Soittaisitko tässä tapauksessa miehen vanhemmille?

Mutta kyllä soittaisin sinuna. Ja tietysti vannottaisin, että ei saa kertoa pojalleen, että olen soittanut.

Oletko vanhempi yksin vaiko miehen äidin kanssa? Jos mies ei osaa/pysty äidilleen kertomaan, niin ei hänestä vanhemman vastuun kantajaksi ole.

Sillä laillahan sinä ryhdyt äidiksi nro 2. Nyt tuuppaa se mies terapiaan kasvamaan aikuiseksi, nimimerkillä vastaavanlainen nainen.

ensinnäkin siitä syystä, että jos heillä ei ole muita lapsia voi tämä jäädä heidän ainoaksi lapsenlapsekseen

toiseksi jos äiti tosiaan on vielä lapsensa "huoltaja" täytyy hänen tietää poikansa tekemiset. tämä asia vaikuttaa miehen elämään kuitenkin niin paljon että on äidin helpompi tukea poikaansa kun tietää mitä hänen päässään liikkuu



kuinka olet päätynyt sänkyyn miehen kanssa joka on kehitykseltään vielä lapsen tasolla ja tuntee olevansa riippuvainen äidistään??

toiseksi jos äiti tosiaan on vielä lapsensa "huoltaja" täytyy hänen tietää poikansa tekemiset. tämä asia vaikuttaa miehen elämään kuitenkin niin paljon että on äidin helpompi tukea poikaansa kun tietää mitä hänen päässään liikkuu

kuinka olet päätynyt sänkyyn miehen kanssa joka on kehitykseltään vielä lapsen tasolla ja tuntee olevansa riippuvainen äidistään??

Poika on riippuvainen, koska äiti haluaa pitää hänet riippuvaisena. Ap, oikeasti jos et halua aivan hemmitin surkeaa elämää jossa sinä päädyt elättäjäksi, talouskoneeksi ja äidiksi kahdelle lapselle, tee nyt heti selväksi että te teette päätöksen kertomisesta yhdessä ja vauvauutinen on sen jälkeen ilmoitusluonteinen asia miehen vanhemmille, kuten normaalissa parisuhteessa. Jos miehen äiti siitä suuttuu, on aika ottaa pieni peräero ja näyttää äidille rajoja. Mahdollisimman nätisti. Sanot sille miehellesi että prosessi on helvetin pleottava ja _sattuu_ siihen äijääsi, mutta se on läpikäytävä jos aikoo elää aikuisena.

Niin, ja jos teidän molempien ikä on 15, olisi kohteliasta kertoa se jo tässä vaiheessa.

ja sen jälkeen tapailimme. Ongelmat selvisivät minulle pikkuhiljaa. Nyt suhde onkin katkolla, koska en jaksanut miestä. Hänen käytöksensä muuttui todella omituiseksi.



Ap

Asia on tosiaan niin, että todennäköisesti tämä lapsi tulee jäämään heidän ainoaksi lapsenlapseksi. Heidän poikansa on ainokainen, enkä usko että mies perustaa ihan heti perhettä tuossa tilassaan. Mutta mitä ihmeessä sanoisin? Miten aloittaisin puhelun? On tuo varmaan aika shokki äidille, joka ei varmasti olisi uskonut pojastaan että ryhtyy isäksi.





Ap

Jos ei ole, ehdotan seuraavaa marssijärjestystä olettaen että osallistujat ovat yli 20 vee.



1. Pidetään periaatepalaveri siitä mitä elämältä halutaan. Halutaanko elää yhdessä vai ei, halutaanko pitää vauva? Oletaan että haluat. Jos näin on, on pakko kertoa jossain vaiheessa miehen vanhemmille.



2. Pikimmiten sovitaan ajankohta, jolloin miehesi vie sinut näytille tulevalle anopille. Jos miehellä on pahoja mielenterveysongelmia, kannattaa varautua siihen että anoppi on suurella todennäköisyydellä melko hullu, itsekin. Eli toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.



3. Sitten kun raskaus rupeaa näkymään, asiasta tiedotetaan anoppilaan.

!

Kiitos neuvoistasi, kuulostaa ihan järkeävältä. Aion todellakin pitää lapsen. Olen nyt 4. kuulla.



Ap

Melkein tekis mieleni neuvoa että otat hatkat tuosta tilaneesta ja tyydyt elämään yh:na ja koetat siltä pohjalta rakentaa elämää. Jos mies käyttäytyy "omituisesti", oletko ihan varma että haluat hänet elämääsi? Lapsesi elämään? Entä sitten se anoppi? Mitkä on mahdollisuudet että siellä on ihana ihminen, jos miehesi pelkää häntä? Saat vaan päällepäsmärin sekaantumaan asioihisi.