Karu totuus Suomen koiramarkkinoista

Meille syntyi sekarotuinen vahinkopentue, rotuina suomenajokoiraa, lapinporokoiraa ja karjalankarhukoiraa. Ei siis mikään trendikäs kääpiökoirayhdistelmä, vaan pitkälti metsästys- ja työkoiria suvussa. Laitoimme ilmoituksen Apulaan (lemmikkipalstat.net) emmekä odottaneet saavamme paljoa yhteydenottoja - kasvatimme aikoinaan ajokoiria eikä niillä kovin suurta kysyntää ollut, joskus oli jopa hankala saada pentuja myydyksi ilman suhteita.

Mutta tämä pentue. Voi taivas, puhelin räjähti puheluista ja tekstiviesteistä! Poistin numeroni myynti-ilmoituksesta kokonaan, kun en meinannut saada rauhaa. Eipä sekään paljoa auttanut, nimittäin puheluja tuli vielä keskellä yötä, kun joku oli ymmärtänyt tallentaa numeroni. Lisäksi ilmoitukseen liitetty sähköposti oli täynnä viestejä, kun sinne kurkkasin yön ja työpäivän päätteeksi. Kaiken kaikkiaan viestejä tuli 400, vaikka ilmoitus ehti olla sivulla ~15 tuntia.

Silmiinpistävä huomio, miten töykeitä ihmiset osaavat olla pentua kysellessään tällaisena somen "kaikki mulle heti nyt" -aikakautena. Samat nimet laittoivat muutaman tunnin jälkeen uutta viestiä ja hoputtivat vastaamaan, ihan kuin päivystäisin laitteilla 24/7. Pidän myös epäkohteliaana pelkkiä kuvakyselyjä. Olisi paljon mukavampi vastata, jos lähettäjä vaivautuisi esittelemään itseään edes hieman jo ensimmäisessä yhteydenotossa - vaikkapa vaan nimen ja asuinpaikan verran, jos ei muuten jaksa. Onneksi oli myös asiallisia ja informatiivisia viestejä, vaikka rotuihin aidosti perehtyneitä olikin marginaalinen osa.

Ei ihme, että pentutehtailu kukoistaa ja sekarotuisia myydään tonnin kiskurihinnoilla, kun kysyntää riittää. Meillä tosin hinta oli pieni nykyhintatasoon nähden, mutta uskon, että pennut olisivat menneet kaupaksi vaikka olisin laittanut kalliimmankin hintalapun. En tiedä, onko korona-aika tehnyt tehtävänsä, mutta sekavalta vaikuttaa.