Kysymys teille, joita lapsettomat ihmiset kiukuttavat.

Tulin eilen kotiin pitkän päivän jälkeen uupuneena ja kuulin viereiseltä leikkikentältä raivokasta pienen lapsen raivarista johtuvaa parkumista ja kirkumista, jotka epätoivoinen vanhempi koitti hyssytellä ja tyynnytellä. Arvataa oliko mulla mahtava fiilis, kun tajusin, että luojan kiitos, mun ei tarvi enää kaikenlisäksi tuollaista kuunnella ja vedin oven kiinni perässäni ja kotiin päästyäni ympärille laskeutui hiljaisuus ja rauha. Miksi ihmeessä oikeesti vaihtaisin rauhalliset koti-illat ja akkujeni lataamisen hiekkalaatikolla nököttämiseen ja kiukutteluihin? MIKSI? Anna mulle yksikin HYVÄ syy. Senkun muut vaihdatte, mutta minä olen ulkona tästä.