Lue keskustelun säännöt.
Onko sulta mennyt välit johonkin ihmiseen poliittisen tai uskonnollisen näkemyseron vuoksi?
10.09.2020 |
Katkaisitko itse vai katkaisiko toinen osapuoli? Millainen tilanne oli? Mitä sitten tapahtui? Miltä tuntui?
Kommentit (56)
Mun yks uskiskaveri jäi historiaan ku se ei digannut mun seksiseikkailuista joita tuppas tulemaan ajoittain elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen poistanut yhden rasistisia päivittelevän puolitutun facebookistani, mutta eipä oikeastaan voi ehkä sanoa välien menemiseksi, kun oli vain sellainen etäisempi kaverin kaveri. Eli ei liittynyt dramatiikkaa eikä suuria tunteita.
Mä joudun ehkä kohta pistämään välit poikki läheisen ihmisen kanssa, koska hän tuomitsee uskontonsa vuoksi toisia sellaisella tavalla, joka on niin julma, etten vain enää kestä sitä. Lisäksi pitää kaikki muita kuin oman uskontonsa edustajia alempiarvoisina, vaikka ei sitä itse tajuakaan. Luulee tekevänsä hyvää, mutta satuttaa monia todella pahasti.
Välillä olen lyönyt kaverilleni luurin korvaan, kun tämä on paapattanut liikaa uskonnollisista uskomuksistaan. Saahan sitä uskoa mihin haluaa, mutta siinä alkaa mennä raja, kun toinen uskoo kirkkain silmin minun joutuvan kokemuksineni helvettiin ja sössöttää sellaista. Senkin vielä jotenkin jaksaa sietää, jos sen sanominen kumpuaa hänen huolestaan, jota en toki jaa, mutta siis joskus hän haluaa vain paasata.
Ja siis tämä kamala syntisyyteni on se, että minulla on kokemuksia, jotka minulle viittavat enkeliuskoon tai muuhun maailmankaikkeudelliseen sattumaan. Näistä kun kerroin, eli että niihin uskon, niin olisi vain kuunnellut. Enpä minäkään ole hänen kokemuksiin perustuvaa uskoaan arvostellut.
Vierailija kirjoitti:
Mä joudun ehkä kohta pistämään välit poikki läheisen ihmisen kanssa, koska hän tuomitsee uskontonsa vuoksi toisia sellaisella tavalla, joka on niin julma, etten vain enää kestä sitä. Lisäksi pitää kaikki muita kuin oman uskontonsa edustajia alempiarvoisina, vaikka ei sitä itse tajuakaan. Luulee tekevänsä hyvää, mutta satuttaa monia todella pahasti.
Jatkan vielä tästä, että tämä siis tuntuu musta todelta pahalta, ja varmasti tullaan kyyneliä vuodattamaan puolin ja toisin. En vaan voi enää kestää sitä vihan määrää. Hän toki kokee mun asenteeni vihaksi, kun en hyväksy sitä, että hän saa uskontonsa varjolla kiusata kaikkia muita. Sananvapaus ja uskonnonvapaus ja blaa blaa. Niiiden varjollahan saa tehdä vissiin mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
En ota noita keskusteluja niin vakavasti.
Ja miksi toinen ei saisi olla eri mieltä kuin itse olen ja puolustaa omaa mielipidettään.
En ole missään asiassa niin yksipuolinen enkä fanaattinen, että suuttuisin jonkun kanssa tuollaisista asioista kuin politiikka ja uskonto.
Ei minulla mutta äidilläni menee pienimmästäkin syystä. Tavallisin on joku erimielisyys uskon asioissa. Hän ei esim. ymmärrää homoja eikä heidän puolustajia... yhtään. Uskova on ja vetoaa raamattuun kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei.
En ota noita keskusteluja niin vakavasti.
Ja miksi toinen ei saisi olla eri mieltä kuin itse olen ja puolustaa omaa mielipidettään.
En ole missään asiassa niin yksipuolinen enkä fanaattinen, että suuttuisin jonkun kanssa tuollaisista asioista kuin politiikka ja uskonto.
No mitä jos joku vaikka kertoisi sulle jatkuvasti, että olet paha ja syntinen?
Jos joku käyttäytyy kun ihmispikeudet olisivat mielipidekysymys niin tervemenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku käyttäytyy kun ihmispikeudet olisivat mielipidekysymys niin tervemenoa.
Niinpä. Mutta oon miettinyt paljon myös sitä, että eiväthän nämä ihmiset tule miksikään muuttumaan siitä, että mä häviän heidän elämästään, korkeintaan saavat lisää pontta kuplautumiselleen. Olisko kuitenkin jollain tavalla järkevää olla tekemisissä, vaikka ei hyväksykään? Tietysti olettaen, ettei se nyt aiheuta itselle jatkuvaa tuskaa. Kaikenlaista radikalisoitumista varmaan lisää se, jos ihmiset ovat tekemisissä vain samankaltaisten kanssa.
Olisko viisasta osata olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, vai onko parempi joskus katkaista välit? Mistä tietää, missä raja menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä ystävyys erään henkilön kanssa loppui monesta syystä. Yksi syy oli hänen todella tuomitseva uskonnollinen asenne. Hän mm. katsoi oikeudekseen luetella nimeltä tuttavistaan ne, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät. Vain hänen kanssaan täysin samalla tavalla uskovat pääsevät sinne. Kaikki muut ovat vääräuskoisia. Hänen mielestään vain uskovaiset voivat olla onnellisia ja tietysti homous, esiaviollinen seksi ym. on syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ystävyys erään henkilön kanssa loppui monesta syystä. Yksi syy oli hänen todella tuomitseva uskonnollinen asenne. Hän mm. katsoi oikeudekseen luetella nimeltä tuttavistaan ne, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät. Vain hänen kanssaan täysin samalla tavalla uskovat pääsevät sinne. Kaikki muut ovat vääräuskoisia. Hänen mielestään vain uskovaiset voivat olla onnellisia ja tietysti homous, esiaviollinen seksi ym. on syntiä.
No nyt ollaan jo niin sanotusti nextillä levelillä kun alkaa nimilistaa tuleen :D. "Mutta eihän me tuomita!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut reilusti etäisyyttä mutta en pannut täysin välejä poikki fanaattisiin uskovaisiin sukulaisiin ja pariin harrastuskaveriin.
Leila Koo kirjoitti:
Olen ottanut reilusti etäisyyttä mutta en pannut täysin välejä poikki fanaattisiin uskovaisiin sukulaisiin ja pariin harrastuskaveriin.
Miten teit sen käytännössä? Onko tullut kysymyksiä tai palautetta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, poistin jopa Facebook-kavereista yhden pioneerileireillä lapsena käyneen kommunistin, joka laittoi koko Facebooki täyteen Li Andersson-sotkua ja muuta vasemmistopropagandaa. Sanomattakin lienee selvä, ettei hän juuri töitä koskaan ole tehnyt, koulu ei oikein maistunut ja vanhempansa oli aikoinaan kovia kommunisteja ja juoppoja. Tämä siis entinen hyvä lapsuudenystävä.
Vau, kylmää menoa! Millä tavalla tämä siis vaikutti väleihin, että hän ei tehnyt töitä tai käynyt kouluja? Miksi et voi oll a hänen ystävänsä vaikka elätte eri tyylillä? Hänkin on varmasti kokenut sinun elämäntyylissä/arvoissa paljon pureksittavaa mutta ehkä silti ajatellut että hyvä lapsuudenystävä on ystävä silti aina.
ei nyt ihan välit menneet mutta eipä tuon kanssa paljoa viitsi puhua
Äitini paljastui demariksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, poistin jopa Facebook-kavereista yhden pioneerileireillä lapsena käyneen kommunistin, joka laittoi koko Facebooki täyteen Li Andersson-sotkua ja muuta vasemmistopropagandaa. Sanomattakin lienee selvä, ettei hän juuri töitä koskaan ole tehnyt, koulu ei oikein maistunut ja vanhempansa oli aikoinaan kovia kommunisteja ja juoppoja. Tämä siis entinen hyvä lapsuudenystävä.
Vau, kylmää menoa! Millä tavalla tämä siis vaikutti väleihin, että hän ei tehnyt töitä tai käynyt kouluja? Miksi et voi oll a hänen ystävänsä vaikka elätte eri tyylillä? Hänkin on varmasti kokenut sinun elämäntyylissä/arvoissa paljon pureksittavaa mutta ehkä silti ajatellut että hyvä lapsuudenystävä on ystävä silti aina.
Ajattele itse että menisit vanhalle kaverillesi ja siellä olisi kunnon nasuilua?
A.H julisteet seinällä ja ainoa puheenaihe on kuinka rotu-X on syyllinen kaikkeen pahaan maailmassa.
Olisiko oikeasti edelleen se paras kaveri, koska lapsuus <3
Ja kyllä, on täysin verrannollinen töitä vieroksuvan, huumeita käyttävän kommarin kanssa.
-eri
Veljeni paljastui ahdasmieliseksi suvakíksi, joten laitoin välit poikki.
Joo yksi oikeistolainen on blokannut mut somessa mutta livenä ei käyttäydy oudosti. Mutt kaverit ovat näyttäneet että sitt kirjoittelee minusta ja ideologiastani ikävästi somessa. Ollaan nelikymppisiä, eikä 12-vuotiaita kuten vois hänen käytöksestään luulla.