Nautitko toisen ihmisen nolaamisesta/häpäisemisestä
joskus salaa? Väität kiusoitteluksi, mutta todellisuudessa se on alitajuista sadismia?
Kommentit (26)
En tykkää.
Bdsm-leikeissä tykkään, mutta silloin se tapahtuu toisen omasta halusta.
Nautin mutta en ryhdy sellaiseen muuten kuin jos toinen aloittaa.
Eikö sen nyt näe ihan selvästi, että nykyään löytyy paljon "ihmisiä" joiden itsetunto perustuu lähes täysin sille, että saa nolata ja häpäistä toisia. Kertoo näistä ihmisistä ihan kaiken tarpeellisen. Tämä on ehkäpä isoin ja punaisin hälytyskello joka suorastaan huutaa "Pysy erossa tuollaisista ihmisistä keinolla millä hyvänsä!!!"
Tunnen, aika läheisestikin. En tiedä, mutta luulen että jokin minussa, ehkä epävarmuus, laukaisee tuon hänessä. Se on aina yhtä yllättävä turpaanveto muuten mukavalta ihmiseltä. Hän tietää traumani, menen tilanteesta hämilleni ja sulkeudun - ja näen hänen katseessaan hetkellisen nautinnon kun saa alistettua minua. Tämä aiheuttaa ystävyyteemme ikuisen railon, hän ei ilmeisesti lainkaan tajua kuinka tuo käytös rikkoo minua.
Vierailija kirjoitti:
Nautin mutta en ryhdy sellaiseen muuten kuin jos toinen aloittaa.
Tiedostatko miksi nautit siitä?
Nautin kun narsisti nolaa minua. Koska tiedän, että pillittää aina sen jälkeen, kun annan samalla mitalla takaisin. En ole sadisti enkä nauti kenenkään kiusaamisesta. Narsku on aivan eri asia. Niille olen ilkeä ja kostonhimoinen. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Nautin kun narsisti nolaa minua. Koska tiedän, että pillittää aina sen jälkeen, kun annan samalla mitalla takaisin. En ole sadisti enkä nauti kenenkään kiusaamisesta. Narsku on aivan eri asia. Niille olen ilkeä ja kostonhimoinen. Sitä saa mitä tilaa.
Anteeksi, mutta vaikutat itsekin vähintäänkin ”piirteiseltä”. Ei tuo ainakaan normimenoa ole 😳
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, aika läheisestikin. En tiedä, mutta luulen että jokin minussa, ehkä epävarmuus, laukaisee tuon hänessä. Se on aina yhtä yllättävä turpaanveto muuten mukavalta ihmiseltä. Hän tietää traumani, menen tilanteesta hämilleni ja sulkeudun - ja näen hänen katseessaan hetkellisen nautinnon kun saa alistettua minua. Tämä aiheuttaa ystävyyteemme ikuisen railon, hän ei ilmeisesti lainkaan tajua kuinka tuo käytös rikkoo minua.
Tiedän myös tuollaisen tyypin 😞
Vierailija kirjoitti:
En tykkää.
Bdsm-leikeissä tykkään, mutta silloin se tapahtuu toisen omasta halusta.
Jatkan vähän, kun kysymys herätti ajatuksia.
Minulle on normaalissa arjessa hyvin vaikea katsella toisten ihmisten nolostumista, varsinkin jos olen jotenkin itse osallisena siihen. Esimerkiksi jos keskustelussa käy ilmi, että toisella on aivan väärä käsitys jostakin asiasta, en useinkaan korjaa sitä, koska haluan välttää toisen nolaamista. Minun on myös vaikea katsoa myötähäpeään perustuvaa komediaa, kuten the office tai m/s romantic - toisaalta kuitenkin nautin niistä mutta toisaalta ne aiheuttavat voimakasta kiusaantumisen tunnetta.
Kuitenkin bdsm-kontekstissa nautin suuresti toisen julkisestakin nöyryyttämisestä, enkä silloin tunne oloani lainkaan kiusaantuneeksi. En osaa analysoida, mikä näiden piirteideni syynä on. Ehkä niille ei ole mitään sen kummempaa syytä, ehkä vain olen tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, aika läheisestikin. En tiedä, mutta luulen että jokin minussa, ehkä epävarmuus, laukaisee tuon hänessä. Se on aina yhtä yllättävä turpaanveto muuten mukavalta ihmiseltä. Hän tietää traumani, menen tilanteesta hämilleni ja sulkeudun - ja näen hänen katseessaan hetkellisen nautinnon kun saa alistettua minua. Tämä aiheuttaa ystävyyteemme ikuisen railon, hän ei ilmeisesti lainkaan tajua kuinka tuo käytös rikkoo minua.
Se ei ole sinun vika, vaan hänen säälittävää heikkouttaan. Oikea ystävä ei tee tuollaista. Ikinä. Vaihtoon vaan.
Nautin. Riippuu ihan ihmisestä. Ystäviäni en nolaa enkä häpäise.
Lähes kaikki naiset ovat tällaisia.
En ja aina ihmetyttää mitä muut siitä saavat. Välillä näin käy ja tunnen lähinnä itseinhoa ja häpeää lajiamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset ovat tällaisia.
Tämä on muuten totta, miehet ovat yleensä naisia reilumpia. Siksi monet haluavat edelleen mieluummin miehiä esimiehiksi.
En todellakaan nauti. Tulee välillä muutenkin myötähäpeä itselle vieraidenkin ihmisten tekemisistä ja kommenteista kuten esimerkiksi poliitikot, joiden puoluetta en ole edes ikinä äänestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, aika läheisestikin. En tiedä, mutta luulen että jokin minussa, ehkä epävarmuus, laukaisee tuon hänessä. Se on aina yhtä yllättävä turpaanveto muuten mukavalta ihmiseltä. Hän tietää traumani, menen tilanteesta hämilleni ja sulkeudun - ja näen hänen katseessaan hetkellisen nautinnon kun saa alistettua minua. Tämä aiheuttaa ystävyyteemme ikuisen railon, hän ei ilmeisesti lainkaan tajua kuinka tuo käytös rikkoo minua.
Se ei ole sinun vika, vaan hänen säälittävää heikkouttaan. Oikea ystävä ei tee tuollaista. Ikinä. Vaihtoon vaan.
Kyllä minä sen tiedän, joskaan se ei asiaa auta. En pidä häntä sillä tavalla ”ystävänä” juuri tämän vuoksi - onhan selvää että jollakin tasolla hän ajattelee minut alempiarvoiseksi ja häväistäväksi, vaikka se sitten olisi alitajuista. Olen joskus ollut aistivinani hänestä jopa noloutta tällaisen tilanteen jälkeen. Hän on kuitenkin ihmisenä mukava ja erittäin luotettava..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää.
Bdsm-leikeissä tykkään, mutta silloin se tapahtuu toisen omasta halusta.
Jatkan vähän, kun kysymys herätti ajatuksia.
Minulle on normaalissa arjessa hyvin vaikea katsella toisten ihmisten nolostumista, varsinkin jos olen jotenkin itse osallisena siihen. Esimerkiksi jos keskustelussa käy ilmi, että toisella on aivan väärä käsitys jostakin asiasta, en useinkaan korjaa sitä, koska haluan välttää toisen nolaamista. Minun on myös vaikea katsoa myötähäpeään perustuvaa komediaa, kuten the office tai m/s romantic - toisaalta kuitenkin nautin niistä mutta toisaalta ne aiheuttavat voimakasta kiusaantumisen tunnetta.
Kuitenkin bdsm-kontekstissa nautin suuresti toisen julkisestakin nöyryyttämisestä, enkä silloin tunne oloani lainkaan kiusaantuneeksi. En osaa analysoida, mikä näiden piirteideni syynä on. Ehkä niille ei ole mitään sen kummempaa syytä, ehkä vain olen tällainen.
Harvemmin ihminen ”vain on” sadisti. Yleensä se lähtee lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää.
Bdsm-leikeissä tykkään, mutta silloin se tapahtuu toisen omasta halusta.
Jatkan vähän, kun kysymys herätti ajatuksia.
Minulle on normaalissa arjessa hyvin vaikea katsella toisten ihmisten nolostumista, varsinkin jos olen jotenkin itse osallisena siihen. Esimerkiksi jos keskustelussa käy ilmi, että toisella on aivan väärä käsitys jostakin asiasta, en useinkaan korjaa sitä, koska haluan välttää toisen nolaamista. Minun on myös vaikea katsoa myötähäpeään perustuvaa komediaa, kuten the office tai m/s romantic - toisaalta kuitenkin nautin niistä mutta toisaalta ne aiheuttavat voimakasta kiusaantumisen tunnetta.
Kuitenkin bdsm-kontekstissa nautin suuresti toisen julkisestakin nöyryyttämisestä, enkä silloin tunne oloani lainkaan kiusaantuneeksi. En osaa analysoida, mikä näiden piirteideni syynä on. Ehkä niille ei ole mitään sen kummempaa syytä, ehkä vain olen tällainen.
Harvemmin ihminen ”vain on” sadisti. Yleensä se lähtee lapsuudesta.
Niin, varmasti voi olla niin, että kinky-seksistä tykkäävissä on enemmän sellaisia, joilla on ollut jollakin tapaa rikkinäinen lapsuus. En kuitenkaan tunnista omasta lapsuudestani mitään sellaisia tekijöitä, jotka "altistaisivat" pervoudelle. Myöskään kukakaan kolmesta sisaruksestani ei käsittääkseni ole erityisen kinky.
Itse en siis pidä itseäni millään tavalla viallisena, enkä käyttäydy lainkaan sadistisesti tai dominoivasti muissa yhteyksissä kuin sellaisen partnerin kanssa, jonka kanssa asiasta on sovittu. Päin vastoin olen mielestäni empaattinen ja olen myös valinnut ammattini siten että voin toimia syrjittyjen ja huonosti kohdeltujen hyväksi.
Tunnetko tällaisen ihmisen?