Lapsenkasvoinen nainen
Olen niin kauan kuin muistan, kaivannut kasvonpiirteitä,jotka olisivat edes hiukan kapeammat mitä omani ovat. aikuismaisemmat siis- lapsenkasvoisuus ja "söpöys" on useissa tilanteissa syönyt uskottavuuttani, vaikka toisaalta sen avulla olen myös melko helposti mm. tutustunut miehiin ja toisaalta tullut myös heidän kaltoinkohtelemakseen, sillä he eivät ilmeisesti ole pohjimmiltaan ymmärtäneet olevansa kuitenkaan todellisuudessa tekemisissä aikuisen naisen kanssa pikkutytön sijaan.
En siis ole luotaantyöntävän tai pelottavan vaan harmittoman ja kiltin näköinen,ainakin hyväntuulisena- kenties vain juurikin hieman "lapsenomaisen" oloinen, huolimatta siitä,että elämäntarinani on todellisuudessa melko, noh, lievästi sanottuna rankka,mitä eivät useimmat ihmiset,johtuen juurikin tästä lapsenkasvoisuudestani ja (kaikesta kokemastani huolimatta) säilyttämästäni asenteesta "niin kauan kuin on elämää,on toivoa", kykene uskomaan tai minusta huomaa.
Papereitakin lakattiin kyselemästä vasta 40 v jälkeen.. Mistä johtuu se, että ihmiset eivät kykene näkemään mitään muuta,kuin ulkokuoren? Miksi miehet kuvittelevat voivansa hyväksikäyttää kiltinoloisia naisia tai vastaavasti naiset kokevat "oikeudekseen" jyrätä minut sosiaalisissa tilanteissa tai ryhtyä juoruamaan,kieroilemaan ja "pullistelemaan" lähelläni? Tappouhkauksia olen saanut useita,niin naisilta kuin miehiltäkin. Tästä syystä olen hyvin yksinäinen ja en voi enää luottaa ihmisiin,vaikka haluaisinkin. Onko muita,joilla tällaisesta kokemuksia?
Kommentit (22)
Tunnistan saman ilmiön, vaikka onnekseni oma elämäni ei ihan kauhean rankkoja kokemuksia olekaan pitänyt sisällään. Olen 32-vuotias nainen ja äiti, jolta kysytään edelleen papereita. Minulla on pienet kasvot ja suu ja isot, pyöreät silmät, lyhyt terävä leuka ja pyöreät posket. Ilmeetön ilmeeni on kysyvä, ehkä jopa vähän säikähtänyt. Kaiken huipuksi olen alle 160-senttinen ja siro. Skarppi tumma polkka ei juurikaan auta.
Näille piirteilleni en voi mitään, mutta niiden takia minua ei useinkaan oteta vakavasti työelämässä tai muuallakaan. Olen akateemisesti koulutettu ja kyvykäs nainen, jonka rationaalinen, jopa kyynisyyteen taipuvainen luonne ei ollenkaan sovi viattomiin kasvonpiirteisiin. Sekä miehet että naiset tytöttelevät ja kokevat minut helposti lähestyttävänä. Olen koko ikäni toivonut pitkää noidannenää, teräviä poskipäitä, kulmikasta leukaa ja pieniä vinoja silmiä - näyttäisin Morticialta jos saisin valita. Odotan hartaasti sitä päivää, kun vanhenen tarpeeksi ollakseni jotain muuta kuin söpö.
No minä olen babyface ja kyllähän minua yritetään höynäyttää milloin missäkin asioissa. Mutta oikeastaan on ihan hauskaakin näyttää, että ymmärrän oikeuteni ja seurailla miten höynäyttäjät nolostuvat. Enää en todellakaan haluaisi näyttää yhtään vanhemmalta, toisin kuin ennen babyfeissi oli olevinaan jokin ongelma. Pyh XD.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan saman ilmiön, vaikka onnekseni oma elämäni ei ihan kauhean rankkoja kokemuksia olekaan pitänyt sisällään. Olen 32-vuotias nainen ja äiti, jolta kysytään edelleen papereita. Minulla on pienet kasvot ja suu ja isot, pyöreät silmät, lyhyt terävä leuka ja pyöreät posket. Ilmeetön ilmeeni on kysyvä, ehkä jopa vähän säikähtänyt. Kaiken huipuksi olen alle 160-senttinen ja siro. Skarppi tumma polkka ei juurikaan auta.
Näille piirteilleni en voi mitään, mutta niiden takia minua ei useinkaan oteta vakavasti työelämässä tai muuallakaan. Olen akateemisesti koulutettu ja kyvykäs nainen, jonka rationaalinen, jopa kyynisyyteen taipuvainen luonne ei ollenkaan sovi viattomiin kasvonpiirteisiin. Sekä miehet että naiset tytöttelevät ja kokevat minut helposti lähestyttävänä. Olen koko ikäni toivonut pitkää noidannenää, teräviä poskipäitä, kulmikasta leukaa ja pieniä vinoja silmiä - näyttäisin Morticialta jos saisin valita. Odotan hartaasti sitä päivää, kun vanhenen tarpeeksi ollakseni jotain muuta kuin söpö.
Miksi v....ssa haluat olla ruma?? XDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan saman ilmiön, vaikka onnekseni oma elämäni ei ihan kauhean rankkoja kokemuksia olekaan pitänyt sisällään. Olen 32-vuotias nainen ja äiti, jolta kysytään edelleen papereita. Minulla on pienet kasvot ja suu ja isot, pyöreät silmät, lyhyt terävä leuka ja pyöreät posket. Ilmeetön ilmeeni on kysyvä, ehkä jopa vähän säikähtänyt. Kaiken huipuksi olen alle 160-senttinen ja siro. Skarppi tumma polkka ei juurikaan auta.
Näille piirteilleni en voi mitään, mutta niiden takia minua ei useinkaan oteta vakavasti työelämässä tai muuallakaan. Olen akateemisesti koulutettu ja kyvykäs nainen, jonka rationaalinen, jopa kyynisyyteen taipuvainen luonne ei ollenkaan sovi viattomiin kasvonpiirteisiin. Sekä miehet että naiset tytöttelevät ja kokevat minut helposti lähestyttävänä. Olen koko ikäni toivonut pitkää noidannenää, teräviä poskipäitä, kulmikasta leukaa ja pieniä vinoja silmiä - näyttäisin Morticialta jos saisin valita. Odotan hartaasti sitä päivää, kun vanhenen tarpeeksi ollakseni jotain muuta kuin söpö.
Miksi alapeukut? Koska kirjoittaja sanoi olevansa söpö? :D
Tuskin kadutte enään 50 vuotiaina. Taitaa toiset olla kateellisia silloin teille.
Sitä paitsi rakastan teinimäisiä juttuja, kuten esimerkiksi shoppailua ja biletystä, joten babyfeissini sopii luonteeseeni hyvin XD.
Sitä ei voi selittää lapsenkasvoisuudella tai kiltteydelläsi, että muilla on ongelma, koska heillä olisi joka tapauksessa se piirre. Se vaan paljastuu noin paremmin. Ulkomailla länsimaissa voi olla sinulle ystävällisiä ihmisiä, suomi taas on pieni maa. Oletko kokeillut jotain toista paikkakuntaa asuinalueena, muita piirejä /elämänarvoja omaavia tai kokeilla välttää alkoholia juovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan saman ilmiön, vaikka onnekseni oma elämäni ei ihan kauhean rankkoja kokemuksia olekaan pitänyt sisällään. Olen 32-vuotias nainen ja äiti, jolta kysytään edelleen papereita. Minulla on pienet kasvot ja suu ja isot, pyöreät silmät, lyhyt terävä leuka ja pyöreät posket. Ilmeetön ilmeeni on kysyvä, ehkä jopa vähän säikähtänyt. Kaiken huipuksi olen alle 160-senttinen ja siro. Skarppi tumma polkka ei juurikaan auta.
Näille piirteilleni en voi mitään, mutta niiden takia minua ei useinkaan oteta vakavasti työelämässä tai muuallakaan. Olen akateemisesti koulutettu ja kyvykäs nainen, jonka rationaalinen, jopa kyynisyyteen taipuvainen luonne ei ollenkaan sovi viattomiin kasvonpiirteisiin. Sekä miehet että naiset tytöttelevät ja kokevat minut helposti lähestyttävänä. Olen koko ikäni toivonut pitkää noidannenää, teräviä poskipäitä, kulmikasta leukaa ja pieniä vinoja silmiä - näyttäisin Morticialta jos saisin valita. Odotan hartaasti sitä päivää, kun vanhenen tarpeeksi ollakseni jotain muuta kuin söpö.
Miksi v....ssa haluat olla ruma?? XDDDDDDD
Onko Morticia muka ruma? Vanhassa Addams Familyssa (oletan, että siitä Morticiasta nyt puhutaan, en ole tuo aiempi kirjoittaja) Morticia oli aika lapsenkasvoinen ja todella nätti! Anjelica Huston ei myöskään ole todellakaan ruma, vaikka vähän miehekkäämpi ehkä piirteiltään. Ymmärrän mitä tuo kirjoittaja haki takaa.
Täällä yksi lapsenkasvoinen! Olen jo 46 ja tässä iässä voin sanoa olevani ominaisuudestani pelkästään iloinen. Tsemppiä Ap, aina löytyy muutama luottamuksen arvoinen ihminen. Älä myy itseäsi halvalla :)
Muiden huono käytös ei johdu sinun ulkonäöstäsi.
Jokainen joutuu opettelemaan omien rajojensa suojelemisen, että ei tule hyväksikäytetyksi ja kohdelluksi huonosti.
Semmosta uhriutumista sitten tällä kertaa 😂 yhyy, olen söpö, miehet lähestyy, näytän nuorelta vanhanakin, haluaisin olla ruma. Kokeilkaapa olla päivä oikeasti rumana. Tai vielä parempi, olkaa 40 vuotta. Kokeilkaa olla 40 vuotta oikeasti rumana, ilman pienintäkään huomiota miehiltä, yhtäkään suudelmaa tai halausta, tietäen, että luultavasti ei tule koskaan saamaan näitä kokemuksia. Puhumattakaan lapsista.
Mitä mieltä olette lapsenkasvoisesta miehestä joka on prinssimäinen? Vuodet vierii, mutta kasvoissa ei näy. Katse on viekas ja odottava :3
Täällä lapsenkasvoinen mies jolla ikää lähes 40v. Tuntuu varsin tutulta tuo ihmisten kohtelu. Pojittelu on loppunut vasta viimeisten viiden vuoden aikana. Äärimmäisen turhauttavaa mut näin ne ihmiset vaan toimii, kehonkieli ja kasvonpiirteet vaikuttaa paljon miten sinua kohdellaan. Herkästi joutuu pompoteltavaksi jos vähänkään antaa sille tilaa. Pitänyt vielä salilla käydä hankkimassa lihaa et sais enemmän respektiä, naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette lapsenkasvoisesta miehestä joka on prinssimäinen? Vuodet vierii, mutta kasvoissa ei näy. Katse on viekas ja odottava :3
Alkuvuodet menee runkkaillessa. Noh, alkuvuosikymmenet. Vasta kun mittarissa on plus nelkyt, niin naiset alkaa kiinnostumaan, mutta silloin on liian myöhäistä. Liian myöhäistä, koska prinssi rakastui vasempaan käteensä.
Käsi voittaa aina naiset.
Lapsenkasvoiset miehet näyttelee lännessä teninejä teinisarjoissa yli kolmekymppisinä.
Melko oksettava konsepti sinällään.
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi rakastan teinimäisiä juttuja, kuten esimerkiksi shoppailua ja biletystä, joten babyfeissini sopii luonteeseeni hyvin XD.
Monia luultavasti "ärsyttää" jos nelikymppisenä sanot pitäväsi noista, esim. biletys yhdistetään alkoholin suurkulutukseen, hepeniin, yhden yön suhteisiin ja shoppailu holtittomaan rahankäyttöön. Ellei sitä selosta tarkemmin kysyjälle. Ja jos sanot että "pidän teinimäisistä jutuista" niin sitten he kauhistuvat vielä enemmän. Ehkä muillakin on joku teinimäinen juttu josta pitää.
Minua ei häiritse ulkonäön puoleen olla babyface. Ei haittaa että nuoremmaksi luullaan. Olen vaan muutenkin todella siro, pituutta kuitenkin vähän päälle 160. Olen vaan hoikka ja kapea, onneksi kuitenkin muotoja on. Mutta kädet on samankokoiset kuin 9v lapsella ja kasvot pienet. Nuo kauppojen kasvomaskitkin on liian isoja.
Kuulostaa ihan minulta, mutta olen vasta 30. Ikävä kuulla että sama tulee jatkumaan kun naamaa ei voi vaihtaa, todella surkeaa, onneksi on tytär joka voi olla kaverina sitten vanhoilla päivillä, muuten olisin varmaan lopun elämää yksin. Pelkän naaman takia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta, mutta olen vasta 30. Ikävä kuulla että sama tulee jatkumaan kun naamaa ei voi vaihtaa, todella surkeaa, onneksi on tytär joka voi olla kaverina sitten vanhoilla päivillä, muuten olisin varmaan lopun elämää yksin. Pelkän naaman takia.
Lapsenkasvoisuus on plussaa.
Eikö ketään..? Voi surku.