Onko muille mt ongelmaisille käynyt samoin?

Oletko itse laittanut viestiä ? 

Zinc

Vaan mitäpä sitä zemmoisten perään itkemään elämässä, jotka paljastavat todellisen karvansa. Eikö.

Mt-ongelmaisen kannattaisi muistaa kaverien kanssa että heilläkin on tarpeet kaverisuhteelle. Kavereille kuuluu toki voida puhua asioistaan, mutta yhdessäolo ei saa olla pelkästään mt-ongelmaisen asioiden märehtimistä vuodesta toiseen.

Lähinnä ollaan puhuttu viesteissä ihan hömpästä, meikeistä, lapsista jne...

Ehkä häntä vaan ei sitten enää kiinnosta puhua niistä. En ole mielestäni ollut ylimielinen mutta tiedä sitten...

Nyt sitten nolla ystävää.

Ap

Kaikki menivät. Toki ymmärrän itsekin olleeni raskasta seuraa, mutta en sille voinut enempää, yritin kyllä parhaani mukaan tsempata ja olla valittamatta. Mutta se paha olo minusta huokui kyllä muutenkin, olin esimerkiksi aina kännissä tai krapulassa, unirytmi sekasin, peruin sovittuja tapaamisia viimetingassa koska panikoin enkä jaksanut peseytyä jne.

Kyllä se kaikki varmasti vaikutti tahalliselta perseilyltä, mutta oikeasti tarvitsin apua. Ja onneksi sain sitä, mutta vasta kun tilanne meni todella pahaksi.

sillai kai. Miksi kukaan olisi mt ongelmaisen ystävä?

Ei kannata etsiä syyllisiä vaan todeta, että näin tilanne nyt vain on, että ei ole ystäviä.

Jos olette yrittäneet parhaanne tsempata ja tehdä sen mihin voimat ovat riittäneet, niin hyvä, ei ole siis syytä syyttää itseä.

Varmasti ystävätkin ovat yrittäneet parhaansa, mutta heilläkään ei ole voimat, kyvyt tai resurssit riittäneet enempään. Näin ollen olosuhteet ovat ne mitkä ovat.

Itselläni mt-ongelmaisen ystävän rinnallakulkeminen alkoi ottamaan niin paljon, että minun lapsenikin kärsivät. Vaikka haluaisin auttaa, olla tukena ja kulkea rinnalla, niin en voi antaa lasteni maksaa siitä hintaa. Siksi oli pakko ottaa etäisyyttä. Enkä hyväksy sitä, että minua syyllistetään lasteni hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Ei ole. Kaikki entiset on tallella ja mt puolelta tuli lisää. Mutta minä olenkin ollut aina hullu. Suurin kriisi oli läheisille parantumiseni koska he oli aina nähneet minut masentuneena ja luuli sitä sairautta minun persoonaksi. Ylivilkas lörpöttelijä oli kaikille liikaa. Hetken aikaa. Sitten ne on tottuneet siihenkin että tuuli puhaltaa ja ovet paukkuu kun minä vedän vauhdilla ohi.

Harvoin ystävyyssuhteet jatkuvat läpi elämän.

Elämässä tulee muutoksia, samoin ystävyyssuhteisiin. Se on ihan normaalia.