Liukuhihnamainen työ

Perustylsässä kahvilassa työskentely oli kyllä juuri tuollaista. Itte jos kahvilan perustaisin niin olisi esiintyjää jos jonkinlaista paikalla vähintään kerran viikossa ja tuotteet vaihtuisivat fiiliksen mukaan, en kykenisi tuijottamaan aina niitä pirun samoja muffineita ja kakkupaloja ja aina samaa kahvia ja pullaa ja aaaarrrrggghhh tulee paha olo jo ajatuksesta :D 

Laskutuksessa sama homma. Etenkin kun olen vielä erikoistunut tiettyjen asioiden laskuttamiseen. Hyvä puoli on se, että kun tämä on tällaista massalaskuttamista, niin asiakkaat soittavat minulle erittäin harvoin. Muut laskuttajat lähettävät laskuja yksityishenkilöille ja heille soittaa aina ties minkälaista porukkaa.

Mä tykkäsin ihan oikeasta liukuhihnatyöstä elekroniikkatehtaassa. Päivät kuluivat kuin siivillä, kun fantasioin omia juttujani täysin omisssa ajatuksissani.  Tylsää ei ollut koskaan.

Hankin sitten kuitenkin vanhempien painostuksesta ja lahjonnasta akateemisen koulutuksen ja ammatin, mutta paskaahan tämä työ on liukuhihnahommiin verrattuna, paljon stressaavampaa eikä voi ajatella omia asioitaan kun tekee töitä vaan joutuu ajattelemaan tympeitä työasioita. Palkka onneksi on yli tuplasti isompi.