Ymmärsin juuri että en merkitse miehelleni
muuta kuin arjen jakajaa.
Hoidan valtaosan kotitöistä, lasten hoitaminen menee aikalailla puoliksi. Tuon oman osani perheen talouteen (toki palkkani on pienempi kuin miehellä). Mahdollistan miehelleni säännöllisen seksin saamisen (toki hän saisi varmaan sinkkunakin joskus, mutta tuskin niin usein kuin mitä nyt, niin komea ja upea hän ei enää ole).
Ja siis tietenkin saan itsekin nuo samat yllä olevat asiat. MUTTA kaipaisin niin paljon mieheltäni myös aitoa halua olla kanssani, viettää aikaa kanssani, jutella kanssani ja henkistä / tunnepuolen yhteyttä. Mies ei näitä asioita kuulemma kaipaa. Omien sanojen mukaan hän kaipaa enemmänkin omaa aikaa ja rauhaa.
Onko minulla aihetta olla surullinen asiasta? Olen, mutta onko se ylireagointia?
Kommentit (10)
Miehillä aika yleinen asenne. Ala täyttää elämääsi omilla jutuilla.
Oletko joskus ollut enemmän hänelle kuin mitä olet nyt? Koska se muuttui jos olet?
Vierailija kirjoitti:
Paljonko painat?
50 kg
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehillä aika yleinen asenne. Ala täyttää elämääsi omilla jutuilla.
Ei ole yleinen asenne. Vain teitä rumiluksia kohtaan.
Mitä teet tuon kaiken eteen mitä haluaisit?
Jos olet vain halunnut jonkun ja mies myös, ettekä ole ikinä edes olleet rakastuneita, tuskin on ihme ettei nyt ole suuria tunteita? Jos mies taas joskus on ollut rakastunut, kai huomasit kun alkoi muuttua?
Vierailija kirjoitti:
Oletko joskus ollut enemmän hänelle kuin mitä olet nyt? Koska se muuttui jos olet?
Hyvä kysymys.
Elämme tällä hetkellä melko kiireisiä "ruuhkavuosia". Lapset, omien vanhempien "auttaminen", työt ja mitä näitä nyt on. Varmaan ennen lapsia merkitsin hänelle enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehillä aika yleinen asenne. Ala täyttää elämääsi omilla jutuilla.
On se naisillakin aika yleinen asenne.
Jokaisen kannattaisi pyrkiä etsimään samanmielinen kumppani.
Suvantovaihe.
Vielä ei kannata lyödä hanskoja tiskiin.
Paljonko painat?