Miltä tuntuu jäädä leskeksi, kun aviopuoliso kuolee?

Riippuu siitä miten aviopuoliso kuolee (tapaturma vai vanhuuden sairaudet) ja millainen itse avioliitto on ollut (hakkaava puoliso niin nyt on rauha ja vapaus kun ukko ei pahoinpitele).

Olen 40v nainen ja menetin mieheni syövälle puoli vuotta sitten. Olimme naimisissa 18 vuotta ja lapsemme on nyt 8v. Hoidin mieheni loppuun asti kotona kotisairaanhoidon turvin. Hän kuoli syliini. Suru ja tyhjyys on jotain sellaista mille ei ole sanoja. Olen ollut tämän vuoksi kauan poissa työelämästä. Arjesta kiinni saaminen on vaikeaa ja tuntuu etten osaa ja jaksa huolehtia talostamme. En vain haluaisi viedä lastamme kaiken tämän jälkeen pois tutusta ja turvallisesta. Perhe ja ystävät ovat olleet korvaamattomia. Ilman heitä en jaksaisi.

Mieheni kuoli äkillisesti ja yllättäen. Sydänperäinen äkkikuolema yöllä omassa sängyssä nukkuessaan. Minä heräsin aamuun yksin ja huomasin tapahtuneen. Olimme 15 vuotta yhdessä, sitten ei ollut enää mitään. Lapsia meillä ei ollut. Meni pitkään kasaten omaa identitettiiä ja minäkuvaa. Ikävä oli valtava, koko ajan vaan odotti, että se mies tuleekin ovesta sisään ja koko juttu on kuin Pamelan uni Dallasissa. Nyt mennyt jo toistakymmentä vuotta, ei se koskaan tullut enää ovesta sisään. Vähitellen elämä alkoi kantaa.

Mä olin helpottunut kun mun mieheni kuoli. Oli suhteen alussa väkivaltainen ja kun sitten sairaudet eteni, eikä pystynyt enää väkivaltaan, niin teki muuta kiusaa. Ei jäänyt ikävä.