Yksinhuoltajan yksinäisyys lastenkasvatuksessa

Etkö tosiaan pysty kavereiden kanssa juttelemaan. Kyllä minä puhun lasten haasteista muutaman kaverin kanssa ja he omistaan minulle.

vaikka minulla mies onkin ja hän kanssa tietenkin mietitään asioita.

Juuri kaverin laspi oli joutunut vaikeuksiin koulussa ja tätä ollaan kaveriporukalla mietitty ja tsempattu kaveria.

Tsemppiä sinulla alottaja

Ymmärrän sua. Tätä puolta yksinhuoltajuudesta ei moni tule ajatelleeksi. Tosin kyllä ihan parisuhteessakin voi jossain määrin tai joissakin tapauksissa olla vähän tuollaista. Tsemppiä. Sinä kasvatat ihan itse hienoja lapsia, voit olla siitä ylpeä.

Oma mies kuoli 2018. On ollut vaikeaa nyt pari vuotta. On tärkeää olla omien lastensa kanssa paljon, joskus pitää kuitenkin huoahtaa hetken, vaikka lukea, ajatella kaikessa rauhassa. Ehkä vielä löydät jonkun ”oikean”? Pärjäile!

Vierailija kirjoitti:

Etkö tosiaan pysty kavereiden kanssa juttelemaan. Kyllä minä puhun lasten haasteista muutaman kaverin kanssa ja he omistaan minulle.

vaikka minulla mies onkin ja hän kanssa tietenkin mietitään asioita.

Juuri kaverin laspi oli joutunut vaikeuksiin koulussa ja tätä ollaan kaveriporukalla mietitty ja tsempattu kaveria.

Tsemppiä sinulla alottaja

Kiitos tsempistä. Voin kyllä puhua ystävilleni ja olenkin siitä tosi kiitollinen. Mutta heille minun lapseni elämä on vain yksi kahvipöytäkeskustelu loppujen lopuksi. On se ihan toista jos joku olisi ihan mukana päivittäin ja rakastaisi lastani.

Mä olin yksin vastuussa jo avioliitossakin, joten yksinhuoltajuus ei tuonut mitään muutosta. Tsemppiä ap, en osaa neuvoa, mutta kyllä yksinkin selviää hyvin: mulla esikoinen täysi-ikäistymässä jo.

Meillä ei sinänsä ero muuttanut asioiden hoitoa mitenkään. Exää ei kiinnostanut osallistua lasten asioihin, koska hän oli töissä. Olin minäkin, mutta sitähän ei laskettu. Olin siis jo hyvin yksin avioliiton aikana. Lastemme erityisyys näkyy oppimisessa, joten ulkopuoliset eivät edes huomaa asiaa. Tämä on sinänsä haaste, koska en oikein saa tukea mistään. Osa on jopa sanonut, että on väärin, että lapsille "on väkisin hankittu diagnoosi". Aloite tutkimuksiin tuli päiväkodista ja ne on ihan psykologin tekemiä oikeita tutkimuksia.

Haluaisin tsempata sua löytämään itsellesi parempia ystäviä (miehiä tai naisia). Kaikista vain ei ole jakamaan arkea edes keskustelutasolla. Olisiko mahdollista akuutisti aloitta vaikka perhekerhosta tms.? Olen kokenut yksinäisyyttä melkein koko ikäni, koska en ole osannut luoda merkityksellisiä ystävyyssuhteita. Minulla ei ole tukiverkkoja ja vanhempani ovat takertuvia ja kriittisiä ihmisiä, jotka eivä pysty olemaan mukana minun arjessa millään tasolla. Ystävyyssuhteet perustui hauskanpitoon ja miesystävien kyky keskustella oli vielä olemattomampi. Lähes nelikymppisenä olen kuitenkin löytänyt elämääni vihdoin oikeita ystäviä kenen kanssa voin keskustella kaikesta ja saan sitä arjen tsemppiä. Osin nämä ihmissuhteet ovat olleet sattumaa, mutta osittain olen itse miettinyt millaisista ihmisistä sitä kannattaisi pitää kiinni, jos tutustuu uusiin ihmisiin. On ihana antaa ja saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö tosiaan pysty kavereiden kanssa juttelemaan. Kyllä minä puhun lasten haasteista muutaman kaverin kanssa ja he omistaan minulle.

vaikka minulla mies onkin ja hän kanssa tietenkin mietitään asioita.

Juuri kaverin laspi oli joutunut vaikeuksiin koulussa ja tätä ollaan kaveriporukalla mietitty ja tsempattu kaveria.

Tsemppiä sinulla alottaja

Kiitos tsempistä. Voin kyllä puhua ystävilleni ja olenkin siitä tosi kiitollinen. Mutta heille minun lapseni elämä on vain yksi kahvipöytäkeskustelu loppujen lopuksi. On se ihan toista jos joku olisi ihan mukana päivittäin ja rakastaisi lastani.

Voi ei. Tämä toive on ymmärrettävä, mutta kannattaisi kuitenkin vain päästää irti. Rakasta sinä lastasi. Olette teidän perhe ja sinä kerrot teidän tarinaa lapselle ja myöhemmin yhdessä.

Mites lapsen kavereiden vanhemmat? Itse olen aktiivisesti tutustunut joihinkin vanhempiin ja ystävystynyt heidän kanssaan. Ja ongelmatilanteissahan voi aina jutella opettajan koulupsykologin sekä terkkarin kanssa.