Lue keskustelun säännöt.
Vaaralliset kohtaamiset koirien kanssa
05.09.2020 |
Olin tänään lenkillä lapseni kanssa. Lapsi oli pyörällä ja minä pitelin kiinni sen työntöaisasta. Pienen matkan jälkeen vastaan tuli irrallaan oleva koira, joka valpastui selvästi nähdessään meidät. Mielestäni jokin pitbull tai jotakin staffia ym.
Huomasin sen jo hyvän matkan päästä ja lapseni myös, joka pelkää jo ennestään koiria ja lapsi alkoi hieman hermostumaan. Pelkää koiria siis sen takia, kun ainoat kosketukset koiriin ovat olleet sitä, että vasikan kokoinen koira hyppii ja haukkuu ja kaataa lapseni. Hidastin vauhtia ja olin juuri kääntymässä ympäri, kun huomasin koiran lähtevän juoksemaan meitä kohti. Lapseni alkoi kirkumaan hysteerisenä ja itse toimin täysin vaiston varassa. Kiskaisin lapsen taakseni pyörän kanssa ja yritin huutaa koiralle, mutta se viis veisasi minusta.
Kun koira pääsi kohdalle, se yritti kiertää minut ja päästä lapsen luokse. Minä tietysti parhaani mukaan yritin saada koiran pidettyä poissa lapsen luota, mutta siinä kohtaa kun näin koiran yrittävän näykkäistä/puraista lastani repäisin sitä siitä mistä kiinni sain, eli korvasta. Silloin koira kiinnostui minusta ja alkoi hyppiä minua päin ja yritti purra kasvoihini.
Tilanne oli todella nopea, enkä ole itsekään ihan varma siitä, miten kaikki tapahtui. Muistan vain lyöneeni ja potkineeni koiraa, joka tuntui vain saavan siitä lisää energiaa ja iski hampaansa käteeni. Tilanteen kaoottisuutta tietysti vielä lisäsi se, että lapseni kirkui ja itki hysteerisenä taustalla ja yritti piiloutua käsiensä taakse.
En tiedä miten, mutta jotenkin sain koiran irrottamaan otteensa ja potkaisin sitä päähän niin lujaa kun vain pystyin ja seuraavaksi näin koiran jolkottelevan poispäin. Juoksin tietysti lapsen kanssa kotiin ja pyöräkin jäi tien varteen. Vasta kotona ehdin katsomaan kättäni ja seuraava osoite olikin sitten päivystys hysteerisen lapsen kanssa.
Vieläkin sydän tykyttää. Ilmoitin koirasta poliisille ja paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle ja yhdistys ainakin yrittää sitä etsiä ja on laittanut ilmoituksia. Tuskin omistaja koskaan tulee tietoon.
Onko muilla vaarallisia kohtaamisia koirien kanssa? Tai vaikka muidenkin eläinten?
Kommentit (30)
Uhkaavia tilanteita on tulut lenkillä shar pein, rottisten, amstaffien ja dogo argentinojen kanssa. Murisseet, uhitelleet ja niiden omistajat kusi housussa, selvästi pelänneet koiriaan itsekin.
Kun olen liikkunut yksin, koirat ei välitä, näissä uhkaavissa tilanteissa minulla on ollut joko pieni rauhallisesti koiran ohittava lapsi tai rauhallinen koira tai molemmat mukana. Jotenkin tietyt rodut reagoivat lapsiin ja koiriin vaarallisella tavalla.
Olen lopulta, hyvin koirarakkaana ihmisenä, joutunut toteamaan, että tietyt rodut olisi hyvä Suomessakin kieltää vaarallisina rotuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahteen uhkaavaan irtokoiraan olen elämäni aikana törmännyt, rottweileriin ja valkoiseen paimenkoiraan. Olisi saanut jäädä kohtaamatta. Toivoisin että kaikki koirat pidettäisiin hallinnassa, eli hihnassa tai irti vain silloin jos ovat omistajansa läheisyydessä ja tottelevaisia.
Musta olis myös hyvä, että ihmiset miettisivät, millaisia koiria ottavat. Että otetaanko sellainen, joka voikin olla vaarallinen. Ok, mikä tahansa koira voi olla vaarallinen, mutta kyllä eri roduilla on ihan erilaiset valmiudet. Oon itse valinnut sellaisia rotuja, jotka ovat mahdollisimman vaarattomia ihmisille ja muille eläimille.
Minua puri kultainennoutaja kasvoihin, kun olin 4v. Olimme jonkun sukulaisen juhlissa ja hänellä oli kaksi kultaistanoutajaa. Koirat olivat kuulemma olleet juhlien ajan kovin hermostuneita. Muistan vain sen, että katsoin koiria, jotka olivat eteisessä kenkien päällä ja väritin värityskirjaa. Seuraava muistikuvani on se, kun huudan ja itken vessassa, joka näyttää punaiselta. Äitini putsaa kasvojani vanupuikolla, juhlapaikan emäntä on myös vessassa, he vaikuttavat hysteerisiltä äitini kanssa ja muualta asunnosta kuuluu kauheaa huutoa.
Koiran ylähammas viilsi minua tuohon silmän alaluomeen ihan nenän viereen, veti koko matkan sen alaluomen auki, vieläkin on arpi. Alahampaasta jäi arpi leukaan. Oli ilmeisesti aika lähellä, ettei koko näkö mennyt.
Kukaan ei tiedä miksi koira puri, enkä tiedä minäkään, kun ei ole mitään muistikuvaa. Siskoni sanoi, että toinen koirista oli yhtäkkiä tullut eteisestä olohuoneeseen. Olin kuulemma istunut lattialla värittämässä, kun koira iski hampaansa kasvoihini. Siskoni oli istunut sohvalla katsomassa televisiota, aikuiset olivat olleet osa ulkona ja osa keittiössä seinän takana. En muista, mitä koiralle tehtiin vai tehtiinkö mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama onko aloitus totta vai ei: minun asenteeni koiria kohtaan ei muutu..
Kaikki koirat lihoiksi, autetaan tällä ihmisiä kenellä on nälänhätä. Suden jälkeenjääneetmutantit voidaan sallita vain ammattikäyttöön (pv, poliisi jne..)
Koirat on paskiaisia. Koirat eivät ole ihmisiä. Koirat ovat demoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua puri kultainennoutaja kasvoihin, kun olin 4v. Olimme jonkun sukulaisen juhlissa ja hänellä oli kaksi kultaistanoutajaa. Koirat olivat kuulemma olleet juhlien ajan kovin hermostuneita. Muistan vain sen, että katsoin koiria, jotka olivat eteisessä kenkien päällä ja väritin värityskirjaa. Seuraava muistikuvani on se, kun huudan ja itken vessassa, joka näyttää punaiselta. Äitini putsaa kasvojani vanupuikolla, juhlapaikan emäntä on myös vessassa, he vaikuttavat hysteerisiltä äitini kanssa ja muualta asunnosta kuuluu kauheaa huutoa.
Koiran ylähammas viilsi minua tuohon silmän alaluomeen ihan nenän viereen, veti koko matkan sen alaluomen auki, vieläkin on arpi. Alahampaasta jäi arpi leukaan. Oli ilmeisesti aika lähellä, ettei koko näkö mennyt.
Kukaan ei tiedä miksi koira puri, enkä tiedä minäkään, kun ei ole mitään muistikuvaa. Siskoni sanoi, että toinen koirista oli yhtäkkiä tullut eteisestä olohuoneeseen. Olin kuulemma istunut lattialla värittämässä, kun koira iski hampaansa kasvoihini. Siskoni oli istunut sohvalla katsomassa televisiota, aikuiset olivat olleet osa ulkona ja osa keittiössä seinän takana. En muista, mitä koiralle tehtiin vai tehtiinkö mitään.
Tiedän tapauksen, jossa kultainennoutaja flippasi vähän samalla tavalla ja puri oman perheen lasta rintakehään.
Noiden irrallaan juoksutettavien koirien vuoksi en yksin käydä lenkillä. Koiran ulkoiluttaja saattaa huudella, ettei se tee mitään, mutta koirat ovat arvaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa kannattaa potkaista kiveksiin tai plluun niin ne jättää rauhaan. Simppanssitkin repivät toisiaan kiveksistä. Tietävät heikoimman kohdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Siis staffihan on polven korkuinen, miten se puri sua kasvoihin? Pitbull taas on aika harvinainen rotu Suomessa ja sitä käytetään lähinnä terapiakoirana. Voimakkaan ruumiinrakenteensa vuoksi sellainen pystyisi hyppäämään käsiisi, mutta pittikin on melko pieni. Säkä n. 50cm.
Tsekkaa ensi kerralla faktat ennenkuin tarinoit, tää sun sepustus ois ollut paljon uskottavampi jos oisit sanonut vaikka cane corso. Se alkaa olla jo sen verran suuri ja alkukantainen rotu että voisikin hyökätä ja yltää puremaan kasvoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Toki voi, jännä kun kouluttajan uralla ei ole vielä tullut ongelmakäytöksistä staffia vastaan. Eikä intohimoisena staffiharrastajana.
Jokainen yksilö jonka olen tavannut on ollut juuri tuollainen kaikkia rakastava hönö.
Eiköhän tässä aloittajan tarinassa ole kyse siitä, että hän on koettanut ulkomuistista muistaa pelottavan näköisien koirien rotuja, on unohtanut tsekata faktat ja puhuu hölmönä läpiä päähänsä. Sitäpaitsi staffi ei kyllä edes tuurilla yletä puremaan aikuista ihmistä kasvoihin sen säkäkorkeuden ollessa korkeintaan 41cm jolloin puhutaan jo isosta uroksesta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Toki voi, jännä kun kouluttajan uralla ei ole vielä tullut ongelmakäytöksistä staffia vastaan. Eikä intohimoisena staffiharrastajana.
Jokainen yksilö jonka olen tavannut on ollut juuri tuollainen kaikkia rakastava hönö.Eiköhän tässä aloittajan tarinassa ole kyse siitä, että hän on koettanut ulkomuistista muistaa pelottavan näköisien koirien rotuja, on unohtanut tsekata faktat ja puhuu hölmönä läpiä päähänsä. Sitäpaitsi staffi ei kyllä edes tuurilla yletä puremaan aikuista ihmistä kasvoihin sen säkäkorkeuden ollessa korkeintaan 41cm jolloin puhutaan jo isosta uroksesta :D
Kouluttaja. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Toki voi, jännä kun kouluttajan uralla ei ole vielä tullut ongelmakäytöksistä staffia vastaan. Eikä intohimoisena staffiharrastajana.
Jokainen yksilö jonka olen tavannut on ollut juuri tuollainen kaikkia rakastava hönö.Eiköhän tässä aloittajan tarinassa ole kyse siitä, että hän on koettanut ulkomuistista muistaa pelottavan näköisien koirien rotuja, on unohtanut tsekata faktat ja puhuu hölmönä läpiä päähänsä. Sitäpaitsi staffi ei kyllä edes tuurilla yletä puremaan aikuista ihmistä kasvoihin sen säkäkorkeuden ollessa korkeintaan 41cm jolloin puhutaan jo isosta uroksesta :D
Kouluttaja. 😂
Kyllä. Koulutan ongelmakäytöksisiä eläimiä hevosista kissoihin ja koiriin. Ja siltä väliltä. Staffia ei ole vielä asiakkaaksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Toki voi, jännä kun kouluttajan uralla ei ole vielä tullut ongelmakäytöksistä staffia vastaan. Eikä intohimoisena staffiharrastajana.
Jokainen yksilö jonka olen tavannut on ollut juuri tuollainen kaikkia rakastava hönö.Eiköhän tässä aloittajan tarinassa ole kyse siitä, että hän on koettanut ulkomuistista muistaa pelottavan näköisien koirien rotuja, on unohtanut tsekata faktat ja puhuu hölmönä läpiä päähänsä. Sitäpaitsi staffi ei kyllä edes tuurilla yletä puremaan aikuista ihmistä kasvoihin sen säkäkorkeuden ollessa korkeintaan 41cm jolloin puhutaan jo isosta uroksesta :D
Kouluttaja. 😂
Kyllä. Koulutan ongelmakäytöksisiä eläimiä hevosista kissoihin ja koiriin. Ja siltä väliltä. Staffia ei ole vielä asiakkaaksi tullut.
Ihana, olen etsinyt juuri tuollaisen kokemuksen ja asenteen omistavaa kouluttajaa. Luulin jo, ettei löydy palkattavaa.
Miten voin ottaa yhteyttä sinuun ja paljonko on pyyntösi tunnilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Luonnekuvauksesta ei ole tässä juuri merkitystä. Kaikissa roduissa on hulluja yksilöitä. Väärissä käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla aggressiivinen.
Toki voi, jännä kun kouluttajan uralla ei ole vielä tullut ongelmakäytöksistä staffia vastaan. Eikä intohimoisena staffiharrastajana.
Jokainen yksilö jonka olen tavannut on ollut juuri tuollainen kaikkia rakastava hönö.Eiköhän tässä aloittajan tarinassa ole kyse siitä, että hän on koettanut ulkomuistista muistaa pelottavan näköisien koirien rotuja, on unohtanut tsekata faktat ja puhuu hölmönä läpiä päähänsä. Sitäpaitsi staffi ei kyllä edes tuurilla yletä puremaan aikuista ihmistä kasvoihin sen säkäkorkeuden ollessa korkeintaan 41cm jolloin puhutaan jo isosta uroksesta :D
Nää koiraihmiset on kyllä aivan sekaisin. Koko elämä pyörii joittenkin piskien ympärillä ja pädetään koiraroduista jossain keskustelupalstalla ja ollaan niin tärkeänä. Säälittävää.
Pelottavaa. Ja koronan aikana eläimiä on taas ottaneet ne, joilla ei ole kykyä niistä huolehtia. Eli lisääntyvät taas nämä kuvaillut tapaukset, kun koirat on irti ja karkailee pihoista.