Miten teidän lapsuudessanne tarjottiin osterit iltapalalla?

Vinokkaina.

Minkälaisessa perheessä lapsille syötetään illalla afrodisiakkeja?

Meidän kodissa ostereita söivät vain vanhemmat. Lapsille ei annettu. Joskus hieman hummerinlihaa saattoi saada. Katkarapuja annettiin lapsille ja kissoille.

Ei oltu kuultukaan mistään ostereista, lähiössä oli kyllä uusi ostari.

Alkuruokana, ennen riekonkielimuhennosta.

Shamppanjan kanssa ennen hanhenmaksapalleroita flyygelin kannelta.

Meillä sitruunan kansa hörpittiin suoraan kuoresta. Oli pakko hörppiä ainakin kymmenen niljakasta tahmeaa osteria tai sai piiskaa. Yrjötti se mutta nyt aikuisena saa kiittää siitä loistavaa potenssia.

Viskattiin kissan kuppiin. Ihmiset söivät oikeaa ruokaa, kuten puuroa.

Ravistettuna, ei sekoitettuna.

Olen kerran maiistanut. Me tehtiiin josku kaverin kansssa sellanen diili että kaveri tarjoaa ostereiita ja mä tarjoon sittten burritoksia, viskiä ja sikariit. Muuutama osteri syötiin ja sen jälkeen oltiiiinkin jo anasaittu se varsinainenn lounas.

Valkoviinin kanssa tarjoiltiin meillä Jakomäessä pentuna.

Meillä oli köyhänä yrittäjäperheenä vaatimaton meininki. Osterien kanssa ihan leipä ja voi on hyvää, hapanta ja suolaista kastiketta voi käyttää kostukkeena. Esim. limet sekoitettuna duunareiden kyyneliin sopii hyvin. Mutta sitä herkkua ei saanut usein, parhaiten yt-neuvottelupäivinä. Kyllä sitä sitten juhlittiinkin. Ei ole helpoksi tehty yrittäjien elämä tässä maassa.

Valmiiksi avattuina. Kerran kävi niin, että hovimestari oli pekkaspäivää viettämässä ja jouduttiin avaamaan osterit itse. Kärsin siitä traumasta edelleen ja psykiatrini on voimaton.

Meillä oli köyhä lapsuus ja isä joutui harjoittamaan keräilytaloutta lähimetsissä.

Ainainen hirvipaisti, riekkopata, jäniksenliha alkoi kyllästyttämään ja harvoin saatiin maistaa karhua.

Yököttävintä olivat metsästä poimitut marjat, mustikkaa, puolukkaa, lakkaa tarjoiltiin aterioiden höysteeksi ja äiteliinin leivinuunissa leipoma leipä kyllästytti vuosien mittaan.

Omasta maasta köyhät vanhempani noukkivat perunaa, lanttua, porkkanoita ja vihanneksia ja säilöivät kaikkea maakellariin. Voitteko kuvitella, maakellariin, siis maan alle kaivettuun kuoppaan.

So lasta season.

Ja viljaa ne viljelivät, kauraa, ohraa, ruista ja siitä sitten itse kyhäsivät leivät ja puurot.

Suolan ne itarat stanat hakivat kaupasta ja kun kotoa pääsin, olen siitä saakka nauttinut Mäkkärin ja Hesen tarjonnasta, juonut lattea ja terveyskauppojen terveellisiä tuotteita.

Kuolema siellä korvessa olisi tullut ennenpitkää, ellen olisi päässyt ajoissa sivistyksen pariin.

Sen prkeleellisen kuhan, ahvenen, siian ja muikun tilalla vetelen nyt K-kaupas sushitarjttimesta itseni ähkyyn ja nautin Norjalaisesta pakastekalasta, vaikka jotkut kotipuolessa väittää niitä yhteenliimatuiksi perkuujätteiksi.

Kateelliset raukat.

Meille ei sivistys ikinä saapunut elävien ostereiden muodossa.

Jouduimme ikäväksemme tyytymään savustettuihin valkosipulimarinoituihin ostereihin. Lisukkeena oli disques merde ja lard au lard.

Kaikkea ei aina voi saada.

Meillä ei ollut varaa ostereihin, mutta kaivettiin hammastikuilla lehtokotiloita kuoresta ja natusteltiin niitä.

Vaasan ruispalojen päällä, juomana kaakaota.