Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska mun elämäni menee eteenpäin?
02.10.2020 |
Joka päivä mietin, että kotonako vaan olen loppuelämän. Ainoa ilo elämässäni on tuo esiteini ja se että hän pärjää koulussa ja harrastuksissaan ja että hänellä on kavereita.
Kommentit (23)
Sähän sitä elämääsi eteenäin liikutat. Ei se sua tuu kotoa hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun laitat sen itse menemään. Ei kukaan muu, mikään jumalolento tms tule sinulle nokan eteen uutta elämää antamaan. Jos haluat jotain muuta kuin nyt, määritä mitä haluat, ja lähde tavoittelemaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Koko ajan se menee eteenpäin. Sä voit joko nähdä vaivaa ohjataksesi sen suuntaa tqi ajautua vaan johonkin.
Joka päivähän se menee eteenpäin. Siihen asti, kunnes loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Aloita laihduttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Ei me voida sulle niitä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä tiedä älä minulta kysy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tää taida olla mikää jumalan kuuma linja vaan ihan vaan vauvafoorumi :D
Jokainen eletty päivä on tukku menetettyjä mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsestäsi kiinni tuo asia.
Ei ole itsestä kiinni työn saaminen maassa, jossa suurtyöttömyys!
Ap ymmärrän sinua. Itselläni on sama tilanne. Rahasta on todella tiukkaa. Ei voi edes haaveilla mistään. Ihmisillä on oikeus palkalliseen työhön ja hyvään terveyteen. Eivät todellakaan ole liikaa vaadittuja asioita. 😔
Minullakin on lapsia ja harmittaa, kun ei voi tarjota mitään enempää. Olen onnellinen, että lapset ovat terveitä. Nämä pikkuihmiset ovat elämäni aurinkoja. Heidän vuokseen opiskelen ja kehitän itseäni. Oletko ajatellut samaa? Entä mitä ajattelet uudesta harrastuksesta? Uusi kieli? Virkkaus? Kokkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap
Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin.
- eri
Sitten, kun alat potkia itteäs persiille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap
Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin.
- eri
Olen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap
Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin.
- eriOlen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap
Tiedän, olet kertonut tuon jo kymmeniä kertoja palstalla. Pointtini oli siinä, että sellaisiakin, jotka eivät ole olleet koko elämäänsä syrjäytyneitä, on nyt ihan samassa tilanteessa kanssasi eli eivät tule enää saamaan töitä. Hekin menevät elämässään eteenpäin, vaikka eivät tulekaan enää saamaan töitä. Kun mahdollisuudet työn saantiin ovat auttamattomasti ohi, on keksittävä jotain muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.
En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.
Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.
Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään.
Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä.
Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap
Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin.
- eriOlen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap
Tiedän, olet kertonut tuon jo kymmeniä kertoja palstalla. Pointtini oli siinä, että sellaisiakin, jotka eivät ole olleet koko elämäänsä syrjäytyneitä, on nyt ihan samassa tilanteessa kanssasi eli eivät tule enää saamaan töitä. Hekin menevät elämässään eteenpäin, vaikka eivät tulekaan enää saamaan töitä. Kun mahdollisuudet työn saantiin ovat auttamattomasti ohi, on keksittävä jotain muuta tekemistä.
Heillä on sentään rahaa, kun ovat joskus olleet töissä ja heillä on nyt eka kerran vapaus tehdä, mitä haluaa. Mulla se vapaus tehdä, mitä haluan, on ollut yli 30v. Koen että kaikki on tehty. ap
Alue: Aihe vapaa
Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla.