Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Stressi ja ahdistus työpaikan kokouksesta
08.09.2020 |
Olin eilen eräässä työpaikan kokouksessa. Koin tapahtuman todella kuormittavana ja stressaavana. Jouduin olemaan esilläkin paljon.
Nukuin huonosti ja vieläkin tuntuu että sydän takoo ja ahdistaa ja käyn päässäni läpi sitä että kuinka käyttäydyin ja mitähän minusta ajatellaan.
Kokous meni sinällään ihan hyvin eli en mokannut tai sählännyt, olin pikemminkin todella asiallinen. Mietin että olinko jopa liian asiallinen ja jäykkä. Tilanne jännitti etukäteen paljon ja nyt jälkikäteenkin olo on jännittynyt.
Olen pohjimmiltani ujo ja vaalin yksityisyyttäni. Nyt tuntuu kuin minut olisi revitty auki kaikille ja kaikki hämmästelevät miten kahjo olen.
Ihan kamalaa. Voisitteko auttaa?
Kommentit (8)
Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on usein varhaisia kokemuksia itsestä riittämättömänä, häpeällisenä tai ei-toivottuna. Sosiaalisissa tilanteissa on voinut joutua pettymään vastavuoroisuuden puutteeseen.
Tällöin kokemus itsestä kelpaamattomana muille sisäistetään, ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat aina jännitystä ja huolta siitä että olinko vääränlainen, nolasinko itseni, kelpaanko minä?
Mieti omaa lapsuuttasi, koitko sinä olevasi arvokas, tärkeä, toivottu, rakastettu ja iloa tuottava olento, vai enemmänkin aina tiellä oleva rasite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voisit olla vaan tyytyväinen siitä, että selvisit hienosti. Hengittää syvään ja rauhallisesti. Onnistuit! :)
Elämä jatkaa kulkuaan, kohti uusia kokemuksia nyt vaan. :)
Jos on jännittäjä-luonne, tuo on aivan normaalia. Melkein kaikkia ihmisiä jännittää jonkin verran. Kyllä se siitä.
Taputa itseäsi olalle ja hymyile! You did it!
Älä jää vellomaan tuohon tunteeseen ja yli analysoi. Kokous on ohi, uusia tulee ja kukaan ei kohta muista tuota kokousta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on usein varhaisia kokemuksia itsestä riittämättömänä, häpeällisenä tai ei-toivottuna. Sosiaalisissa tilanteissa on voinut joutua pettymään vastavuoroisuuden puutteeseen.
Tällöin kokemus itsestä kelpaamattomana muille sisäistetään, ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat aina jännitystä ja huolta siitä että olinko vääränlainen, nolasinko itseni, kelpaanko minä?Mieti omaa lapsuuttasi, koitko sinä olevasi arvokas, tärkeä, toivottu, rakastettu ja iloa tuottava olento, vai enemmänkin aina tiellä oleva rasite?
Koen kyllä että olin lapsena rakastettu ja toivottu. Koin kylläkin muutaman opettajan toimesta sellaista outoa sortoa, nälvimistä ja alistamista, ja minua myös kiusattiin joskus, oli minulla kyllä myös ystäviä.
Kiitos kaikille tähän astisista kivoista ja kannustavista vastauksista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonkaltaisen jännityksen aiheuttamaa stressiin auttaa liikunta tai joku muu intensiivinen tekeminen joka vie ajatukset muualle, ylipäätään työajan jälkeen ei pitäisi käyttää aikaansa työasioiden vatvomiseen, monilla elämän kotiarki lapsineen niin täyteistä, ettei ehdi edes.
Mulla sama eikä helpota vaikka kokemusta kaiken näköisistä tilanteista jo taustalla. Ei tämä elämä oikein minkään arvoista ole kun parin vuoden terapiat käyty ja työelämässäkin oltu vuosia ja joka *tun kerta sama häpeä ja ahdistus
Alue: Aihe vapaa
Useimmat eivät ajattele toisista yhtään mitään, keskittyvät itseensä niin kuin sinäkin.
Kokous on nyt käytynä ja ae on takanapäin. Voit keskittyä eteenpäin menoon.