisee kusi. Sitä ei voi kieltää. Haju on kesällä todella luotaantyöntävä..
Pariisittarien tyyli ei ole värikäs eikä boheemi noin yleistäen, vaan musta-valkoinen melko pelkistetty ja minusta tylsä. He ovat aika konservatiivisia pukeutumisessa ja meikin ja tuoksujen valinnoissa. Punaista kynsiin ja huuliin, tuoksuksi etsitään jotain hyvin vakavasti otettavaa.. Tyyli on totista touhua, rennon huoliteltua, eikä värikkään tyttömäistä söpöilyä.
Sinänsä typerää kriitikoilta arvostella hömppä-genreen kuuluvaa sarjaa jonkun muun genren ehdoilla, mutta sitähän ne tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Minuun ei uppoa nämä amerikkalainen Pariisissa -sadut. Todellisuudessa pariisilaiset halveksuvat amerikkalaisia ja luultavasti kääntäisivät selkänsä amerikkalaisnaiselle. Amerikkalaiset ovat huvittavia kuvitellessaan olevansa suosittuja Euroopassa.
Kyllä niin suuri osa ranskalaisista pitää amerikkalaisista, että sadut usein toteutuvat
Jos olet parikymppinen, sarja voi kiinnostaa. Aikuisia ei.
Sama se oli muinoinkin. Jos hesarin tv-arvostelija lyttäsi jonkun elokuvan niin silloin se luultavasti oli viihdyttävä ja katsomisen arvoinen. Jos kehui niin tiedossa oli jotain ääritaiteellista raskassoutuista soopaa jota ei normaali ihminen jaksa katsoa.
Olen samaa mieltä, turhaa hehkutusta, toi et amerikkalaiset eivät vaivaudu opettelemaan mitään muuta kieltä on niin totta,, aina vaan englanniksi kaikki, täällä suomessakin, omassa kotimaassamme aina vaan englantia,, Amerikasta kopsattu juhlatkin
En ole edes kuullut tollasesta Emilysta.