Lue keskustelun säännöt.
Omilleen muuttavat lapset
13.09.2020 |
Järkytys minkälainen oman lapseni koti on! Siis ei siinä kämpässä mitään vikaa ole, mutta kun hän ei SIIVOA näköjään ollenkaan! Siis nurkat täynnä koirankarvaa, hiekkaa ja muita murusia. Kotona asuessaan piti kyllä huoneensa edes jollain lailla siistinä (kun oli pakko), mutta nyt kun kukaan ei ole käskemässä ei näköjään ole mitään väliä. No eihän tuo mulle kuulu, mutta ihmettelen miten voi elää noin kun lapsuudenkoti oli kuitenkin sellainen ”normaalin siisti”. En siis ole mitenkään fanaattinen siivouksen suhteen, tai muulla tavalla ole ainakaan omasta mielestäni suhtautunut kodin siisyeyteen muulla tavalla kuin ihan normaalina pakollisena arkiaskareena. Mutta ei ole näköjään sitten käsitys ”normaalista” siisteydestä periytynyt lapselle... Sohvakin oli lapsen kotona niin koirankarvan peitossa, että inhotti istua. Ja meilläkin on kaksi koiraa, joten tiedän kyllä että niistä lähtee karvaa.
Kommentit (13)
Voiko henkisesti hyvin? Jos ahdistaa tai masentaa, ei välttämät jaksa pitää huolta kodista. Vaik kai voi olla ihan vaa suurpiirteinen persoonakin...ja saa vihdoin elää rauhas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sano, että voisi imuroida.
Sanoin kyllä, mutta lopultakin se on hänen kotinsa, enkä voi sen enempää asiaan puuttua.. muistan että itseäni aikanaan ärsytti ihan älyttömästi kun äiti aina kyläillessään puuttui kaikkeen ja huomautteli juurikin siivoamisesta. Ehkä sitten olin itsekin oikeasti siihen aikaan aikamoinen sottapytty. En muista, mutta varmaan aika kultaa muistot...
Onko poika vai tyttö? Minkä ikäinen?
Voi muuttua ajan kanssa, moni kavereistani ml. minä itse, oli ensialkuun omilleen muutettua aika huolettomia kodinhoidon suhteen, mutta vakiinnuttua ja lasten tultua tavat muuttuivat.
Vierailija kirjoitti:
Voiko henkisesti hyvin? Jos ahdistaa tai masentaa, ei välttämät jaksa pitää huolta kodista. Vaik kai voi olla ihan vaa suurpiirteinen persoonakin...ja saa vihdoin elää rauhas?
Ei ole masentunut, eikä tietääkseni muutenkaan huolia. On paljon kavereita, käy töissä, seurustelee, touhuaa koirien kanssa... tää siisteys nyt vaan on tätä luokkaa. Itse kyllä on puhdas ja siisti, mutta se koti...
Vierailija kirjoitti:
Onko poika vai tyttö? Minkä ikäinen?
Voi muuttua ajan kanssa, moni kavereistani ml. minä itse, oli ensialkuun omilleen muutettua aika huolettomia kodinhoidon suhteen, mutta vakiinnuttua ja lasten tultua tavat muuttuivat.
Tyttö. Juu, tuota minäkin toivon että jossain vaiheessa ”kasvaisi aikuiseksi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh ehkä se on vaan vaihe. Voithan muistuttaa että toivottavasti siivoaa ennenkuin kavereita kutsuu käymään, onhan se nyt noloa ja ällöä vieraille jos on ihan sottasta. Eivät välttämättä tule uudelleen jos on aina sotkusta.
Toki voi olla että joku alle 20v ei vielä tämmösestä välitä, mut kyllä ku kasvavat nii yleensä aletaan näissäkin asioissa skarpimmiksi.
Mun tyttöni oli kauhea sottapytty kotona asuessaan (oikeasti, hänen jäljiltään tapetoitiin yksi meikkitahrainen huone), mutta oma kämppänsä on olut alusta saakka tiptopsiisti. Mennessäni käymään saan pahoittelut siitä, ettei ole siivottu, sohvalla saattaa olla yksi puolikäyttöinen paita mytyssä. Olisi hauska tietää, miksi käy niin kuin käy, näissä asioissa. Minä olen ammattisiivooja, kotona perussiisti, en intoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella ihan sama juttu. Koti on aivan järkyssä sotkussa ihan kroonisesti, tai ainakin joka kerta kun olen siellä käynyt. Nykyisin siellä on myös mies, koira ja pari undulaattia. Undulaatteja tietenkin lennätetään välillä vapaana ja ne levittävät sahanpuruja, eli niitäkin on koirankarvojen ja pölyn lisäksi.
Viimeksi kun siellä kävin, niin tuli jo koiran puolesta surullinen olo. Että joutuu elämään sellaisessa sotkussa ja tavaraakin on lattialla siihen malliin että ahdasta on. Meillä kotonakin on välillä ihan järkky sotku ja epäjärjestys, mutta ainakaan täällä ei ole lemmikkejä kärsimässä asiasta. Ja tyttären asunnolla on kyllä vielä sotkuisempaa, keittiö täynnä likaisia astioita ja maitotölkkejä.
Muistan omasta nuoruudestani, että kotona asuessani en laittanut tikkua ristiin, vaan äiti aina lopulta siivosi huoneeni, kun ei enää kestänyt. Mutta kun muutin omilleni, niin sitä omaa asuntoa tulikin siivottua ihan yllättävällä tarmolla. Myöhemmin tässä on ollut jotain kausivaihtelua, välillä siistimpää ja välillä sotkua. Ja mikä hassuinta, ensimmäisenä opiskeluvuotena tytär kävi meillä siivoamassa viikon tai parin välein ja meille oli siitä ihan iso apu! Hänellä ei ollut vielä työpaikkaa silloin ja maksoimme hänelle 15€/tunnilta ja hyvin tarmokkaasti hän imuroi ja siivosi vessat ja keittiön. Sitten ekan vuoden keväällä hän sai oman alan työpaikan ja siihen loppui hänen siivouskeikkansa. Sen jälkeen meilläkin on ollut sotkua :-D
Vierailija kirjoitti:
Noh ehkä se on vaan vaihe. Voithan muistuttaa että toivottavasti siivoaa ennenkuin kavereita kutsuu käymään, onhan se nyt noloa ja ällöä vieraille jos on ihan sottasta. Eivät välttämättä tule uudelleen jos on aina sotkusta.
Toki voi olla että joku alle 20v ei vielä tämmösestä välitä, mut kyllä ku kasvavat nii yleensä aletaan näissäkin asioissa skarpimmiksi.
Kotoa muutettuani siivosin hullun lailla. Meillä kotona oli lähes ikuinen sotku. Ehkä moni tekee päinvastoin kuin kotona tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsella ihan sama juttu. Koti on aivan järkyssä sotkussa ihan kroonisesti, tai ainakin joka kerta kun olen siellä käynyt. Nykyisin siellä on myös mies, koira ja pari undulaattia. Undulaatteja tietenkin lennätetään välillä vapaana ja ne levittävät sahanpuruja, eli niitäkin on koirankarvojen ja pölyn lisäksi.
Viimeksi kun siellä kävin, niin tuli jo koiran puolesta surullinen olo. Että joutuu elämään sellaisessa sotkussa ja tavaraakin on lattialla siihen malliin että ahdasta on. Meillä kotonakin on välillä ihan järkky sotku ja epäjärjestys, mutta ainakaan täällä ei ole lemmikkejä kärsimässä asiasta. Ja tyttären asunnolla on kyllä vielä sotkuisempaa, keittiö täynnä likaisia astioita ja maitotölkkejä.
Muistan omasta nuoruudestani, että kotona asuessani en laittanut tikkua ristiin, vaan äiti aina lopulta siivosi huoneeni, kun ei enää kestänyt. Mutta kun muutin omilleni, niin sitä omaa asuntoa tulikin siivottua ihan yllättävällä tarmolla. Myöhemmin tässä on ollut jotain kausivaihtelua, välillä siistimpää ja välillä sotkua. Ja mikä hassuinta, ensimmäisenä opiskeluvuotena tytär kävi meillä siivoamassa viikon tai parin välein ja meille oli siitä ihan iso apu! Hänellä ei ollut vielä työpaikkaa silloin ja maksoimme hänelle 15€/tunnilta ja hyvin tarmokkaasti hän imuroi ja siivosi vessat ja keittiön. Sitten ekan vuoden keväällä hän sai oman alan työpaikan ja siihen loppui hänen siivouskeikkansa. Sen jälkeen meilläkin on ollut sotkua :-D
Oletko puhunut vuokralaisen/asunnonomistajan velvollisuuksista ja mahdollisista sanktioista?
Ehkä voisit motivoida muistuttamalla että kaaosta ja epäjärjestystä saa olla, mutta saastan (karvat, plöy, muruset, liekö siivoaa vessaakaan...) keskellä asuminen on epäterveellistä ja karkottaa vieraatkin. Että ei tartte järjestyksessä olla paikkojen mutta sotkut pois edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinaan samanlainen. Oma tupa ja oma lupa. En siivonnut ja poltin sisällä. Puoli vuotta nautin siitä autuudesta ja sitten kyllästyin hajuun ja likaan. Tein suursiivouksen ja aloin polttamaan parvekkeella.
Jospa sinunkin lapsesi vielä ryhdistäytyy.
No sano, että voisi imuroida.