Lue keskustelun säännöt.
Eläköön syömishäiriö!
25.02.2009 |
Olen laiharilla ja juuri keitin itselleni pienen kattilallisen pastaa, raastoin päälle parmesaani-juustoa ja laitoin kunnon nokareen voita. Jälkiruoaksi pistelin 1/5 suklaakakusta. Tuli hiukkasen turvonnut olo, joten menin vessaan, tungin sormet kurkkuun ja oksensin kauan ja hartaasti, nyt on taas kevyt olo.
Koskakohan kasvan aikuiseksi ja pääsen eroon syömishäiriöistäni?
Kommentit (10)
et ole kunnossa ja voit vahingoittaa terveyttäsi pahasti tuollaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että syömisissäsi oleva sokeri ja sen mukana paljon kaloreita imeytyy jo ennenkuin saat ne sormet kurkkuusi.
Eipä silti, jos olisit oikea bulimikko olisit sen verran ahdistunut tekemisistäsi että tuskin pröystäilisit häiriintyneisyydestäsi täällä.
että syömisissäsi oleva sokeri ja sen mukana paljon kaloreita imeytyy jo ennenkuin saat ne sormet kurkkuusi.
Eipä silti, jos olisit oikea bulimikko olisit sen verran ahdistunut tekemisistäsi että tuskin pröystäilisit häiriintyneisyydestäsi täällä.
voittaa tuon tiedon, koska paljon on kuitenkin vielä imeytymättä.
Enkä koe pröystäilleeni asialla, tämä vaivaa minua, mutta en tosiaankaan kehtaa kertoa tästä kenellekään, mutta silti haluan tämän ulos itsestäni.
toivottavasti pääset tuosta eroon, kohta sulla ei oo enää takahampaita ja saat refluksitaudin.
t. anorektikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan avun hakemista; syömishäiriö on mielenterveyshäiriö, vaikka sairaudentunne saattaakin puuttua.
Ammatti-ihmiset tapaavat syömishäiriöisiä päivittäin, joten he eivät ajattele, että miten tuo kehtaa kertoa tekevänsä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa pröystäilyltä minusta. Mutta ehkä se oli sarkasmia, mitä en ymmärtänyt. Tilanteesi on surullinen. Luin juuri kirjan "Elämä hukassa" jossa kerrotaan erään bulimikon tarina. Hän kärsii tällä hetkellä vaarallisista rytmihäiriöistä ja lapsettomuudesta ja tietää todennäköisesti kuolevansa ennen miestään, vaikka syömishäiriö onkin hallinnassa.
Minullakin on ollut syömishäiriökäyttäytymistä, ei varsinaista anoreksiaa kuitenkaan. Toivon että päätät hakea apua esim. mielenterveystoimistosta. Ongelmasi on paljon yleisempi kuin luullaan.
Itseasiassa viimeiset 12 vuotta olen jo kärsinyt erilaisista ongelmista/häiriöistä syömisteni kanssa.
Apua toki tiedostan tarvitsevani, mutta sen hakeminen on pirun hankalaa, eniten hävettäisi jos mieheni saisi tietää tästä.
Takahampaat onkin jo hajalla, hammaslääkärissä tullut juostua yllin kyllin. Nytkin kahdessa hampaassa juurihoito kesken ja yksi hammas odottaa poistoa.
Välillä menee pitkiäkin aikoja tosi hyvin, olen ihan normaali ja syön terveellisestikin välillä, mutta välillä tulee ikäviä takapakkeja.
ja kävin oksentamassa lisää. Nyt tekisi taas mieli syödä jotain.