Av:n runoilta
Elämä valuu sormien välistä. Päivät kuluu iltaan. Vi***aa kun av.pilaa niin monta ihmiselämää. Myös omani. Pa*ka se päivä jona av:n ensi kerran avasin.
Kommentit (8)
Oi ap, runo vai rap?
Loukus oot
koska keuhkoot
ota happee
älä kiehuta sappee
tää on vaan saitti
ei kylän raitti
laita kone kii
nii et päädy helv ettii!
Mitä turhaan valittaa
alittaa voi rimaa
niin monella tapaa
jäädä vangiksi netin
Etin pääsyä pois
ja huomaan ettei omaa päätä karkuun pääse missään,
netissään seikkailee ap poloinen
vastuutaan vältellen,
oman pään,
tai pääöman turvin kadottaa itsensä sokkeloihin
pimeisiin umpikujiin murheensa eksyttää koittaa
voittaa voi vain itsensä.
Mistä räppäri on tänne osannu?
Turha yrittää mieltä nostaa, en sorru kostaa.
Maha av:lla vaan turpoo, oi miksi pitää olla niin urpoo, ettei täältä' osaa pois,
juokse yön selkään, en pimeyttä mä koskaan pelkää. Av vaan on saanut musta otteen, missä mode, ikuinen banni laita, tää surkee tilanne taita.
Tyhjät silmät, särkynyt sielu
Pelkkä tyhjä kuori vaan
Ei toivoa, ei valoa
Pelkkää harmaata usvaa
Ei unelmia, ei toiveita
Ei ole varaa niihinkään
Ei syytä nousta aamulla
En halua nähdä aurinkoa
En jaksaisi enää edes hengittää
Rakkaus. Toivon että sitä ois
Sitä ajatellen, laita valot pois
Pään sisälle uppoan
Sisälläni tunnen itseni hajoavan
Vellon tässä kurjuudessa
Enkä halua elää vapaudessa
Silti tunnen sisälläni paloa
Tule ja näytä siihen valoa
Uskon joskus itseeni
Nyt haluan tarttua veitseeni
Ajan muistan vieläkin
Paisteen auringon, niin lämmittävän
Kasteen aamuisen niityn, mekkosi tuulessa hulmuavan
Hymysi huumaavan, niin rakastavan
Säihkeen silmiesi
Tähtien tuike niiden rinnalla kalpeni
Neito kaunein, miksi usvaan katosit
Rinnaltani hävisit
Maahan varjojen
Kaunis pillu. Viivavittu haiset pahalle, mene pois.