Tilaatko edelleen paperilehtiä, miksi?
Olen lopettanut jo vuosia sitten kaikkien lehtien paperiversioiden tilaamisen. Lehtiä voi lukea verkossa ja luonto kiittää. Kirjastossa on lehtienlukusali.
Harmittaa sähkö- ja puhelinyhtiön asiakkuuden perusteella tulevat lehdet, joita ei tule edes luetuksi. Menevät postilaatikosta suoraan paperinkeräykseen.
Kuulun pariin kasviharrastusyhdistykseen ja näiden lehdet tulevat jäsenetuna. Lehdet kiinnostavat, joten ne luen tarkkaan ja arkistoin.
Luottamustehtävän puolesta minulle on tilattu yksi ympäristönhoidon erikoisjulkaisu ja se tulee myös aina luetuksi.
En siis maksa yhdestäkään lehden paperiversiosta kuin välillisesti. Miten teillä muilla?
Kommentit (18)
En tilaa mutta paperilehdessä on kieltämättä fiilistä. Minulla on leikekokoelma joten ostan kuitenkin irtonumeroita lähes viikottain.
” Lehdet kiinnostavat, joten ne luen tarkkaan ja arkistoin.”
Just näin. Se ainoa tilattu ja maksettu lehti kiinnostaa ja jätän sen talteen tulevaisuutta varten. Mulle on helpompi, että lehti tulee tilattuna suoraan kotiin eikä minun tarvitse kytätä ja muistaa, milloin uusi numero ilmestyy ja missä kirjastossa voisin sen lukea. Lähikirjastooni ko. lehteä ei enää tule, joten joudun asiasta tehden lähteä kauemmaksi.
En tilaa (vielä), mutta jos joku joskus tuo paperisen lehden niin luen sen, koska se rentouttaa erittäin paljon. Sähköistä tekstiä en jaksa lukea kovin pitkään, koska siitä tulee levoton olo. Lisäksi rakastan sanomalehtien tuoksua!
Tilaan Viinilehteä. Se on sellainen juttu. Voi ottaa lasillisen hyvää viiniä ja selailla sitä samalla, kun valvoo lapsia porealtaalla. (Siis himassa.) En halua mitään padia sinne, kun lapset roiskii välillä vettä päälle. :)
Tilaan Hesarin digilehteä. Tykkään kuitenkin enemmän paperiversiosta. Olen pohtinut paperisen tilaamista, mutta epäilyttää, olisinko kerrostaloni ainoa tilaaja ja postinjakaja kävisi minun takiani talossa ylimmässä kerroksessa. Paperinen on myös hieman kalliimpi.
Tilaan painettua sunnuntai-Hesaria. Ostan myös "naistenlehtiä" (typerä termi) irtonumeroina.
Pädiltä (tms.) lukeminen tekee minut levottomaksi, kun taas paperilehtien ja kirjojen lukeminen rauhoittaa.
Tilaan viikonlopuksi paperihesarin. Jutut tulee jotenkin luettu paljon huolellisemmin paperilehdestä. Muutenkin se on mukavampi kuin kännykkä tai työläppärin avaaminen sunnuntaiaamuna. Kirjastossa en ehdi käydä, eikä se tietysti muutenkaan olisi sama asia kuin oman ruokapöydän ääressä aamiaista nautiskellessa.
Osa paperista tulee taiteltua biojätepussiksi, isompi osa lähtee kierrätykseen.
En tilaa, mutta jos haluan lukea lehden, ostan sen. Netistä en lue mitään lehtiä enkä kirjoja. Se rasittaa silmiä eikä sivuja voi kääntää yhtään niin kätevästi kuin paperilehdessä.
Verkossa saatan silmäillä joitain juttuja, mutta eihän se lehden lukemiselta tunnu. Ihan eri asia plärätä sivuja ja nähdä koko aukeama kerrallaan (mikä ei omalla läppärillä onnistu, liian pieni), tehdä vaikka ristikko ja palata helposti taaksepäin. Minulle ei paperilehteä korvaa digiversio.
Vierailija kirjoitti:
Tilaan Hesarin digilehteä. Tykkään kuitenkin enemmän paperiversiosta. Olen pohtinut paperisen tilaamista, mutta epäilyttää, olisinko kerrostaloni ainoa tilaaja ja postinjakaja kävisi minun takiani talossa ylimmässä kerroksessa. Paperinen on myös hieman kalliimpi.
Lehdenjakaja kiittää jokaisesta lisälehdestä, jaettavien lehtien määrä vaikuttaa palkkaan.
Ja itse tilaan paperilehteä satunnaisesti, sen ääreen rauhoittuu paremmin lukemaan, eikä rasita silmiä yhtä paljon kuin näytön tuijottelu.
Tärkeimmät syyt tilata paperilehti näyttää olevan silmien väsyminen ruudulta lukiessa ja paperilehden lukemisen tunnelmasta nauttiminen.
Näyttöjen häikäisevyyttä pystyy vähentämään, mutta ymmärrän kyllä lehden selailemisen helppouden nettiversioon verrattuna.
Keväällä innostuin taas tilaamaan puutarhalehden. Puoliso tilaa Hesarin paperisena. Muita tilattuja lehtiä meille ei tule.
Sanomalehdet (2kpl) tulevat paperisina joka päivä.
Koska haluan.
Vaikken Helsingissä asukaan, minulle tulee HS.
Tilannut sen vain siitä syystä, että saan pyyhkiä pers eeni sillä, koska koko lehti on niin täyttä vihervasemmistolaista hapatusta. Digilehdellä hankalampi toimitus olisi...
Se Tunne kun katsot hallituksen ja muiden ääliöiden naamojen tahrautuvan ruskeaan kastikkeeseen.
Luen edelleen Hesaria paperille painettuna versiona ja ostan irtonumeroina englanninkielisiä musiikkilehtiä, jotka ovat yleensä yli 100-sivuisia erikoisnumeroita jostain yksittäisestä bändistä tai sooloartistista. Samoin luen kirjat mieluiten hyvälle paperille painettuna olipa kyseessä lainaston kirja ta omaksi ostettu kappale.Yksi syy tuohon on se että paperille painettu lehti tai kirja on erilainen "käyttöliittymä" kuin tietokoneen tai kännykän ruutu.
Haluan aivan tietoisesti annostella omaa ruutuaikaani minkä vuoksi kuuntelen musiikkia ensisijaisesti CD- ja LP-levyiltä sekä radiosta YLE:n puheohjelmia. Samoin television katselusta nauttii enemmän sopivina annoksiani kuten katsomalla juuri sen tietyn elokuvan tai tv-sarjan jakson eikä muuten pidä töllöä vain koko ajan taustalla auki. En tavallisesti edes katso tv:tä ennen klo 18:n uutisia.
Netin huvi- ja hyötykäyttöä varten minulla on pöytäkone ja kannettava tietokone.
Lopetin sanomalehden tilaamisen -90 luvulla, koska on vaan niin kallis.
Sanomalehti tulee viikonloppuisin aina kun saa hyvän tarjouksen.