Inhottavimmat lapsuutesi terkkari/lääkärikäynnit

Olin lihava lapsi ja terkkari pakotti minut ensin vaakalle, sitten piirsi kuvan käppyrään ja esitteli kuin mikäkin taloustieteilijä, miten lihavuuteni kasvaa koko ajan (käyrä osoitti ylös). Tottahan se oli, mutta vähemmän teatraalinen tyyli olisi sopinut paremmin asian ilmaisemiseen. Laihdutin itseni yläasteella ja sain syömishäiriön, joka kummittelee vielä näin nelivitosenakin.

Joskus ysärillä oli ylä-asteella terkkarin tarkastus kaikille. Se oli semmoinen perus, missä katsottiin pituu ja paino yms. yhtäkkiä terkkari veti mun housut alas ja sanoi vaan, katsotaan mitäs täällä on. Tarkasti siis sukupuolielimet. Ei koskenut, vilkaisi vaan nopeasti. Tiedä sitten mitä katsoi. Säihkähdin vaan kun yks vetää hosut yhtäkkiä alas. 

Inhotti käydä terkalla tmv kun koko lapsuuden olin alipainoinen niin aina sain kuulla siitä. Huomauttelivat myös pituudestani että pitäs olla pidempi kun vanhempanikin olivat yli 170 cm ja minä "vain" 165 cm. Inhosin ja inhoan edelleen myös rokotuksia/verikokeita ja aina joko pyörryn tai oksennan kun niihin joudun.

Ne joilla hammaslääkäri puudutti ja poisti hampaita kysymättä mitään. Minua ei olisi saanut missään tapauksessa puuduttaa ilman että on saattaja mukana koska puudutteet saa mut hyvin huonovointiseksi ja pyörtyileväksi. Kerroin tämän vastaanotolla mutta useamman kerran kuitenkin menin tarkastukseen ja sitten poistivatkin maitohampaita pysyvien tieltä. Lopulta vasta sen jälkeen kun pyörryin hoitolan eteiseen ja löin pääni lattiaan alkoivat ottaa tosissaan että ei voida vaan puuduttaa ja ottaa hampaita pois ilman mitään ennakkoilmoitusta. Tuohon aikaan kouluikäiset kävi itsenäisesti hammashoitolassa koulupäivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärillä oli ylä-asteella terkkarin tarkastus kaikille. Se oli semmoinen perus, missä katsottiin pituu ja paino yms. yhtäkkiä terkkari veti mun housut alas ja sanoi vaan, katsotaan mitäs täällä on. Tarkasti siis sukupuolielimet. Ei koskenut, vilkaisi vaan nopeasti. Tiedä sitten mitä katsoi. Säihkähdin vaan kun yks vetää hosut yhtäkkiä alas. 

Meilläkin tehtiin noin, mutta tarkastukseen mentiin aakkosjärjestyksessä ja aakkosten alkupäässä olevat olivat ehtineet varoittaa tästä etukäteen. Ylä-asteen terveydenhoitaja oli muutenkin kaamea kurppa, joka kyseli mm., että "onkos ollut seksiseurustelua?" Erehdyin joskus tunnustamaan, että olin kokeillut tupakkaa. Sen jälkeen en voinut käydä ikinä vastaanotolla ilman, että tupakasta puhuttiin. Hän katsoi myös sormet joka kerta, että olivatko keltaiset nikotiinista. Eipä silti, että olisin siellä juuri käynytkään. Pyrin välttämään viimeiseen asti. Tämä oli kasarilla.

Kaikkein pahin oli kuitenkin hammaslääkäri. 70-luvulla pihdattiin puudutteissa ja poraaminen oikeasti sattui.

6-vuotiaana rokotettiin neuvolassa niin että piti olla pylly paljaana tutkimuspöydällä mahallaan ja tottakai ovi avattiin odotushuoneeseen joka täynnä porukkaa...

Vierailija kirjoitti:

Inhotti käydä terkalla tmv kun koko lapsuuden olin alipainoinen niin aina sain kuulla siitä. Huomauttelivat myös pituudestani että pitäs olla pidempi kun vanhempanikin olivat yli 170 cm ja minä "vain" 165 cm. Inhosin ja inhoan edelleen myös rokotuksia/verikokeita ja aina joko pyörryn tai oksennan kun niihin joudun.

Mulla sama! Terkkari soitteli vanhemmille että pitävätkö minua nälässä ja kielsi minua harrastamasta liikuntaa etten vaan laihtuisi. Käski myös minua syömään enemmän mikä oli huvittavaa koska en harrastanut lapsena koskaan liikuntaa ja söin kuin hevonen.

Tämä kaikki sitten kostautui 30v koska aineenvaihdunta tasaantui ja lihoin äkisti paljon. En oikeen osannut syödä terveellisesti, ja liikunta ylipäätään oli mulle ihan vieras asia. Nyt 40v olen päässyt normaalipainoon ja osaan syödä terveellistä ruokaa kohtuudella. Mutta pitkä oli tie!

Paljonkohan tässä maassa onkaan miehiä, joita on lättäjalkojen vuoksi nolattu ja peloteltu? Itse olen pienestä pitäen ollut liikunnallinen tyyppi, mutta jalkani ovat kieltämättä täysin lättäjalat. Muistan juuri ala-asteen terveystarkastuksista alkaen epäilyn siitä, että en pärjää armeijassa ja muutenkin on elämä pilalla noiden jalkojen vuoksi. Eikä se ollut vain nuo tarkastukset. Julkinen häpäisy tuli jumppatunneilla, jos opettaja äityi oikein luennoimaan lättäjalkaisuuden kiroista ja tietenkin siinä sitten tarkastettiin, ketkä meistä pojista tästä miehekkyyden vievästä vaivasta kärsivät. Vaikka oli kelpo urheilija, opin kyllä visusti jalkojani häpeämään.

Ja se armeija. Toki kutsunta lääkäri keskustelu jaloistani, mutta koska kunto oli kohdillaan, eipä niistä sitten sen enempää. Ja hyvin pärjäsin.

Mutta edelleen ymmärrän, että nuo holvittomat jalat ovat se kehoni heikoin ja hävettävin kohta. Harmi vielä, että ovat pituuteeni nähden selväsi liika suuret, että niihin kyllä vaikkapa kavereiden kanssa saunoessa huomiota kiinnitetään.  

Painokäyriä katseltiin joka kerran ja se oli tosi karseeta. Vertasi myös luokan muihin oppilaisiin, olin 3 lihavin kuulemma. Kyseltiin onko äitini ja isäni lihavia, olin normi painon ylärajoilla. Lisäksi joka kerta pohdittiin tulevaa pituus ennustetta. Muistan myös, että ohjasi syömään jotain d-vitaamini suklaata, ja kun äiti osti vedettiin salaa koko levy.

Terkkari puristi väkisin ontelosyylän. Sattui niin kovasti että pyörryin, löin pääni saaden ison verta vuotavan haavan ja päädyin terveyskeskukseen tikattavaksi.