Kyllä taas hävettää oma juominen ja käytös
Mulla on kaksi puolta. On se järkevä ja sitten täysi palikka. Ei vaan pitäisi juoda, ei yhtäkään. Koska se ei jää siihen yhteen, en osaa juoda. En hallitse juomista. Juon harvoin, mutta mun ei pitäisi juoda yhtään, ikinä. Villiinnyn ja kuvittelen olevani kuolematon.
Viikonloppuna join liikaa. Piti käydä vai tsekkaamassa eräs esitys ja tulla kotiin. Eksyin viettämään aikaa vähön päälle parikymppisen huumeita käyttävän porukan kanssa ja käyttäydyin ihan idioottimaisesti. Pissasin keskellä katua, puhuin kuin teini.. Eksyin myös jonkun ma mun kämppään. Onneksi ei sattunut mitään. En joutunut ta pe tunsi, rais ka tunsi tai hairahtunut huumeisiin. Juu, olen 40-vuotias pienten lasten äiti. Kuinkahan monta kertaa vielä tarvitaan että uskon ettei alkoholi sovi mulle.. hävetys sentään.
Kommentit (7)
Miksipä et alkaisi elää ihan normielämää, mitä ei tarvitse hävetä? Mitä sellaista on sinussa, mitä et rohkene tuoda esille ihan selvin päin, vaan tarviset sen ilmituomiseen alkoholia?
Olen entinen ongelmanuori. Joskus tuntuu että vaikka kuinka koitan elää kunnollista elämää, se ongelmainen teini puskee esiin jos vähänkin mahdollista.
Ap
Täällä toinen alko-ongelmainen. Tsemppiä!
Itsekin tässä nyt kolmekymppisenä uponnut tajuntaan se, et kännissä menee edelleen aina överiksi.
Antaakohan ne naltrexonia?
Mulla on pahoja ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Elän kuin erakko koska en osaa kohdata ihmisiä tällaisena kuin olen. Alkoholi on kyllä huonoin mahdollinen ratkaisu ongelmaani.
Ap
ap on harmissaan kun röörit jäi putsaamatta. jonain päivänä lapsesi ovat ylpeitä sinusta, esittelevät vanhaa valokuvaa ja sanovat että tälläinen oli meidän äiskä.
Voi harmi. No, ei sattunut nyt pahempaa ja jos et liiku noissa piireissä niin kukaan ei muista mitään. ❤️