Saako synnytystavan valita itse?

Ei varmaan ole, mutta en mä siihen suostu..

ja netti antaa ymmärtää :) Seuraa vaikka faktalta vauvatalo ohjelmaa, positiivisia synnytyksiä ja vieläpä luomuna.

jos ne käyntikerrat siellä klinikalla ei auta, niin pääsee sitten itse valittuun sektioon. Ja jossain päin maailmaa saa sektion ihan vain pyytämällä.

ihan vaan sanomalla "tahdon sektion" ei onnaa, mutta horror partus -nimikkeellä saat kyllä sektion. Se pitää vain heti neuvolassa tuoda esille että saat lähetteen pelkopolille. Pelkopolin kautta on siis pakko mennä että saa pelkosektion.

...mutta kyllä siihen synnytyspelkoon saa apua! esim neuvolasta ja sairaalan synnytyspelkopolilta. Ja on niitä sektioita tehty myös synnytyspelon takia. Kannattaa ottaa yhteys neuvolaan ja keskustella asiasta, usein tuntematon pelottaa ja info auttaa.

Toivottavasti saat mielesi rauhoittumaan ja onnea odotukseen jos niin valitset!

Ja käsittelisi pelkoasi?



Itsellä on kolme lasta. Sattuuhan se, mutta et tiedä mikä se on että kun se lapsi nostetaan syliisi niin ei sen jälkeen enää satu! No tikit sattuu muutaman päivän mutta se on aika pieni niin isosta onnesta kuin oman lapsen saaminen.



Ja minusta kipu kuuluukin asiaan! Pirun hyvä asia ettei se ole "mikä tahansa"- tapahtuma. Vaan oman lapsen syntymän kokeminen!!



Kolme synnytystä, kaikki ollut erilaisia. Kamalan IHANIAkin.



Sen ymmärtäisin että toisen lapsen saaja pelkää jos ekasta jäi jotain ikävää mieleen, mutta että ekaa tarttee pelkää? Miksi ihmeessä?

Menisit jutteleen tosta pelosta, etkä tekisi aborttia "vaan" koska synnytys sattuu.

Saattaa olla että sinä olet niitä joihin synnytys ei paljoa edes tunnu!! Itse en ole semmonen, mutta en jätä lasta hankkimatta koska se nyt satuttaa jokusen tunnin.

Mää pelkäisin sektiota!

mut kyl se aina mietitään tarkkaan. Sektio on leikkaus ja leikkauksissa on aina riskinsä.

Mä olen kaks kertaa menny synnyttämään alakautta ja molemmissa päädyttiin lopulta sektioon. Kyl muakin alatiesynnytys jännitti, et tuleeko se sieltä.

Älä synnytyspelon takia tee aborttia, jos lapsen haluat saada. Tsemppiä ja jaksuja vaan!!

Raskaus oli ihan vahinko, mies on kyllä kuvioissa, mutta itse en ole niin varma haluanko vielä lasta edes, haluanko ikinä. :/

Saattaa kuulostaa tyhmältä jonku mielestä, mutta kyllä mä mieluummin sen abortin teen kuin synnytän alakautta. Koska mulle ei oo mikää pakko saada sitä lasta nyt.

Koska sun ei oo PAKKO saada lasta!!?? Jos sun ei ole PAKKO saatava lasta, niin ratkasu on abortti, ei miten sen ulos maailmaan SAAT!

Sun pitää nyt ihan aluksi miettiä HALUATKO koko ikäsi olla äiti lapselle. Jättää omat asiat välillä haaveeksi koska se lapsi tulee sua ennen. En usko että olet siihen valmis. Ja se on oikeasti isompi asia kuin se saatko synnyttää millä tavalla.



Olet inhottava.



Ja sitten vielä ihmetellään pullamössöjä? Tsiisus..

ehdottomasti teet abortin! Jos sä olet niin säälittävä ettet laita tässä asiassa lasta sun omien tarpeiden edelle, ei susta jatkossakaan ole todella ainesta äidiksi. Hoida ensin ne sun omat pienet murheesi kuntoon ja sitten tervetua aikuisten maailmaan.

Ei vaan ole vielä sinut koko raskausasian kanssa. Muista ap, että oikeasti synnytys on vain hyvin pieni osa koko sitä elämänmuutosta. Lapsen syntymän jälkeen haasteet vasta alkavat!

Ja jos ei pääse, niin sitten ei auta kuin pelkosektio. Minua taas hirvittää ajatus siitä, että maha avataan, kun olen tajuissani. Mutta jos joudun sektioon ei sille voi mitään sitten.



t. kaksi lasta alakautta synnyttänyt

Raskaus oli ihan vahinko, mies on kyllä kuvioissa, mutta itse en ole niin varma haluanko vielä lasta edes, haluanko ikinä. :/

Saattaa kuulostaa tyhmältä jonku mielestä, mutta kyllä mä mieluummin sen abortin teen kuin synnytän alakautta. Koska mulle ei oo mikää pakko saada sitä lasta nyt.

Menin täysin samoja asioita läpi kun ensimmäistä odotin. Kärsin raskausmasennuksesta, kaduin koko raskautta (idea oli alunperinkin miehen, minä en koskaan halunnut lapsia) ja pelkäsin synnytystä. Olin aivan varma, että sektio on se ainoa vaihtoehto abortin lisäksi.



Luin paljon raskausaikana, juuri sellaisia kirjoja joissa ei hehkuteta näitä asioita, vaan joissa neutraalisti käsitellään raskautta, synnytystä ja lapsen hoitoa. Ja sellaisiakin kirjoja, joihin samaistuin, eli kirjoja joissa koko raskaus kirottiin ja jossa ei todellakaan eletty missään AV-mammojen laalaaländissä. Googlaile netistä ja käy kirjastossa ja lue.



MInulla raskaus oli yhtä helvettiä, kipua ja masennusta alusta loppuun. En ehtinyt ajatella juurikaan synnytystä, mutta en tietenkään sitä odottanut. Ajattelin, että jos raskaus on jo niin kamalaa, niin mitä se synnytys sitten onkaan. Pelkopolilla en käynyt, enkä neuvolassa puhunut asiasta, koska mieheni piti synnytyspelkoani vitsinä (olen leveälanteinen ja hänen kulttuurissaan pienemmätkin naiset poksauttelevat vauvoja noinvain...). Luin paljon sektiosta ja siitä, miten vaikea siitä on toipua.



KUn synnytys koitti, aluksi oli kaikki ok. Kipua tietysti ja yhtä helvettiähän se oli, mutta verrattuna raskauteen paljon helpompaa. Ainoastaan loppuvaiheessa aloin kinuta sitä veistä, kun pelkäsin niin paljon. Lopulta kun kätilö suunnilleen karjaisi, että nyt prkl pusket, niin uskalsin. Muistan kironneeni kuin vietävä, mutta tunne oli sekunnissa ohi. Jälkikäteen luin papereista, että ponnistusvaiheeni kesti 11 minuuttia (josta siis 10 min oli sitä pelkäämistä...).



Mitään pahaa fiilistä ei jäänyt. Nyt odotan toista, synnytys parin viikon sisällä. Raskaus on taas ollut yhtä helvettiä (ilman masennusta tosin, mistä olen kiitollinen), enkä murehdi enää sitä loppua.



Älä välitä noista kommenteista, joissa sinut leimataan epäkypsäksi äidiksi. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja päätöksiinsä. Sektiota ei vain Suomessa kovin herkästi saa itse valita. Muissa maissa (mm. Espanja) se on lähes pääsääntö.



Voimia sinulle, teet sitten minkä päätöksen hyvänsä!

ehdottomasti sektion kun ensimmäistä odotin. Minulla oli ihan väärät kuvitelmat koko synnytyksestä johtuen lähinnä kaikista niistä kauhujutuista mitä odottajalle mieluusti kerrotaan. No, sektiota en luonnollisestikaan saanu ja siitä olen todella tyytyväinen!! Koko touho oli paljon kivuttomanpaa mitä olin kuvitellut ja selvisin vielä ilman tikkejä/ muita vaurioita.



Nyt kun odotan toista pelkään kuollakseni jos joutuisinkin sektioon ja maha aukaistaisiin!!

sektion, mutta jälkeenpäin ovat sitten valittaneet ihan kaikesta siihen liittyneestä.

Leikkausaava on ollut kipeä, imetys ei ole lähtenyt käyntiin ja kun sitten vielä uupuneena ja kipeänä on turhaan kaadttu vauvaan korviketta imetys on tyssännyt kokonaan.



Synnytin alakautta enkä irvistänyt kuin kerran. Oli yllättävän helppo ja todella kivuton synnytys. Tilaa epiduraalia vähintään 2 annosta jos pelottaa.

Muutaman tunnin kestää mitä vaan ja alatiesynnytyksen jälkeen palautuu todella nopeasti. Onse luonto sen ihmeellisesti järjestänyt.

kärsin synnytyspelosta ennen ensimmäistä raskautta, en voinut edes kuunnella juttuja synnytyksestä, meni kalpeaksi ja oksetti. kun odotin esikoista, luin sattumalta lääketieteellisen artikkelin alatiesynnytyksistä ja sektioista ja kas, synnytyspelko katosi, mutta tilalle tulikin sitten sektiopelko, jota poden entistä voimakkaampana nykyisessä raskaudessa. omalla kohdallani siis tieto hälvensi synnytyspelkoa tehokkaasti ja tähän kai pelkopolillakin pyritään.



tosin ap:n ongelma taitaa tässä olla joku ihan muu. :o(

Olin vähällä jäädä kokonaan lapsettomaksi ja ehdin pitkään todella surra siiä etten voisi kokea näitä naisten juttuja; raskautta, synnytystä ja imetystä.



Olin innostunutja todella onnellinen kun vihdoin tulin raskaaksi. KAikki meni uskomattoman hyvin ja helposti. Synnytys oli kivunlievityksen takia helppo, palauduin nopeasti ja imetys lähti ensimmäisten viikkojen jälkeen ihanasti käyntiin.

Kaikki oli uutta ja ihmeellista. En ole koskaan aiemmin kokenut sellaista onnea ja elämän tarkoituksellisuutta....

Kiitokset kaikista vastauksista, niin hyvistä kuin huonoista :)

Mun mielestä tuo mun haukkuminen taas kertoo haukkujan lapsellisuudesta ja epäkypsyydestä. En väitä etten itsekin olis, saatan ollakin, mutta se nyt ei tässä todellakaan ollut se asia.



Ja kyllähän mä itseäni nyt ajattelen, tottakai. Ajattelen vaan onko mulla oikeus saada se lapsi tähän tilanteeseen. Ymmärtäkää miten haluatte :)



Voin kyllä olla ihan sekaisinkin nytten, olen ollut jo muutaman päivän kun raskaus selvisi, varmaan ihan normaalia, ainakin joillakin.



Ja en mä koe sitä että mun pitäis omista unelmista luopua sen lapsen takia, miks ihmeessä pitäis?? Tosin mun unelmat ei nyt ole mitään tyyliin "Lähdempä kanarialle kuukaudeksi" tms. Mä pystyn ihan hyvin hankkimaan kaiken sen mistä oon unelmoinut ja haaveillut myös sen lapsenkin kanssa. Mutta siis tottakai sen lapsen tarpeet menee mun omien edelle, jos se lapsi nyt siis tulee. Ja kyllä mä jotenkin tiedän mitä sen lapsen kanssa eläminen on, on sitä niin paljon nähty. Tottakai oman kanssa on erilaista, mutta kaikki ns. perusasiat.

Ja mä en nytkään voi tehdä "mitä itse haluan, milloin haluan", meillä on sen verran lemmikkejä ettei niiden takia voi yhtäkkiä lähtä vaikka sinne kanarialle.



Noh, asiasta toiseen, ehkä tässä tuli sitä turhaa hömpötystä. Mutta mun mielestä on äärimmäisen tyhmää ruveta haukkumaan toista, kun siitä ei tiedä mitään! Jokaisella saa olla omat tuntemukset ja pelot, mulla on omani, ei tarvi olla muilla, mutta mulla on. Ja yks niistä on synnytyspelko, josta en varmasti tule pääsemään yli.



Mutta tässäpä mulla on onneksi vielä aikaa miettiä mitä tehdä, ensimmäinen neuvola aikakin on ens viikolla niin sielläkin saa vähän selvyyttä asioihin. :)



Hyvää kevättä kaikille!