Viisain/Rakkain eläimesi ikinä?

En osaa valita rakkainta, mutta ensimmäisenä tuli mieleen eräs rotistani. Eli tosi vanhaksi ja meillä oli tapana ottaa nokosia yhdessä. Eli siis otin sen sohvalle kanssani ja nukuttiin poski poskea vasten. En olisi uskaltanut tehdä sitä minkään muun rotan kanssa, mutta Peetu oli luotettava eikä karannut koskaan pois luotani.

Valitettavasti lähtönsä oli surullinen, mutta muistoissani on aina. Kuten kaikki muutkin entiset lemmikkini.

Temppiä, AP. Lemmikin menetys sattuu aina.

Oli viisas koira joskus. Tunsi kaikki kaksikymmentä lelua nimeltä (juu, leluilla oli nimet) ja tuntui lukevan ajatuksetkin. 

Fiksuin oli pitkäkarvainen tyttökissa. Se oli saanut yhdet pennut, kun se tuli meille "eläkepäiville". Sitä katsoessa ajattelin, että on varmaan kurjaa olla noin fiksu eikä voi puhua eikä kommunikoida eikä perustella mielipiteitään.

Tsemppiä, ap.

Otan osaa suruusi aloittaja. Voimia.

Ehkä mummon joulukuussa 2009 edesmennyt poikakissa tai meijän "uusioperheen" syyskuussa 2017 edesmennyt poikakoira. Tän kissan me annettiin mummolle syntymäpäivänälahjaksi edesmenneen kissan tilalle vissiin vuonna -97 ja tää katti oli meijän serkkujen lempieläin kun oltiin pienempiä, jolloin meiltä karkas kolme kissaa kotoa oma-aloitteisesti. Oli erittäin ystävällinen ihmisille ja tuli mielellään kehräämään syliin. Sitten tää koira tuli meille (asuin sillon äidin ja sen entisen miesystävän luona ja omat biologiset vanhempani ovat eronneet 16 vuotta sitten) elokuussa 2010 3 kuukauden ikäisenä ja opetettiin se hyville tavoille pennusta lähtien. Äidin entisellä miesystävällä on siis ollut pitkä saksanpaimenkoiratausta jo ennen tätä koiraa, joten mikään uus koiranomistaja ei ole ja hoidin paljon tätä edeltävää koiraa myös paljon ja kävin lenkeillä sen kanssa melkein joka päivä. Hoidin paljon myös tätä koiraa ja lenkkeilin sen kanssa ahkerasti. Vieläkin kaipuu nousee erityisesti iltaisin näitä lemmikeitä kohtaan kun on yksin omassa opiskelijayksiössä. Sinne jäi kolme kissaa nyt äidin entisen miesystävän mökille eron myötä, joiden elämässä oon ollu mukana myös ihan siitä lähtien kun olivat pentuja.

T: M26

Rakasta lemmikkiä kaipaa ikuisesti. Uusi lemmikki ei ole koskaan samanlainen, eikä sitä pitäisi ottaa täyttämään "tyhjää aukkoa", ainakaan heti.

Mulla ollut kolme koiraa, eka oli viisas+liian suojeluviettinen=vihainen muille ihmisille, toinen tyhmä+lempeä, kolmas viisas+lempeä. Ja sitä toista, tyhmää, kaipaan eniten. Jos vielä pystyisin käymään koiran kanssa lenkillä, ottaisin uuden Irlannin susikoiran!

Krokotiili

Ja kerroin aina huoliani sille koiralle ja niille kissoille kun olin tullut kotiin koulusta.:-) Onneks vanhimmalla isosiskolla on nykyään myös vähän vanhemmista ihmisista pitävä tyttökissa ja Savon serkkujen luona on touhukas koira.

-5

Vierailija kirjoitti:

Oli viisas koira joskus. Tunsi kaikki kaksikymmentä lelua nimeltä (juu, leluilla oli nimet) ja tuntui lukevan ajatuksetkin. 

Mun koira tietää myös kaikki lelunsa nimeltä. Aika hassua miten se oppiikin ne heti. Saa uuden lelun ja annan sille nimen. Kysyn pari kertaa "Missä X?" se menee lelun luo ja kehun ja avot, näin on uusi lelu opittu. Hakee kysytyn lelun vaikka toiselta puolelta taloa tai ulkoa.

Välillä tuntuu, että saa olla varovainen koska koira on joissain asioissa liiankin fiksu. Kyseessä 2v kleini.