Etäisälle omat harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsemme hyvinvointi

mutta käytännössä olen hoitanut kaikki käytännön asiat ja sairaanlapsen kuljetukset itse. Lapsen isä tavallaan "unohtanut " lapsen jos ei ole joka toinen viikonloppu. Ei sitä yksinhuolajuutta saaihan noin hepposin perustein jos kerran on kieltäytynyt kuskin hommista.

mistään luonapidosta ei puhettakaan, taloudellisesti osallistuu pakollisen minimimaksun verran, henkisesti ei lainkaan. Lapsen 4 ensimmäistä elinvuotta vietti kännipäissään ulkomailla jne.



Onneksi löysin lapsen ollessa 2,5-vuotias (nyt 9-vuotias) kunnollisen, hienon miehen, joka rakastui paitsi minuun myös lapseeni. Hän kyllä on valvonut öitä lastenklinikan päivystyksessä, pyyhkinyt oksennuksia lattialta, kyydinnyt harrastuksiin, opettanut kertotaulua, peitellyt iltaisin sänkyyn, lukenut Astrid Lingreniä, videokuvannut kevätjuhlia ja ostanut talvikenkiä...You know, kaikkea sitä, mitä osallistuva vanhempi tekee.

Nyt idiootti exä (nähnyt lapsen viimeksi jouluna 3 tunnin ajan) ihmettelee, kun lapsi on VALINNUT kutsua isäpuoltaan isäksi, mutta kutsuu bioisäänsä etunimellä...Siinähän ihmettelee.

Omavastuuosuus on sitten enää 9 euroa.



Enkä tajua muutenkaan, miten äidit on niin avuttomia, ettei ole omaa autoa/ajokorttia, vaan kyyti pitää aina kerjätä (ex)-mieheltä.

lähiäidit kuvittelee isien olevan pelkkiä autokuskeja ja lompakkoja!

Eiköhän se isä hoida lapsen päivystykseen omana viikonloppunaan jos lapsi silloin sairastuu. Jos isällä olisi enämmän tapaamisia niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, jos itse olet valinnut lähivanhemmuuden, elä sen kanssa!