Koska mun elämäni menee eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla. 

En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.

Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.

Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään. 

Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä. 

Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap

Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin. 

- eri

Olen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap

Tiedän, olet kertonut tuon jo kymmeniä kertoja palstalla. Pointtini oli siinä, että sellaisiakin, jotka eivät ole olleet koko elämäänsä syrjäytyneitä, on nyt ihan samassa tilanteessa kanssasi eli eivät tule enää saamaan töitä. Hekin menevät elämässään eteenpäin, vaikka eivät tulekaan enää saamaan töitä. Kun mahdollisuudet työn saantiin ovat auttamattomasti ohi, on keksittävä jotain muuta tekemistä. 

Heillä on sentään rahaa, kun ovat joskus olleet töissä ja heillä on nyt eka kerran vapaus tehdä, mitä haluaa. Mulla se vapaus tehdä, mitä haluan, on ollut yli 30v. Koen että kaikki on tehty. ap

Eli jatkat toisin sanoen tekosyiden varjolla valittamista tällä palstalla. Mikään ehdotettu ei koskaan sinulle kelpaa. Valivalivalivali vaan. Jatkuvasti. Vuodesta toiseen. Ai jumaliste että osaatkin olla ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla. 

En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.

Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.

Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään. 

Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä. 

Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap

Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin. 

- eri

Olen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap

Tiedän, olet kertonut tuon jo kymmeniä kertoja palstalla. Pointtini oli siinä, että sellaisiakin, jotka eivät ole olleet koko elämäänsä syrjäytyneitä, on nyt ihan samassa tilanteessa kanssasi eli eivät tule enää saamaan töitä. Hekin menevät elämässään eteenpäin, vaikka eivät tulekaan enää saamaan töitä. Kun mahdollisuudet työn saantiin ovat auttamattomasti ohi, on keksittävä jotain muuta tekemistä. 

Heillä on sentään rahaa, kun ovat joskus olleet töissä ja heillä on nyt eka kerran vapaus tehdä, mitä haluaa. Mulla se vapaus tehdä, mitä haluan, on ollut yli 30v. Koen että kaikki on tehty. ap

Ei heilläkään ole välttämättä rahaa. Moni on tehnyt töitä pienipalkkaisissa duuneissa, kasvattaneet lapsensa  ja asuneet vuokralla. Säästöön ei ole jäänyt mitään. Samalla tavalla elävät pelkkien yhteiskunnan tukien varassa kuin sinäkin. Mulla on pari tällaista kaveria. Eivät ole koskaan elämässään matkustaneet ulkomaille, ei ole ollut töissä ollessakaan varaa mihinkään kylpylässä käynteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän sulla on asiat kivasti, asut yksin, kuten olet vuosikymmenen halunnut. Saat tehdä mitä tykkäät, tuki juoksee, voit alkaa deittailla. Tai olla yksin, kuten myöskin vuosikymmenen jo olet haaveillut voivasi olla. 

En mä mitään miestä halua vaan paremman terveyden, töitä ja ihan tavallisen elämän.

Sitten vaan laittamaan toiveet pinoihin "mahdottomat" ja "mahdolliset" ja konkretisoimaan niitä. Kaikkihan ei aina valitettavasti ole mahdollista.

Itsellänikin krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ainakaan vielä, joten se on asia joka on pakko vaan hyväksyä. Käyttää mahdollisimman vähän energiaa toivottomaan taisteluun ja valittamiseen tästä asiasta, jolle ei voi mitään. 

Mutta jos ei ole vuodepotilas tai neliraajahalvaantunut, niin asioita voi silti tehdä. Pitää vaan rajoituksensa huomioon ottaen etsiä mieluisimmat asiat mitä voi realistisesti tavoitella. Esimerkiksi minä en pysty tekemään fyysistä työtä, joten kouluttauduin alalle jossa työ on istumatyötä. 

Tottakai ymmärrän tuon. Minäkään en voi tehdä fyysistä työtä mutta olen myös niin tyhmä etten pääse ikinä tekemään ns istumatyötä. En pärjää opiskeluissa. Se ei ole enää vaihtoehto näin melkein viisissäkymmenissä ja miljoona kertaa eri opiskeluja yrittäneenä. ap

Et ole tässä maassa ainoa ikäisesi, joka ei tule enää työllistymään. Alat olla yli-ikäinen, vaikka sulla olisikin koulutus. Sen asian hyväksyminen voisi auttaa sua menemään elämässäsi eteenpäin. Palkkatyön haaveilemisen sijasta ala haaveilla jostain muusta. Jostain sellaisesta, mikä olisi mahdollista. Harrastus, vapaaehtoistyö tms. Terveyteesi et voi vaikuttaa muilla tavoin kuin huolehtimalla fyysisestä kunnostasi. Paino normaalipainoon ja terveellinen ruokavalio. Lisäksi ulkoilua ja liikuntaa. Ulkoilun apuvälineitä saat lainaksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Netistä löytyy paljon erilaisia jumppaohjeita ja jumppavideoita, joiden avulla voit treenata kotonakin. 

- eri

Olen ollut työelämästä syrjäytynyt koko ikäni eli siis yli 30v. En ole oikein ikinä ollut töissä ellei jotain työllistämistukipaikkoja tai omaishoitajuutta työksi lasketa. Kunnon töissä, normaali palkalla, en ole ikinä ollut. Tässä on yli 30v aikana kerinnyt tekemään vapaaehtoistyötä ja harrasteleen kaikenlaista. Sellaiset ei enää kiinnosta. ap

Tiedän, olet kertonut tuon jo kymmeniä kertoja palstalla. Pointtini oli siinä, että sellaisiakin, jotka eivät ole olleet koko elämäänsä syrjäytyneitä, on nyt ihan samassa tilanteessa kanssasi eli eivät tule enää saamaan töitä. Hekin menevät elämässään eteenpäin, vaikka eivät tulekaan enää saamaan töitä. Kun mahdollisuudet työn saantiin ovat auttamattomasti ohi, on keksittävä jotain muuta tekemistä. 

Heillä on sentään rahaa, kun ovat joskus olleet töissä ja heillä on nyt eka kerran vapaus tehdä, mitä haluaa. Mulla se vapaus tehdä, mitä haluan, on ollut yli 30v. Koen että kaikki on tehty. ap

Eli jatkat toisin sanoen tekosyiden varjolla valittamista tällä palstalla. Mikään ehdotettu ei koskaan sinulle kelpaa. Valivalivalivali vaan. Jatkuvasti. Vuodesta toiseen. Ai jumaliste että osaatkin olla ärsyttävä.

Kyllä mä koko ajan haen työllistämistuki paikkaa ja toivon, että päääsen johonkin. ap