Lue keskustelun säännöt.
Mihin katosivat iskelmät kunnon orkesterointeineen?
17.09.2020 |
Lapsuudessani 60-luvun lopulla kevyttä musiikkia oli nautinto kuunnella: osaavia laulusolisteja, kunnolla isolle orkesterille sovitettuja taustoja ja melodisia kappaleita, osa niistä ulkomaista alkuperää. Nykyisin usein valitettavan laulutaidotonta solistia (joka on usein itse tehnyt esittämänsä kappaleen) säestää kolmen hengen studiopumppu syntetisaattoreineen. Onko kiinni rahasta, musiikkimaun muuttumisesta vai mistä?
Kommentit (15)
50- ja 60-luvuilla tehtiin tosiaan parempia melodioita kuin nykyisin ainakin jos minulta kysytään. Maku taitaa olla nykyisin vaan niin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus saattaa vielä tulla aika, jolloin jotkut alan harrastajat alkavat tehdä sovituksia orkesterille, ja sitten orkesteri muodostuu oikeita soittimia käyttävistä alan harrastajista, aktiivisista soittajista. Onhan vanhoissa soittimissa ihan oma saundinsa, samoin vanhoissa äänitystekniikoissa.
Voisi olettaa, että jokin suuri orkesteri jousiryhmineen tulee niin kalliiksi, ettei sellaisen palkkaamiseen ole nykyisin kenelläkään varaa. Sitä paitsi tuollaisen suuren orkesterin aikaansaama saundi ei taida olla enää muodissa.
Miksei koskettavaa esitystä voisi saada aikaan pienelläkin säestyskokoonpanolla? Ei se suuri porukka taustalla takaa mitään lopputuloksesta.
Sanoisin että ihan hyvä että katosivat. Usein laulajan ääni suorastaan hukkui orkesterin alle ja tuntuu siltä että se iso orkka taustalla oli itsetarkoitus. Nykyinen suuntaus on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50- ja 60-luvuilla tehtiin tosiaan parempia melodioita kuin nykyisin ainakin jos minulta kysytään. Maku taitaa olla nykyisin vaan niin erilainen.
Silloin aikoinaan ne melodiat tehtiin ulkomailla ja artistit kilpaili kuka ehtii levyttämään käännöksen ensimmäisenä.
Mikähän siinä tosiaan on että pitää päästä esittämään itse tekemiään kappaleita. Usein muiden aiemmin tekemät ovat parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ihan hyvä että katosivat. Usein laulajan ääni suorastaan hukkui orkesterin alle ja tuntuu siltä että se iso orkka taustalla oli itsetarkoitus. Nykyinen suuntaus on parempi.
Olen eri mieltä, tai puhumme eri asiasta. Kyllä 1960-90-lukujen studiomuusikot olivat aivan eri luokan soittajia kuin nykypäivänä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/01/tuhansien-raitojen-miehet-oliv…
Levyjen tuotantotapa on muuttunut, ja yleisön musiikkimakukin. Se aika on mennyt.
Kansainvälisten hittien suomalaiset sovitukset olivat aikanaan usein vähintään yhtä hyviä kuin alkuperäiset.
Niille kävi kuten globalisaatiossa suomalaiselle teollisuudelle. Halpuutettiin. Oli kätevämpää tehdä taustat konemusiikkina eikä tarvinnut maksaa muusikoille. Paitsi tietysti keikkaileville.
Auttoi asiaa sekin, että syntikkapoppi tuli muotiin kasarin alussa. Ja tuli uusia musiikintekijöitä, joista kaikkien ei ollut tarvinnut vuosia soittaa jotain soitinta, jotta olisi pääsy musiikintekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ihan hyvä että katosivat. Usein laulajan ääni suorastaan hukkui orkesterin alle ja tuntuu siltä että se iso orkka taustalla oli itsetarkoitus. Nykyinen suuntaus on parempi.
Olen eri mieltä, tai puhumme eri asiasta. Kyllä 1960-90-lukujen studiomuusikot olivat aivan eri luokan soittajia kuin nykypäivänä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/01/tuhansien-raitojen-miehet-oliv…
Levyjen tuotantotapa on muuttunut, ja yleisön musiikkimakukin. Se aika on mennyt.
Kansainvälisten hittien suomalaiset sovitukset olivat aikanaan usein vähintään yhtä hyviä kuin alkuperäiset.
Sovitukset joo. Alkuperäiset laulajat tosin useammin huikeasti parempia. Mutta sillä ei ollut väliä, koska alkuperäiset artistit eivät tulleet Suomen markkinoille kilpailemaan Pirkon ja Pertin suosiosta tanssilavoilla.
Minusta 60-70 -luvuilla renkuteltiin paljon covereitakin niiden isojen orkesterien kanssa. Eipä ne kaikki olleet niin erikoisia sovituksia tai tarpeellisia, vaikka kuinka oli orkesteri ja laulaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset oli halpoja kopioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta 60-70 -luvuilla renkuteltiin paljon covereitakin niiden isojen orkesterien kanssa. Eipä ne kaikki olleet niin erikoisia sovituksia tai tarpeellisia, vaikka kuinka oli orkesteri ja laulaja.
Minusta tuo on sekä erikoinen että hauska. She Loves You suomeksi tanssiorkesterin esittäjänä, ja laulusolisti laulaa kuin jotain operettisävelmää. Humppa-Veikot solistinaan Teijo Joutsela ovat saaneet soitettavakseen aivan erilaisen kappaleen kuin sen enempää laulajan ääni kuin soittajien tyylikään sopii. Niin kaukana innostuksesta ollut jee-jeen artikulointia lie tuskin missään pop-rock-coverissa kuultu.
Luulen kyllä, että Beatlet olisivat voineet kuunnella tämän version toiseenkin kertaan, jos olisivat käsiinsä saaneet. Myöhemmillä levyillään kun he viittasivat useissa kappaleissa lapsuudessaan kuulemaansa viihdemusiikkiin.
Oli tää ihan tarpeellinen. Sai minutkin hyvälle tuulelle.
Vieläkö joku tosissaan kaipaa iskelmäaikaa? Ihan toiset tuulet puhaltavat kevyessä musiikissa nykyään, aloittajalle vain tiedoksi.