Kristityt, oletteko tehneet syntiä jota ette kadu?

Asia on moraalikysymys.

Jeesus ei pakota ketään mihinkään.

Mutta kysyy, mikä on oikein.?

Kukin ihminen voi sitten valita.

Mikä on moraalisesti oikein?

"Olen rukoillut vuosia apua ja helpotusta ja yrittänyt minkä pystyn omilla keinoillani. En koe että Jumala auttaisi, mutta tiedän että jos onnistuisiko tässä synniksi luokitellussa teossani, saisin vihdoin käyttööni konkreettiset keinot joilla voin muuttaa elämäni turvalliseksi."

Tuo on omavoimaisuutta. Unohda ne omat keinot ja heittäydy Jumalan haltuun. Älä yritä itse omilla keinoilla ja voimilla, älä suunnittele omassa päässäsi. Varsinkaan mitään mitä tiedät synniksi, se ei voi olla Jumalan mielen mukainen ratkaisu. Vaan rukoile ja pyydä Jumalalta apua, luota Jumalaan ja käyttäydy hänen huomaansa.

Ehkä näilläkin vaikeuksilla ja ahdistuksilla on suurempikin tarkoitus kuin mitä nyt ymmärrät. Ehkä sinun on tarkoitus oppia jotain tätä kautta. Kun luovut omavoimaisuudesta, Jumala pääsee toteuttamaan mahtavan suunnitelmansa ja myöhemmin, kun katsot taaksepäin tätä aikaa, ymmärrät, että juuri näinhän sen pitikin mennä.

Omavoimaisuudesta luopuminen on tosi vaikeaa, tiedän sen omasta kokemuksestani liiankin hyvin. Yritä olla ajattelematta koko asiaa omassa mielessäsi. Lue sanaa ja rukoile itsellesi voimia, viisautta ja ymmärrystä tähän tilanteeseen. Jumala kyllä pitää omistaan huolen, luota siihen.

En tiedä onko sinulla ap kyse mistään tällaisesta, mutta itselläni on hyvin vaikea suhde mt-ongelmaiseen vanhempaani, joka toiminnallaan on vahingoittanut minua ja välillisesti jopa lapsiani. Välien katkaiseminen olisi helpotus ja osin olen sen tapaiseen päätynytkin, koen sekä toimintani että ajatukseni tuosta vanhemmastani kuitenkin rikkovan 4. käskyä vastaan. En oikeastaan ajattele että Jumala tuosta rankaisisi, Hän näkee kyllä koko tilanteen mutta silti ajattelen että tässä teen jollain tapaa tietoista syntiä, oman heikkouteni ja katkeruuteni tähden. Onneksi on armo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pornon katsomista en osaa katua kuten pitäisi, koen sen enemmän viihteeksi. Vaikka tiedän ettei Jumala sitä hyväksy.

Mistä tiedät ettei hyväksy? Raamattu tuskin mainitsee ko. asiaa.

Tuo nyt on tyhmäksi heittäytymistä. Niinhän se käärmekin siellä paratiisissa sanoi: "onko Jumala todella sanonut..."

”Te olette kuulleet sanottavan: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinulle on parempi, että yksi osa ruumiistasi tuhoutuu, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

Matteus 5:27‭-‬29

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.

Kolossalaisille 3:5-7

Jumalan tahto on, että te pyhitytte ja kartatte haureutta

1. Tessalonikalaisille 4:3

No, varmasti olen. Kaikkea syntisyyttäni en varmastikaan tunnista edes synniksi. Oletan nimittäin, että en ole pohjimmiltani sen kummempi kuin muutkaan. Heissä näen paljon hyvää, mutta myös vääriä tekoja, jotka he paketoivat "hyvyyden pakettiin". 

Vierailija kirjoitti:

Tai jos sairastaisit jotain sairautta jossa kärsit, mutta et saa julkiselta apua, varastaisit sitten joltain hyvin rikkaalta ihmiseltä jotta saisit yksityiseltä ostettua hoitoa itsellesi?

Älä varasta.

Selvä ja suora käsky, jota tulee noudattaa tilanteessa kuin tilanteessa. En usko, että kovinkaan monella aidosti kristityllä ihmisellä moinen tulisi edes mieleenkään. Kristityn keinot ovat rukous ja usko. Tämäkin sairastuminen saattaa olla uskon koetus, josta Jumala on itse valmistanut jo pois pääsyn. Meidän tarvitsee vain turvautua Jumalaan ja hänen hyvään tahtoonsa.