Miten kestää se, että teinin kaverit on kaikki todella rikkaista perheistä?

Mitä kestämistä siinä on? Minä asuin kaupungissa, jossa asuu paljon rikkaita. Ei siinä ollut mitään kestämistä. Miksi pitäisi olla kateellinen siitä, mitä muilla on?

Vierailija kirjoitti:

Mitä kestämistä siinä on? Minä asuin kaupungissa, jossa asuu paljon rikkaita. Ei siinä ollut mitään kestämistä. Miksi pitäisi olla kateellinen siitä, mitä muilla on?

Tässä ajateltiin lapsen kannalta, ei aikuisen.

No ei ole meilläkään sellaisia juttuja mitä teini haluaisi: ei hienoa kivitaloa, ei kesämökkiä jne.

Ja meillä kuulema syödäänkin tosi köyhästi, ei ole yhtä hienoja juttuja mitä kavereilla. Meillä siis vedetään hyvin pitkälle spagetti ja jauhelihakastike -osastoa, mun mielestä hyvää perusruokaa, teinistä köyhää ja noloa.

Mutta en kyllä ota asiasta paineita, ollaan ihan tavallisia keskituloisia ja eletään omasta (siis meidän vanhempien) mielestä ihan hyvää elämää. Mitään asuntoa en aio lapsille ikinä ostaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kestämistä siinä on? Minä asuin kaupungissa, jossa asuu paljon rikkaita. Ei siinä ollut mitään kestämistä. Miksi pitäisi olla kateellinen siitä, mitä muilla on?

Tässä ajateltiin lapsen kannalta, ei aikuisen.

Niinhän minäkin. Asuin siis lapsena kaupungissa, jossa asui paljon rikkaita ja niin edelleen. Muilla oli muulla tavalla ja se oli heidän elämäänsä. Miksi olisin ollut heille kateellinen. Samoin joillekin tuli Aku Ankka ja minulta se kiellettiin, vaikka olisi varaakin ollut. Sekin oli vain yksi asia muiden joukossa, en ottanut siitä traumaa itselleni.

yritä nähdä asian hyvät puolet. pääosa rikkaiden lapsista on toki tietoisia asioistaan mutta myös parempia kavereita kuin vaikka kaupungitalojen lapset. jos lapsesi hyväksytään rikkaiden joukkoon, ole ihmeessä kiitollinen ja osoita sitä kuten voit, vaikka vain hymyilemällä vanhemmille. minun lapseni saa mennä eliittien kouluun ihan vain paremman porukan vuoksi kuin siihen lähiräkälään jossa maa-han muuttajat maleksii

Lapsen kanssa voi asiasta keskustella ja laajentaa hänen näkökulmaansa rahaan. Hänellä vain sattuu olemaan kavereina varakkaiden perheiden lapsia. Suurin osa perheistä ei ole varakkaita.

Meillä esikoinen oli innostunut ratsastamisesta, mutta ei ollut (siihen aikaan) varaa yhtä moniin ratsastustunteihin viikossa kuin hänen parhaalla kaverillaan. Sai ratsastaa sen verran kuin kohtuudella pystyimme kustantamaan.

Keksi sitten alkaa ansaita lisätunteja siivoamalla talleja ja hoitamalla hevosia. Eli loppujen lopuksi hyvä lopputulos: lapsella oma-aloitteisuus kasvoi ja tallityöt tulivat monipuolisesti tutuiksi ja sai puuhailla rakkaiden hevostensa kanssa.

Sitä on kuvitellut olevansa ihan hyväosainen, kun molemmat vanhemmat käy töissä, on omistusasunto (vaikkakin velkaa siitä), varaa käydä välillä matkoilla, ostaa tarvittavat vaatteet ja maksaa lasten harrastukset. Mutta yhtäkkiä huomaakin, kun teinit kutsuvat toisiaan veneilemään, mökkeilemään meren rannalle tai Lappiin ja hengailemaan 250m2 koteihinsa, ettei itsellä koskaan ole mahdollisuutta tarjota läheskään samaa omille lapsilleen. Ja tavallaan toivoo, että omat lapset eivät viettäisi näiden rikkaiden kanssa niin paljon aikaa, etteivät tulisi kateellisiksi, kun ovat itse niin paljon huonommissa taloudellisissa lähtökohdissa.

No kannattaa nauttia, jos lapsi pääsee käymäämään ylellisillä päivällisillä. Kelpaa se seura äveriäällekin. Vaarallisinta on, jos nämä ökyt jäävät yksin ja siitä syystä kasvavat vittumaisiksi ihmisiksi.

Leila Koo kirjoitti:

Lapsen kanssa voi asiasta keskustella ja laajentaa hänen näkökulmaansa rahaan. Hänellä vain sattuu olemaan kavereina varakkaiden perheiden lapsia. Suurin osa perheistä ei ole varakkaita.

Meillä esikoinen oli innostunut ratsastamisesta, mutta ei ollut (siihen aikaan) varaa yhtä moniin ratsastustunteihin viikossa kuin hänen parhaalla kaverillaan. Sai ratsastaa sen verran kuin kohtuudella pystyimme kustantamaan.

Keksi sitten alkaa ansaita lisätunteja siivoamalla talleja ja hoitamalla hevosia. Eli loppujen lopuksi hyvä lopputulos: lapsella oma-aloitteisuus kasvoi ja tallityöt tulivat monipuolisesti tutuiksi ja sai puuhailla rakkaiden hevostensa kanssa.

Ihan hyvä näkökulma, jos nyt on ollut ylipäätään varaa aloittaa ratsastus. Aivan todella kallista se yksi tunti viikossa, ei onnistu meiltä kuin kerran kuussa.

Tavallaan ymmärrän kyllä ap:ta. Kyse ei niinkään ole kateudesta, vaan haikeudesta ja jopa surusta. Jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta. Tärkeintä on tietenkin rakkaus, rajat ja sivistyksen siirtäminen, mutta ihan samalla tavalla kuin aikuisten kohdalla, rahalla on mahdollista nostaa lasten elämänlaatua.

Minulle on ollut ehkä kipein asia se, etten pysty tarjoamaan tiettyjä harrastuksiin ja elämyksiin liittyviä asioita lapsille. Vaatteilla ja kännyköillä ei niin väliä. Sekin vähän tekee kipeää, kun Teinilä ei ole omaa huonetta, on vain pieni oma soppi pikkuveljen kanssa jaetussa huoneessa. Mielellään ei kutsu kavereita kylään, eivätkä kaverit oikein tule, koska tilaa ei ole.

Rahan merkitystä lasten ja aikuisten elämässä ei pitäisi väheksyä. On ehkä muodikasta korostaa henkisiä arvoja, mutta nekin ovat monella tapaa yhteydessä fyysisiin elämän puitteisiin.

Raha luo niin paljon mahdollisuuksia. Varakkaiden lasten on helpompi verkostoitua jo nuorena, kun on mahdollisuus viettää aikaa kavereiden kodeissa ja mökeillä, harrastaa yhdessä ja tehdä kaikenlaista hauskaa. Sitten näiden varakkaiden lasten vanhemmat voi palkata lapsiaan yrityksiinsä jo opiskeluaikana ja siloittaa tietä menestykseen. Mitenköhän joku sairaanhoitaja tai lähihoitaja voisi auttaa samalla tavalla lastaan?

Tekee lapsille vain hyvää tajuta elämän realiteetit pienestä asti. Yhteiskunta rakentuu niin, että on sekä parempi- että huonompituloisia, paitsi jos asutaan jossain pohjois-Koreassa. Selität lapselle miten maailma toimii, ja miten voi yrittää parantaa asiaa. Opiskelemalla, töitä tekemällä, säästämällä ja sijoittamalla.

Pojan sählyjoukkueen kaverin äidille oli kuulemma kähnyt moka. Oli vahingossa nämä maksanut 10 000 euron maksun alaikäisen pojan tililtä 😬. Kun ko. poika pääsi ripille, oli saanut 8 te lainarahaa.

Pelikaverinsa oli ennen Koronaa kysellyt, lähteekö meidän poika mukaan Espanjan-mökille. Ei lähtenyt.

Näistä on vaan pitänyt keskustella, miksi me ajamme japanilaisautolla kaverin perhe vaihtoi juuri Volvonsa uuteen Audiin. Ei siinä sen kummempaa. Toisilla on vaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kestämistä siinä on? Minä asuin kaupungissa, jossa asuu paljon rikkaita. Ei siinä ollut mitään kestämistä. Miksi pitäisi olla kateellinen siitä, mitä muilla on?

Tässä ajateltiin lapsen kannalta, ei aikuisen.

Niinhän minäkin. Asuin siis lapsena kaupungissa, jossa asui paljon rikkaita ja niin edelleen. Muilla oli muulla tavalla ja se oli heidän elämäänsä. Miksi olisin ollut heille kateellinen. Samoin joillekin tuli Aku Ankka ja minulta se kiellettiin, vaikka olisi varaakin ollut. Sekin oli vain yksi asia muiden joukossa, en ottanut siitä traumaa itselleni.

Oliko siihen aikaan sama tilanne kuin nykyään, eli jos ei ole esim. merkkivaatteita, kiusataan somessa köyhäksi jne.

Rikkaiden lapsilla enemmän käyttörahaa ja huumeiden käyttö tavallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Pojan sählyjoukkueen kaverin äidille oli kuulemma kähnyt moka. Oli vahingossa nämä maksanut 10 000 euron maksun alaikäisen pojan tililtä 😬. Kun ko. poika pääsi ripille, oli saanut 8 te lainarahaa.

Pelikaverinsa oli ennen Koronaa kysellyt, lähteekö meidän poika mukaan Espanjan-mökille. Ei lähtenyt.

Näistä on vaan pitänyt keskustella, miksi me ajamme japanilaisautolla kaverin perhe vaihtoi juuri Volvonsa uuteen Audiin. Ei siinä sen kummempaa. Toisilla on vaan enemmän.

Lainarahaa = Lahjarahaa. Auto txt väänsi...

Niin, se kadehtiminen on kyllä kovin rankkaa puuhaa.