Koulukiusaaja on kuollut

Usein ihan liian kauan saavat elellä ja voida paksusti.

Vierailija kirjoitti:

Miten urpo pitää olla että jaksaa miettiä jotain lapsuuden nujakointia? Ihan idiootti minun mielestä. Minua kiinnosta yhtään.

Lapsuuden nujakoinnit menevät ihan eri mappiin kuin pitkäkestoinen traumoja aiheuttanut kiusaaminen, alistaminen ja väkivalta.

Miksi pitäisi tuntea sympatiaa? Tunnetko sympatiaa kaikkien koulua samaan aikaan käyneiden kohtaloista?

Mielestäni annat kiusaajalle edelleen liikaa valtaa, jopa kuoleman jälkeen. Tunnet huonoa omaatuntoa, koska et mielestäsi sure häntä tarpeeksi.

Hän ei tuskin muistanut sinua enää loppuvuosinaan tai ainakaan miettinyt vähän väliä.

Anna jo anteeksi se lapsuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tuntea sympatiaa? Tunnetko sympatiaa kaikkien koulua samaan aikaan käyneiden kohtaloista?

Mielestäni annat kiusaajalle edelleen liikaa valtaa, jopa kuoleman jälkeen. Tunnet huonoa omaatuntoa, koska et mielestäsi sure häntä tarpeeksi.

Hän ei tuskin muistanut sinua enää loppuvuosinaan tai ainakaan miettinyt vähän väliä.

Juuri näin.

Tämä ihminen on päässyt lapsuudessasi ihosi alle. Anna hänen mennä. Anna itsesi olla helpottunut hänen kuolemastaan. Se, ettet sure, on ihan ok, varsinkaan, jos et ole ollut hänen perheensä kanssa tekemisissä, tai et edes tunne heitä.

Olet varmasti empaattinen ihminen, koska mietit, että sinun pitäisi tuntea surua tai myötätuntoa. Ole vain rauhassa helpottunut. Ei kaikki vainajat ansaitse mitään henkilöpalvontaa. K*sipäätkin kuolevat joskus.

Kyllä ne traumat jää vaan eloon..piinaamaan kiusattua.Mua kiusattiin alaasteella kiusaajat sattui samaan luokkaan vuorovuosin.Mun kiusaaja,sai kranaatin silmilleen armeijassa on sokea mies lopun elämää .Olen nainen.Kiusaajia oli myös muutama tyttö.Kyllä se arvet jätti,en luota ihmisiin.Minusta se oli kateutta mitä lie.Ne vuodet kun he toisessa luokassa oli ihania sai edes hetken rauhan.Välitunneilla en heidän luokan seuraan ees pyrkinyt.

No ei kaikkia tarvitse surra. Jos k u sipää kuolee niin hyvä vaan! Ei se kuolema hänestä pyhimystä ja hyvää ihmistä tee.

Kiusaajani kuoli ollessani ylästeella. Silloin en suoraansanottuna sympatioita tuntenut, mutta nyt myöhemmin vähän tietysti surettaa perheen puolesta, joilla täytyi olla muutenkin jo asiat huonosti.

Itseni tuollainen saisi vain harvinaisen hyvälle tuulelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten urpo pitää olla että jaksaa miettiä jotain lapsuuden nujakointia? Ihan idiootti minun mielestä. Minua kiinnosta yhtään.

Lapsuuden nujakoinnit menevät ihan eri mappiin kuin pitkäkestoinen traumoja aiheuttanut kiusaaminen, alistaminen ja väkivalta.

Niin, mutta järkeä siitä on jauhaa maailman tappiin asti? Kyllästyttää nämä jatkuvat uhriutujat enemmän ne itse kiusaajat.

Jos kyllästyttää etkä pysty tajuamaan asiaa toiselta kantilta niin kannattaa skipata nämä aiheet ja niistä puhuvat ihmiset. Ja ehkä myös miettiä sitä miksi aihe ärsyttää noin paljon, että näet ylipäänsä vaivaa ottaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten urpo pitää olla 6että jaksaa miettiä jotain lapsuuden nujakointia? Ihan idiootti minun mielestä. Minua kiinnosta yhtään.

Lapsuuden nujakoinnit menevät ihan eri mappiin kuin pitkäkestoinen traumoja aiheuttanut kiusaaminen, alistaminen ja väkivalta.

Niin, mutta järkeä siitä on jauhaa maailman tappiin asti? Kyllästyttää nämä jatkuvat uhriutujat enemmän ne itse kiusaajat.

Ne itse kiusaajat ei aiheesta kirjoittele, eli jonkun täytyy

Kateutta kannattaisi opetella sietämään ja löytää keinoja siitä vapautumiseen.

Keskittyä täysin omaan elämään ja etsiä tyytyväisyyden aiheita, niitä löytyy kyllä jokaisen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten urpo pitää olla että jaksaa miettiä jotain lapsuuden nujakointia? Ihan idiootti minun mielestä. Minua kiinnosta yhtään.

Lapsuuden nujakoinnit menevät ihan eri mappiin kuin pitkäkestoinen traumoja aiheuttanut kiusaaminen, alistaminen ja väkivalta.

Niin, mutta järkeä siitä on jauhaa maailman tappiin asti? Kyllästyttää nämä jatkuvat uhriutujat enemmän ne itse kiusaajat.

Minunkin omatuntoani soimaisi jos olisin kiusaaja. Kokisin itseni mitättömäksi.

Miten te olette aina niin hyvin perillä entisten koulukiusaajienne nykyisestä tilanteesta? Kiusattiin minuakin koulussa aikoinaan, mutta ei minulla ole nyt aavistustakaan missä kiusaajani nykyään ovat, mitä tekevät, ovatko perheellisiä vai kuolleita vai mitä. En seuraa heidän elämäänsä millään tavalla, en somessa, en missään, en seurustele heidän tuttaviensa kanssa, en mitään.

Tungetaanko teille info suoraan postilaatikosta sisään vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten urpo pitää olla että jaksaa miettiä jotain lapsuuden nujakointia? Ihan idiootti minun mielestä. Minua kiinnosta yhtään.

Lapsuuden nujakoinnit menevät ihan eri mappiin kuin pitkäkestoinen traumoja aiheuttanut kiusaaminen, alistaminen ja väkivalta.

Niin, mutta järkeä siitä on jauhaa maailman tappiin asti? Kyllästyttää nämä jatkuvat uhriutujat enemmän ne itse kiusaajat.

Jos kyllästyttää etkä pysty tajuamaan asiaa toiselta kantilta niin kannattaa skipata nämä aiheet ja niistä puhuvat ihmiset. Ja ehkä myös miettiä sitä miksi aihe ärsyttää noin paljon, että näet ylipäänsä vaivaa ottaa kantaa.

No ärsyttää siksi kun törmää näihin tyyppeihin jotka luulevat että muut ihmiset ovat heidän henkilökohtaisia terapeuttejaan, ja eivät kykene pääsemään yli omasta menneisyydestään. "yhyy pirkkoanneli sylkäs naamalle kakkosluokalle, oon siis keski-ikäinen ihminen ja tämä on se asia joka minun mielessäni pyörii". Kaikki ei jaksa olla sinun henkilökohtaisia terapeuttejasi. Mene sen oikean terapeutin luokse selittämään siitä pirkkoannelista. Siis nuo ihmiset ovat ärsyttävämpiä kun ne itse kiusaajat.

Älä sitten ole terapeutti kellekään. Suo silti muiden etsiä terapeuttista helpotusta itselleen jos sellaista tarvitsevat mistä sitten parhaiten taitavat - liian harvoin se on edes se psykologi. Kyllä sinäkin luultavasti tukea, ymmärrystä ja asioidesi käsittelyä kaipaat joskus. Itsekseen se on aika hankalaa ja jumittavaa touhua.

Kiusaamisasiat eivät ole mustavalkoisia. Sen olen huomannut omakohtaisesti ja kuuntelemalla juttuja lasten koulusta.

Yläasteella kotiseudulleni ja luokalleni muutti eräs tyttö. Olin hänelle ystävällinen ja yritin ottaa huomioon uuden tyypin. Kävi niin, että hän rupesi vähitellen aukomaan päätään ja yritti jotenkin jopa alistaa mua. Aloin antaa samalla mitalla takaisin, enkä pyrkinyt olemaan hänen kaverinsa. Omituisen ja kärkevän luonteensa takia tämä ihminen jäi yksin, ja muutama tyyppi alkoi vainota ja kiusata häntä. Kävi niin, että hänestä tuli vakavasti koulukiusattu. Oma asenteeni häntä kohtaan laantui, sillä tunsin sääliä tilanteesta. Olin häntä kohtaan "normaali", mutta en kuitenkaan halunnut olla hänen ystävänsä, sillä se olisi ollut hyvin vaikeaa. Kai minäkin sitten jonkun mielestä olin kiusaaja, kun suljin tyypin pois omista kuvioistani.

Lasten kouluun on tullut muutama koulunvaihtaja koulukiusattu. Kaikki nämä ovat uudessa koulussa lähes välittömästi alkaneet kiusata muita. Tämä on sääntö, ei poikkeus.

En sääli kiusattuja, enkä demonisoi kiusaajia. Varsinkin, kun meissä kaikissa taitaa asua molemmat. Kaikilla on oma painolastinsa alusta alkaen kannettavanaan. 

Mitä aloitukseen tulee, ap voi vaikka itsekseen puhua ääneen tälle edesmenneelle. Kertoa, että tämä ja tämä asia on jäänyt kaivelemaan, mutta kuolemaa ei kenellekään toivoisi. Mutta ei kai kenenkään ei-läheisen kuolemaa tarvitse erityisesti surra. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette aina niin hyvin perillä entisten koulukiusaajienne nykyisestä tilanteesta? Kiusattiin minuakin koulussa aikoinaan, mutta ei minulla ole nyt aavistustakaan missä kiusaajani nykyään ovat, mitä tekevät, ovatko perheellisiä vai kuolleita vai mitä. En seuraa heidän elämäänsä millään tavalla, en somessa, en missään, en seurustele heidän tuttaviensa kanssa, en mitään.

Tungetaanko teille info suoraan postilaatikosta sisään vai mitä?

Jutut levisivät, muutti pois. Emme tiedä minne emmekä välitä. Kaikkea muutakin oli pinnan alla jotenka emme ihmettele jos viettää päiviään vankilassa.

En voi ymmärtää miten joku voi tuntea mielihyvää toisen kuolemasta, 13vuotias on lapsi, lapset eivät ymmärrä aina tekojensa seurauksia, itseänikin on kiusattu koulussa, näin vanhempana olen usein miettinyt millaisissa perheistä nämä lapset ovat joutuneet lapsuutensa elämään..

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette aina niin hyvin perillä entisten koulukiusaajienne nykyisestä tilanteesta? Kiusattiin minuakin koulussa aikoinaan, mutta ei minulla ole nyt aavistustakaan missä kiusaajani nykyään ovat, mitä tekevät, ovatko perheellisiä vai kuolleita vai mitä. En seuraa heidän elämäänsä millään tavalla, en somessa, en missään, en seurustele heidän tuttaviensa kanssa, en mitään.

Tungetaanko teille info suoraan postilaatikosta sisään vai mitä?

Asutaan molemmat edelleen samassa pienehkössä kotikaupungissamme. Lisäksi hän tuttu/kaveri sukulaiseni kanssa eli sieltäkin tulee tietoa. Luultavasti en tietäisikään jos hän tai me molemmat oltasiin muutettu pois.

Hieman tunsin mielihyvän tapaista kun sattumalta kuulin että hän oli ollut kolarissa ja ilmeisesti vielä vuosia sen jälkeen oli siitä johtuvia pieniä ongelmia. Mutta eipä oikeastaan kiinnosta onko nykyään edes elossa vai ei.