Mun mielestä on surullista kun

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat ihan normaalia ihmiselon arkea. Harjoittelisit vaikka oikeinkirjoitusta murehtimisen sijaan.

tuntuvat sinusta oudolta ja väärältä.

tai joudut henkesi kaupalla pakenemaan kotoasi vieraaseen maahan olet outo ja väärä???

Itse olen naimisissa, 3 lasta ja mies. Rahat hankitaan työnteolla, ei yhteiskunnan elätteinä.



Tämä maailma on sekaisin. Ei mitään arvoja enää.

Vanhukset unohdetaan vanhainkotiin ja käydään katsomassa kerran vuodessa, jos sitäkään.

Asun avioliitossa miehen kanssa, joka ei ole 13-vuotiaan poikani isä. Siis uusperhe. Lapsen isän kanssa en ollut edes naimisissa. Tosin hän ja hänen nykyinen vaimonsa lapsineen käyvät meillä kylässä, hoidan usein myös heidän lapsiaan.



Ystäviini kuuluu homo- ja lesbopariskunta. Myös kurdilaisia maahanmuuttajia (muslimeja) kuuluu ystäviimme. Itse olemme supisuomalaisia luterilaisia :O.



Käymme töissä, mutta jotkut ystävämme ovat työttömiä ja elävät sossun tuella, hui!!!

Aika muuttuu ja ihmiset sen mukana. Omista periaatteistaan ei kannata luopua.

T: Kahden lapsen naimisissa oleva äiti, joka meni maistraatissa naimisiin vasta kun esikoinen oli 2v, kannattaa homojen oikeuksia ja on sitä mieltä, että ihminen on ihminen kansallisuudesta riippumatta.

ei saisi sanoa ääneen. Niin paljon taphtuu sellaista neljän seinän sisällä mikä ei ulospäin näy. Omakin paras ystäväni lapsena itki kun kerroin että meillä isä hakkaa äitiä. Koska heillä ei väkivaltaa ollut. Itse valitsin miehen joka ei lyö, vaikka sanotaan että sen hyväksyy omassa elämässään jos sitä on lapsena joutunut kokemaan.



Tai että jos isä ei huomioi ja hakkaa äitiä, juoksee itse sylistä syliin. Itse menin naimisiin pojan kanssa jonka tunsin jo16v, että poikkeuksiakin on.