Kiusaajien äidit

Voit AP aloittaa puolustuspuheenvuoron. Kiusaava on tuo sun aloitus.

Heillä on monella aika heikot tunne-elämän paukut, että he olisivat normaaleita edes itse.

Riippuu minkä määrittelet kiusaamiseksi? Minulla on 6- ja 10-vuotiaat lapset ja ovat todella hyviä kavereita kaikille, mutta kyllä heillä on pieniä hetkiä ollut alle kouluikäisinä, jotka ovat menneet sitten ajan ja kasvatuksen kanssa ohi. Esimerkiksi esikoinen (poika) töni toisia 3-4-vuotiaana suuttuessaan tai väsyneenä päiväkodissa. Tuo on jäänyt mieleen kurjana ajanjaksona, ja ei se varsinaista kiusaamista ollut. Ei kohdistunut keneenkään tiettyyn. Ahkeraalla ennakoinnilla, kasvatuksella yhdessä päiväkodin kanssa ja ihan kypsymisellä jäi pois. Sitten tytöllä oli 5-vuotiaana näitä, että meni mukaan helposti sellaiseen ulkopuolelle jättämiseen. Puutuin itse todella napakasti näihin, ja sanoin päiväkodissakin että puuttuvat aina napakasti. Minun lapsillani ei ole ns. lupaa valita seuraansa päiväkodissa. Olen sanonut että siellä leikitään kaikkien kanssa jotka kysyvät päästä leikkiin, ja jos tulee ongelmia leikissä niin haetaan aikuinen paikalla. Kotona sitten voi leikkiä kahdenkeskisiä leikkejä. Varsinkin poikani on kyllä ihan kaikkien kaveri, ja hyväksyy erilaisuutta hyvin. On oikeasti se tyyppi joka puolustaa muita, vaikka pimeältä ajanjaksolta ne päiväkotivuodet tuntuivat. Tyttöni kanssa epäilen että joudun seuraamaan asiaa, sillä hän kyllä on enemmän kavereiden vietävissä.

Mitä tulee lasten kavereiden vanhempiin, niin aina niissä on näitä, jotka pitävät omaa lastaan muita parempana ja tärkeämpänä, ja vain ilmoittavat että jos heidän pikku Jessica ilmoittaa ettei halua leikkiä jonkun kanssa niin minkäs sille tekee. Minun mielestä juurikin 3-9-vuotiaiden kanssa näille mahtaa aika paljonkin, kun aktiivisesti opettaa ettei leikeistä jätetä muita pois, ja leikin voi kyllä neuvotella niin että jokaiselle löytyy paikkansa. Mutta on näitä vanhempia todella olemassa, jotka eivät puutu ja välitä, miettivät vain itsekkäästi, että parempi syödä kuin tulla syödyksi. Liekö itse eivät ole aikanaan saaneet hyvin kavereita, ja haluavat että omalla lapsella on niitä hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkä määrittelet kiusaamiseksi? Minulla on 6- ja 10-vuotiaat lapset ja ovat todella hyviä kavereita kaikille, mutta kyllä heillä on pieniä hetkiä ollut alle kouluikäisinä, jotka ovat menneet sitten ajan ja kasvatuksen kanssa ohi. Esimerkiksi esikoinen (poika) töni toisia 3-4-vuotiaana suuttuessaan tai väsyneenä päiväkodissa. Tuo on jäänyt mieleen kurjana ajanjaksona, ja ei se varsinaista kiusaamista ollut. Ei kohdistunut keneenkään tiettyyn. Ahkeraalla ennakoinnilla, kasvatuksella yhdessä päiväkodin kanssa ja ihan kypsymisellä jäi pois. Sitten tytöllä oli 5-vuotiaana näitä, että meni mukaan helposti sellaiseen ulkopuolelle jättämiseen. Puutuin itse todella napakasti näihin, ja sanoin päiväkodissakin että puuttuvat aina napakasti. Minun lapsillani ei ole ns. lupaa valita seuraansa päiväkodissa. Olen sanonut että siellä leikitään kaikkien kanssa jotka kysyvät päästä leikkiin, ja jos tulee ongelmia leikissä niin haetaan aikuinen paikalla. Kotona sitten voi leikkiä kahdenkeskisiä leikkejä. Varsinkin poikani on kyllä ihan kaikkien kaveri, ja hyväksyy erilaisuutta hyvin. On oikeasti se tyyppi joka puolustaa muita, vaikka pimeältä ajanjaksolta ne päiväkotivuodet tuntuivat. Tyttöni kanssa epäilen että joudun seuraamaan asiaa, sillä hän kyllä on enemmän kavereiden vietävissä.

Mitä tulee lasten kavereiden vanhempiin, niin aina niissä on näitä, jotka pitävät omaa lastaan muita parempana ja tärkeämpänä, ja vain ilmoittavat että jos heidän pikku Jessica ilmoittaa ettei halua leikkiä jonkun kanssa niin minkäs sille tekee. Minun mielestä juurikin 3-9-vuotiaiden kanssa näille mahtaa aika paljonkin, kun aktiivisesti opettaa ettei leikeistä jätetä muita pois, ja leikin voi kyllä neuvotella niin että jokaiselle löytyy paikkansa. Mutta on näitä vanhempia todella olemassa, jotka eivät puutu ja välitä, miettivät vain itsekkäästi, että parempi syödä kuin tulla syödyksi. Liekö itse eivät ole aikanaan saaneet hyvin kavereita, ja haluavat että omalla lapsella on niitä hinnalla millä hyvänsä.

Käykö kiusaamiseksi vaikka se, että hakkaa ja potkii toista lasta muun jengin kuvatessa sitä?

Entä repun repimisen selästä ja sen heittäminenja potkiminen pitkin katua kirjojen lennellessä mihin sattuu ?

Eivät ne kiusaajat ole tyhjästä ilmaantuneet, usein käytösmalli on kotoa omaksuttu. Nämä vanhemmat sitten puolustavat kiusaajia henkeen ja vereen ja syyllistävät kiusatun ja tämän vanhemmat. Syy löytyy yleensä kiusatun "herkkänahkaisuudesta" tai "omituisuudesta". Kaikille ei kehity normaalia empatiakykyä, epäsosiaalisista persoonallisuushäiriöistä kärsii 2-5 % missä tahansa ikäluokassa ja piirre on vahvasti periytyvä. Jättikouluun näitä mahtuu jo iso liuta.

Eikö sitä joka elukka puolusta omaa pentuaan?

Ei ne osaa lukea sinun aloitustasi. Kirjoita somaliaksi.

Miksi vain äidit?