Lue keskustelun säännöt.
Kristityt, oletteko tehneet syntiä jota ette kadu?
26.09.2020 |
Tätä mietin. onko esim elämässänne ollut koskaan tilanteita, joista ette usko että olisitte selvinneet ilman että teitte jonkin syntiseksi luokitellut teon? Uskotteko että Jumala rankaisee teitä siitä, ja lopulta seuraus tuleekin siten olemaan paha?
Tai mitä tahansa tekemiänne syntejä, joita ette aidosti kadu?
Minulla on elämässä vuosia kestänyt tilanne, jota en usko enää kestäväni, ja minun tekisi mieli tehdä synnillinen teko, jotta vihdoin pääsisin elämässäni helpotukseen ja turvaan. En tekisi väkivaltaa tms. enkä puhu avioerosta yms. lähisuhteista. Olen rukoillut vuosia apua ja helpotusta ja yrittänyt minkä pystyn omilla keinoillani. En koe että Jumala auttaisi, mutta tiedän että jos onnistuisiko tässä synniksi luokitellussa teossani, saisin vihdoin käyttööni konkreettiset keinot joilla voin muuttaa elämäni turvalliseksi.
Kommentit (26)
Ken synnitön heitäköön ensimmäisen kiven. Kyllä minä olen tehnyt väärin ja syntiä. Ja syntinen olen varmasti siitä, että en kaikkia syntejäni osaa tai halua katua. Mutta en ole kyllä näillä synneilläni ketään toista loukannut tai satuttanut, mutta itseäni kyllä. Esimerkiksi olen sortnut mässäilyyn ja kokenut himoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, kyllä minä ”kadun” kristuksessa koko ihmisyyteni epäpyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ken synnitön heitäköön ensimmäisen kiven. Kyllä minä olen tehnyt väärin ja syntiä. Ja syntinen olen varmasti siitä, että en kaikkia syntejäni osaa tai halua katua. Mutta en ole kyllä näillä synneilläni ketään toista loukannut tai satuttanut, mutta itseäni kyllä. Esimerkiksi olen sortnut mässäilyyn ja kokenut himoa.
Mässäily ja himon tunteminen on ihan ihmisen perusasioita. Ei niissä ole mitään hävettävää jos ne ei ketään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ken synnitön heitäköön ensimmäisen kiven. Kyllä minä olen tehnyt väärin ja syntiä. Ja syntinen olen varmasti siitä, että en kaikkia syntejäni osaa tai halua katua. Mutta en ole kyllä näillä synneilläni ketään toista loukannut tai satuttanut, mutta itseäni kyllä. Esimerkiksi olen sortnut mässäilyyn ja kokenut himoa.
Mässäily ja himon tunteminen on ihan ihmisen perusasioita. Ei niissä ole mitään hävettävää jos ne ei ketään haittaa.
Kyllä ne ovat ”syntiä” siinä missä ahneus ylipäätään. Miksi sitä olisi vaikea katua? Kuten sanottua, minä häpeän ja kadun heikkottani ihmisenä, ihan joka päivä. Pyydän armoa, valoa, puhdistusta.
Jos en tee syntiä, Jeesus kuoli turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en tee syntiä, Jeesus kuoli turhaan.
Eli ei riitä että olet syntinen, koet että pitää oikein tekemällä tehdä syntiä? Ja synti on nimenomaan tekoja? Eikä yhtä hyvin esim.tekemättä jättämisiä.
Pornon katsomista en osaa katua kuten pitäisi, koen sen enemmän viihteeksi. Vaikka tiedän ettei Jumala sitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauksen kysymyksessä on paradoksi.
Kristitty katuu aidosti.
Joka ei kadu, ei sitten ole oikea kristitty.
Täytyykö uskoa tai kuulua kirkkoon ollakseen kristitty vai riittääkö että kuului kirkkoon lapsena ja sai sitä kautta kristityn kasvatuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä ja juopotellut läpi aikuiselämäni. Syntiä varmaan, mutta se on tehnyt sekä minut, että monet muut onnelliseksi.
Eikö kristittynä oloon riitä se että uskoo Jeesukseen? Heti lakkaan olemasta kristitty, jos teen jonkin synnin jota en kadu? Onko katuminen tahdonalainen tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö uskoa tai kuulua kirkkoon ollakseen kristitty vai riittääkö että kuului kirkkoon lapsena ja sai sitä kautta kristityn kasvatuksen?
Ei tarvitse kuulua yhtään mihinkään ollakseen kristitty. Itse olen kallellaan ortodoksisuuteen, mutta en kuulu kirkkoon. Silti olen vakaasti kristitty, harjoitan kontemplatiivista rukousta. Seurakuntayhteyttä tulen tuskin koskaan löytämään, koska mielestäni nykykirkot ovat kauttaaltaan pilalla hierarkioineen. Alkuseurakunnassa jaettiin kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Avauksen kysymyksessä on paradoksi.
Kristitty katuu aidosti.
Joka ei kadu, ei sitten ole oikea kristitty.
Tästä samaa mieltä. Kristitty katuu koko ihmisyytensä heikkoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim jos joutuisit tappamaan jonkun toisen ihmisen pysyäksesi hengissä, kuten sodassa, miten voisit sitä katua jos olet tästä lainalaisuudesta ollut tietoinen sotaan lähtiessäsi? Tai jos sairastaisit jotain sairautta jossa kärsit, mutta et saa julkiselta apua, varastaisit sitten joltain hyvin rikkaalta ihmiseltä jotta saisit yksityiseltä ostettua hoitoa itsellesi?
Siis edellisessä ei olisi muita mahdollisuuksia saada taloudellista voipaisuutta päästä yksityiselle.
Vierailija kirjoitti:
Esim jos joutuisit tappamaan jonkun toisen ihmisen pysyäksesi hengissä, kuten sodassa, miten voisit sitä katua jos olet tästä lainalaisuudesta ollut tietoinen sotaan lähtiessäsi? Tai jos sairastaisit jotain sairautta jossa kärsit, mutta et saa julkiselta apua, varastaisit sitten joltain hyvin rikkaalta ihmiseltä jotta saisit yksityiseltä ostettua hoitoa itsellesi?
Niin? Totta ihmeessä katuisin! Minusta on nyt hämmentävää miksi katuminen tuntuu vaikealta?
Siis katuisit myöhemmin että lähdit sotaan, vaikka tiesit lähtiessä että saatat siellä joutua tappamaan vastapuolen sotilaita? Eikö tuo ole tekopyhyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Siis katuisit myöhemmin että lähdit sotaan, vaikka tiesit lähtiessä että saatat siellä joutua tappamaan vastapuolen sotilaita? Eikö tuo ole tekopyhyyttä?
En pystyisi ylipäätään tappamaan ketään, en edes itsepuolustukseksi. Sotaan _joutuisin_.
Vierailija kirjoitti:
Pornon katsomista en osaa katua kuten pitäisi, koen sen enemmän viihteeksi. Vaikka tiedän ettei Jumala sitä hyväksy.
Mistä tiedät ettei hyväksy? Raamattu tuskin mainitsee ko. asiaa.
Olen tehnyt joka päivä syntiä enkä kadu mitään. En pelkää Jumalaa enkä Saatanaa.