Ryhmäliikuntapelko koulukiusauksen jälkeen

Taustallani on hyvin perinteistä koulukiusausta ja liikuntatunneilla kehittyi pitkä kammo vapaaehtoista liikuntaa kohtaan. Nyt kolmekymppisenä olen löytänyt mielenkiintoisen lajin, jossa on mukava ryhmä - vetäjä ja osa muista osallistujista ovat kavereitani, muutkin ovat erittäin mukavia aikuisia ihmisiä ja tunneilla on erittäin hyväntahtoinen ja kaikkien kehitystä tukeva meno. Mukana on muitakin tasollani olevia aloittelijoita eikä vetäjää lukuunottamatta kukaan ole mikään mestari ko. lajissa.

Silti tuntemukseni ovat suoraan koulun liikuntasalista. Keskittyminen on hirveän vaikeaa koska stressaan muita läsnäolijoita ja epäonnistumisia. Koen voimakasta häpeää kun en osaa jotain ja pelkään liikkua isoilla liikkeillä tai yrittää tosissani etten nolaa itseäni. Koen että minun pitäisi opetella uudet, haastavammat liikkeet yksin kotona ja hallita ne lähes täysin jotta kehtaisin "opetella" niitä tunnilla. Koen olevani epäonnistunut riippakivi jos en hallitse uutta asiaa heti ihmisten silmien edessä.

Onko kukaan päässyt ryhmäliikuntahäpeästä eroon? On raskasta kun ymmärrän ettei kukaan katso minua alentuvasti (todennäköisesti ei juuri ollenkaan vaan keskittyvät omaan tekemiseensä) vaan häpeä ja pelko on jämähtäneet pääni sisälle.