Miksi äitini väittää minua masentuneeksi, kun sanon vaan tosiasioita?
Hän haluaisi muovata minusta superrikkaan menestyjän. Tai halusi, nyt se alkaa olla jo auttamattomasti myöhäistä. Varsinaista omaa halua mihinkään rikastumiseen minulla ei ole ollut koskaan. Vaikka olen jo hyvän aikaa ollut aikuinen ja asunut muualla, hän edelleen sanoo että pitäisi opiskella, opiskella, yrittää ja yrittää enemmän. Sitä oli lapsuus- ja nuoruusaikakin, jatkuvaa grillaamista. Nyt hän on alkanut sitten sanoa ihan omaa diagnoosiaan siitä, että minähän olen sitten masentunut! Ja tämä diagnoosi ihan vaan siitä, kun en ole tehnyt hänen toivomallaan tavalla, päätynyt yliopistoon jne. Ja olen myös ääneen todennut, ettei minulla kyvyt riitä siihen. Ei kai se ole mitään masennusta, jos teen omia ratkaisujani. Hän nyt luulee, että kun minulle riittää vähempikin, niin se merkitsee jotain masennusta. Uskomatonta paskaa! Hän itse päätyi nuorena yliopistoon, koska halusi "arvostusta", ja avoimesti halveksuukin sisaruksiaan jotka ovat duunariammateissa. Vaan sille hän tuntuu olevan ihan sokea, että ne sisarukset ovat työuransa aikana tienanneet huomattavasti enemmän kuin äitini. Äitini ei ole pystynyt työllistymään akateemisella tutkinnollaan kovin hyvin. Eikä häntä kyllä kukaan arvosta.
Kommentit (10)
Kuulostaa kurjalta. Ehkä äitisi on itse masentunut :p
Minähän se aina olen syyllinen kaikkeen. Jopa kuviteltuun diagnosointiin, jolle ei ole mitään perustetta. Tottahan minussa on aina suurin vika.
Ymmärrän että äiti sanoo masentuneeksi jos istut yksin kotona, mutta itsessään se ettei valitse yliopistoa ei liity masennukseen millään tavalla jos kuitenkin on kiinni yhteiskunnassa
Molemmat voitte olla oikeassa. Turha tuosta on loukkaantua ja on normaalia olla välillä masentunut. Oletko tehnyt masennustestin? Äideillä on usein tapana provosoida jos eivät saa tahtoaan läpi. Oma äitinkin haukkui minua puhelimessa hyväksikäyttäjäksi sisarukselleni kun jouduin jonkin aikaa asumaan hänen luonaan vielä 30 vuotiaana. Se oli hänen tapansa hiillosta minut ulos sieltä.
Siis se levittää valheita! Ei se oikeasti halua mitään hyvää. Se on paholainen.
En voi edes rauhallisesti ihan vaan todeta olevani jostain asiasta harmissani, kun äitini vääntää siitä masennusdiagnoosin ja alkaa parkumaan että miksi sinä pidät itseäsi noin huonona.. Siis eikö saa pieniäkään epäonnistumisia tapahtua elämässä ilman että on "masentunut" hohhoijaa! Miten saisi vaan puhallettua sen akan jutut pois mielestä.
Koen aika loukkaavaksi tuollaisen diagnoosin. Kai hän saa siitä jotain sadistista iloa keksiä tuollainen nyyhkytarina, että minulla menee huonosti, lällällää kun en noudattanut hänen neuvojaan. Ja hän on kyllä teoillaan ja sanoillaan tehnyt kaikkensa, että todella olisin masentunut, vaan kun en ole. Ei hänellä ole ollut minuun sellaista otetta, onneksi.