Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harvalla ihmisellä on muutakin elämää kuin työ?
Kommentit (27)
Minusta todella harvalla työ on koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska työ syö nykyään koko ihmisen.
Vaikkei minulla juuri elämää ole töiden ulkopuolella, en laskisi töitä minkäänlaiseksi elämäksi. Käyn siellä vain että saan rahaa.
Minulla ei nihilistinä ole mitään "työn ylpeyttä", teen sitä vain siksi koska minulla ei ole esim. varakkaita vanhempia tai perintöä joiden kautta elää nauttien vaikka taiteesta, antiikista ja sisustamisesta läpi elämän.
Jos olisi jompikumpi niin irtisanoutuisin heti. Mutta kun ei ole.
Olen töissä 8-10h päivässä vain että voin elää miettimättä asioiden hintalappuja jne., en kestä kituuttelua.
En pidä ihmisistä joille työ on tärkein ja lähes ainoa kiinnostuksen kohde elämässä, ainakaan jos se työ on jotain surkeaa epämielenkiintoista pask@@.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on kuin parasiitti joka imee minun elämän aikani pois. Ajatella että iso osa elämästä kuluu töissä, paikassa missä ei edes oikeasti haluaisi olla.
Suomalainen työelämä vie mehut. Nehän tutkivat jo sitäkin, että kolmekymppisten aivot rasittuvat niin, että ovat kuin dementikkoja. Muisti ei enää toimi. Terveysammattilaiset patistavat, että lenkille pitää, jotta jaksaa tehdä työtä. Niinpä yleinen treffialoitus kuuluu, lähetääks lenkille?!
Työ, työ ja työ. Suomalaisen perusluterilaisen ilot ovat pieniä (ja olemattomia). Suomi on työläismuurahaisten maa. Yllättäen nuo eivät muuten muurahaispesissä lisäänny, joten turha itkeä Suomen olematonta syntyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo aikaa mihinkään muuhun. Kokopäivätyö vie 8h siihen työmatka melkein 2h. Pitkät yöunet vähintään 8h. Kaupat, ruuanlaitot, siivoamiset jos vielä lapsiakin niin niiden harrastukset yms. Eipä siinä muuta elämää kerkeä olemaan. En tiedä kuka ajatteli että tälläinen elämä on hyvä saati että sopii kaikille mutta näin vaan joku päätti ja tässä kierteessä ollaan kunnes kuollaan. Jee.
Vierailija kirjoitti:
En pidä ihmisistä joille työ on tärkein ja lähes ainoa kiinnostuksen kohde elämässä, ainakaan jos se työ on jotain surkeaa epämielenkiintoista pask@@.
Itse et taida käydä töissä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on kuin parasiitti joka imee minun elämän aikani pois. Ajatella että iso osa elämästä kuluu töissä, paikassa missä ei edes oikeasti haluaisi olla.
Näinpä. Mutta mieluummin kuitenkin esim. pidän nykyisen asuntoni kuin muutan gh ettolähiöön ja menen sossun luukulle. Toki mitään muuta ei tällä palkalla pysty tekemään kuin pitämään asunnon.
Näin on tämä meidän hyvinvointivaltiomme tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen työelämä vie mehut. Nehän tutkivat jo sitäkin, että kolmekymppisten aivot rasittuvat niin, että ovat kuin dementikkoja. Muisti ei enää toimi. Terveysammattilaiset patistavat, että lenkille pitää, jotta jaksaa tehdä työtä. Niinpä yleinen treffialoitus kuuluu, lähetääks lenkille?!
Työ, työ ja työ. Suomalaisen perusluterilaisen ilot ovat pieniä (ja olemattomia). Suomi on työläismuurahaisten maa. Yllättäen nuo eivät muuten muurahaispesissä lisäänny, joten turha itkeä Suomen olematonta syntyvyyttä.
Ei todellakaan tulisi mieleenkään hankkia vielä lasta tämän kaiken sekaan. Hyvä kun jaksaminen riittää sen 8 tuntia + 1,5 tuntia työmatkat, ja rahat tähän betoniseen kaksioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on kuin parasiitti joka imee minun elämän aikani pois. Ajatella että iso osa elämästä kuluu töissä, paikassa missä ei edes oikeasti haluaisi olla.
Niin voihan sen tietty ajatella noinkin. Näin varmasti moni ajatteleekin. Mutta yhteiskunta ei toimi sillä tavoin et suurin osa ajattelee niin. Kun aina ei vaan voi olla kivaa. Sekin on elämää valitettavasti. Ainakin osalla meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on kuin parasiitti joka imee minun elämän aikani pois. Ajatella että iso osa elämästä kuluu töissä, paikassa missä ei edes oikeasti haluaisi olla.
Niin voihan sen tietty ajatella noinkin. Näin varmasti moni ajatteleekin. Mutta yhteiskunta ei toimi sillä tavoin et suurin osa ajattelee niin. Kun aina ei vaan voi olla kivaa. Sekin on elämää valitettavasti. Ainakin osalla meistä.
Olen alkanut miettimään että yhteisen hyvän ajattelemisen aika on ohi. Minulle riittää vaatimaton koti, vaatimattomat ruuat. En tarvitse jatkuvasti mitään ostettavaa tai tavoiteltavaa. Haluaisinkin pienempipalkkaiseen, vastuuttomaan työhön jossa voisin käydä muutaman kerran viikossa, niin että saisin vuokran ja laskut maksettua. En jaksa tätä yhteiskuntaa enää. Kokoajan pitää suorittaa ja ”menestyä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on kuin parasiitti joka imee minun elämän aikani pois. Ajatella että iso osa elämästä kuluu töissä, paikassa missä ei edes oikeasti haluaisi olla.
Niin voihan sen tietty ajatella noinkin. Näin varmasti moni ajatteleekin. Mutta yhteiskunta ei toimi sillä tavoin et suurin osa ajattelee niin. Kun aina ei vaan voi olla kivaa. Sekin on elämää valitettavasti. Ainakin osalla meistä.
Olen alkanut miettimään että yhteisen hyvän ajattelemisen aika on ohi. Minulle riittää vaatimaton koti, vaatimattomat ruuat. En tarvitse jatkuvasti mitään ostettavaa tai tavoiteltavaa. Haluaisinkin pienempipalkkaiseen, vastuuttomaan työhön jossa voisin käydä muutaman kerran viikossa, niin että saisin vuokran ja laskut maksettua. En jaksa tätä yhteiskuntaa enää. Kokoajan pitää suorittaa ja ”menestyä”.
Kyllä siihen vaatimattomaankin asuntoon saa rahaa menemään.
Työ on iso osa elämää. Työkavereille en jaa yksityiselämääni, enkä hyvänpäiväntutuille. Joten saatan antaa kuvan ettei minulla ole muuta elämää. Enkä välitä, koska yksityiselämäni ei kuulu heille ollenkaan.
Mikä on "muutakin elämää"?
Onko niin, että tällaisia latteuksia hokevalle ihmiselle on tietyt määritelmät sille "muulle elämälle"?
Eli jos työn lisäksi ei ole vähintään 50 hengen laajuista, aktiivisesti tavattavaa ystäväpiiriä, viittä viikottaista harrastusta, kymmentä vuosittaista ulkomaanmatkaa ja monia muita mielenkiinnon kohteita, ei ole edes ihminen?
Työlle on oma aikansa, vapaa-aikanaan jokainen saa huilata kotinsa rauhassa tai tehdä mitä tahtoo. Ei työ ole koko elämä ainakaan tavalliselle palkansaajalle. Yrittäjälle se voi sitä ollakin.
Itse kun olin kokoaikatyössä hoitoalalla, elämäni oli tosiaan vain pelkkää työtä, tylhön valmistautumista tai työstä palautumista.
Olin koko ajan väsynyt ja stressaantunut, huonostipalautunut.
Kauhea suoritus että jaksoi käydä lenkillä joskus tai tapaamassa jotain ystävää, aina odotti kuin kuuta nousevaa että tulis ne ruhtinaalliset kaksi peräkkäistä vapaapäivää (yleensä vain yhden päivän vapaita) , että ehtis ja jaksais jotain muutakin kun nukkua ja siivota ja hoitaa kasautuneet velvollisuudet joita työpäivinä ei saanut tehtyä.
No, minä päätin että tuollaista ei jaksa. Ajoin elintasoni niin alas kun mahdollista; pienempi asunto, en matkustele, auton sijaan pyörä, ei hienoa sisustusta, vaatteet kirppikseltä, ei kauneushoitoja, lehtiä, kampaamokäyntejä, ei kalliita harrastuksia..
Ja tadaa, pärjään nykyään noin 800 euron palkalla /kk, vaikka mulla lapsikin.
Aloin tehdä keikkatöitä, vaihdellen keskimäärin 1-3 vuoroa viikossa, ja pärjään tällä.
On kyllä laskeneen elintason arvoista. Elämäntaso nousi huikeasti!
Tänäänkin saattelin lapsen rauhassa kouluun, lähden kohta pyöräillen käymään vanhemmillani, sitten menen puolukkaan, tulen kotiin ja siivoan, katson telkkaria ja olen lapseni kanssa.. Ihanaa, nämä stressittömät leppoisat runsaat vapaapäivät! Jatkuva ahdistus, vetutus ja väsymys ovat poissa! Aikaa ja energiaa nauttia arkisista asioista ja läheisistä.
Up