Lue keskustelun säännöt.
Oletteko saaneet rahallista apua vanhemmiltanne?
23.09.2020 |
Itselläni on tilanne että käyn töissä mutta pienen palkan takia elämä on rahallisesti kituutusta. Joudun joka kuukausi laskemaan tarkasti että rahat riittävät laskuihin ja jos jotain pientäkään reissua haluan tehdä, joudun säästämään rahaa. Asun teini-ikäisten lasteni kanssa noin puolet ajasta ja puolet ovat isällään.
Tiedän että vanhemmillani on rahaa. Asuntoja, metsää, sijoituksia jne. Olenko ilkeä ihminen ihmetellessäni etteivät he voi auttaa minua rahallisesti? Esim ennakkoperintöä antamalla. Olenko kohtuuton?
He alkavat selvästi vanheta eivätkä ole enää niin teräviä mieleltänsä. Ja olen huomannut että heistä on tullut todella saitoja. He valittavat kun rahaa meni sähkölaskuun tms. Voitte kuvitella kuinka kurjalta tuntuu kuunnella noita puheita. Heillä ei ole koskaan ollut rahahuolia.
Kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (29)
Iäkkäillä vanhemmilla ei ole mielestäni mitään velvollisuutta auttaa sinua rahallisesti. On omalla vastuullasi tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että oikein joudut säästämään reissuja varten.
Pitäähän sulle nyt rahaa antaa. Oikeus ja kohtuus!
Opiskeluaikana vanhempani avustivat joskus rahallisesti, nyt aikuisena naimisissa olevana eivät enää. Parempi onkin, että auttavat esim. teini-ikäisiä lapsiani, jos itse niin haluavat esim syntymäpäivä- ja joululahjoina.
En ole. Päinvastoin käsi ojossa on molempien vanhemmat. Jo lukioon jouduin ottamaan opintolainaa.
Joo vanhemmat ostivat asunnon vaikka olen itse hyvätuloinen. He välttämättä halusivat tehdä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit parempi palkkaisen työn? Tai otat lainaa pitkällä maksuajalla ja kuittaat ne sitten perinnöstä.
No oletko pyytänyt heiltä rahaa, vai ihmetteletkö vain että miksi eivät sitä sinulle itse tyrkytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ennakkoperintöä muutaman kerran täyden summan, vaikka meillä ei ole mitään hätää. Vanhempani vain haluavat jakaa vähitellen perintöään meille kahdelle lapselleen, koska heilläkään ei ole mitään hätää taloudellisesti.
Heiltä on saanut myös ihan aina apua pyytämättäkin ja esimerkiksi isäni ei tunteja laskenut, kun hän auttoi meitä oman talomme rakentamisen kanssa. He ovat ihan aina ottaneet lapsia hoitoon, jos joku on ollut vaikka kipeänä. Autamme muitenkin toisiamme ja välimme ovat ihan parhaat. Tiedän olevani onnekas myös tässä asiassa.
Sinä ap kuitenkaan et voi tehdä mitään muuta kuin valittaa keskenäsi vanhempiesi saituudesta.
Usein. Joskus jopa maksavat hankinnat puolestani. Viimeksi ostivat pesukoneen ja auton vaikka itsellä olisi ollut kanssa rahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat auttoivat aika paljon opiskeluaikana. Mummi laittoi joka kk 50e tilille että saan "pullaa kahvipöytään". Vanhemmat auttoivat antamalla jouluisin ja syntymäpäivänä käteistä, taisin saada 300e molempina juhlapäivinä, mikä oli todella paljon rahaa opiskelijalle. Ja äiti välillä tuli kylään ruokakassin kanssa.
No, en mä tiedä, onko tästä nyt sinulle mitään apua, mutta ítse saan säännöllisesti vanhemmiltani sen verran, mitä he voivat antaa ilman lahjaveroa. Vanhempani ovat tukeneet minua taloudellisesti aina, vaikka en edes pitkään aikaan olisi mitään tukea tarvinnutkaan. Nämä lahjat olen aina säästänyt tai sijoittanut ja niistäkin (omien säästöjen ohella) on kertynyt jo aika iso raha. Ajattelen sen niin, että minä vuorostani tuen sitten omia lapsiani aikanaan.
Mutta niin. Ei tästä sinulle varmaan mitään apua ollut. Ehkä sinä toimit sitten omien lastesi kanssa eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lukiokoulutuksen, maton ja vuodevaatteet. Sen jälkeen olen tullut toimeen omillani.
Kyllä. Opiskelu aikana äiti toi usein kyläilyn yhteydessä ruokakassin. Arvostin kyllä suuresti tätä. Nykyään saan rahaa syntymäpäivävinä ja jouluna yleensä muutaman satasen. Varmasti saisin avustusta enemmän jos pyytäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sun vanhempiesi ole pakko sulle mitään antaa. Rahat on heidän.
Omilta vanhemmilta en ole ikinä pyytänyt mitään, silloinkaan kun olin oikeasti tiukoilla. Joululahjaksi äiti (74 v) antaa mulle ja siskolle pari sataa ja siitä ei saa kuulemma kieltäytyä (itte tulen ihan hyvin toimeen enkä tarvitse niitä rahoja). Oman isänperintöni käytin 10 v. sitten lainanmaksuun eli asuntovelkaa ei mulla enää ole.
Jos lapsesi kerran ovat jo teinejä, oletko miettinyt lisätyön etsimistä? Äitini käy vielä muutaman keikan kuukaudessa siivoamassa.....niillä rahoilla hän reissaa.
Ei juurikaan ennen toisen vanhemman yllättävää kuolemaa. Asiata ei ole koskaan puhuttu, ja olen itse ajatellut että elämän arvaamattomuuden ymmärtäminen avasi rahahanat. Koskaan en ole rahaa pyytänyt, ja nyt tilille tulee 1000e silloin tällöin. Meille lapsille se kovalla työllä ja säästämisellä ansaittu omaisuus päätyy kuitenkin, mutta tällä tavalla verottaja jää ilman.. olen 40. Meillä on muutenkin lämpimät ja mutkattomat välit, eikä tuo rahakuvio vaikuta niihin mitenkään. Nolottaa vaan välillä kun olen itsenäinen ja säästäväinen ollut itsekin aina.
Pyydä, että he ostavat jotain lapsillesi. Esim. lukion kirjat, polkupyörä, ajokortti, jokin harrasteväline ym. tarpeellista.
Muista, että heilläkin on rahan tarvesta, kun ikää karttuu: moottorisänky, uusi auto tai taksi useammin kuin ennen. Apua ikkunanpesuun jne. Ehkä lapsesi voivat auttaa isovanhempiaan kuten pestä ne ikkunat tai käydä kaupassa. Silloin voi ainakin pyytää jotain.
Olen joutunut ottamaan rahaa äidiltäni ja vihaan sitä. Hänelle raha on vallankäytön väline ja alkaa todella vittumaiseksi ja asenteelliseksi minua kohtaan jos olen rahan tarpeessa. Joka puhelun jälkeen aina tyrkyttää, että jos on tiukkaa niin voi soittaa. Sinänsä hyvä että tiedän tämmöisen mahdollisuuden olevan olemassa, mutta kun hän ei hyvää hyvyyttään sitä rahaa anna vaan siksi että saisi valtaa ja syyn soitella ja tunkea uteliaan nenänsä asioihini. Toivoisin saavani joskus ison summan rahaa jostain, jotta olisin riippumaton ja voisin ns. ostaa hänet ulos asioistani.
Olen, varsinkin nuorena ja opiskellessa. Tosin itse en edes pyytänyt, auttoivat omasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä, että he ostavat jotain lapsillesi. Esim. lukion kirjat, polkupyörä, ajokortti, jokin harrasteväline ym. tarpeellista.
Muista, että heilläkin on rahan tarvesta, kun ikää karttuu: moottorisänky, uusi auto tai taksi useammin kuin ennen. Apua ikkunanpesuun jne. Ehkä lapsesi voivat auttaa isovanhempiaan kuten pestä ne ikkunat tai käydä kaupassa. Silloin voi ainakin pyytää jotain.
Aika isoja hankintoja ehdottelet ap:n vanhempien maksettavaksi. Joku ajokortti on esimerkiksi hyvin harvalle nuorelle tarpeellinen, koska julkisillakin pääsee ja jos ei ole varaa ostaa autoa, huoltaa sitä ja hankkia bensoja, niin ajokortti on vain pirskatin kallis henkkari. Lukion kirjat joo, mutta takeena pitäisi olla innostus ja kunnolla tehty opiskelu. Polkupyörän pitäisi kyllä äiteem ja isukin pystyä ostamaan tai sitten jotain on pahasti vinossa.
Mielestäni ap:n pitäisi nyt vain oppia elämään omillaan ja muihin tuijottamatta. Hänen vanhempansa ovat itse rahansa tienanneet ja ap on taas määritellyt oman tulotasonsa sellaiseksi kuin se on, hänen rahalliset ongelmansa eivät ole vanhempien asia enää.
En ole saanut. Aikuinen laittaa menot ja tulot tasapainoon.