Lue keskustelun säännöt.
Vaaralliset kohtaamiset koirien kanssa
05.09.2020 |
Olin tänään lenkillä lapseni kanssa. Lapsi oli pyörällä ja minä pitelin kiinni sen työntöaisasta. Pienen matkan jälkeen vastaan tuli irrallaan oleva koira, joka valpastui selvästi nähdessään meidät. Mielestäni jokin pitbull tai jotakin staffia ym.
Huomasin sen jo hyvän matkan päästä ja lapseni myös, joka pelkää jo ennestään koiria ja lapsi alkoi hieman hermostumaan. Pelkää koiria siis sen takia, kun ainoat kosketukset koiriin ovat olleet sitä, että vasikan kokoinen koira hyppii ja haukkuu ja kaataa lapseni. Hidastin vauhtia ja olin juuri kääntymässä ympäri, kun huomasin koiran lähtevän juoksemaan meitä kohti. Lapseni alkoi kirkumaan hysteerisenä ja itse toimin täysin vaiston varassa. Kiskaisin lapsen taakseni pyörän kanssa ja yritin huutaa koiralle, mutta se viis veisasi minusta.
Kun koira pääsi kohdalle, se yritti kiertää minut ja päästä lapsen luokse. Minä tietysti parhaani mukaan yritin saada koiran pidettyä poissa lapsen luota, mutta siinä kohtaa kun näin koiran yrittävän näykkäistä/puraista lastani repäisin sitä siitä mistä kiinni sain, eli korvasta. Silloin koira kiinnostui minusta ja alkoi hyppiä minua päin ja yritti purra kasvoihini.
Tilanne oli todella nopea, enkä ole itsekään ihan varma siitä, miten kaikki tapahtui. Muistan vain lyöneeni ja potkineeni koiraa, joka tuntui vain saavan siitä lisää energiaa ja iski hampaansa käteeni. Tilanteen kaoottisuutta tietysti vielä lisäsi se, että lapseni kirkui ja itki hysteerisenä taustalla ja yritti piiloutua käsiensä taakse.
En tiedä miten, mutta jotenkin sain koiran irrottamaan otteensa ja potkaisin sitä päähän niin lujaa kun vain pystyin ja seuraavaksi näin koiran jolkottelevan poispäin. Juoksin tietysti lapsen kanssa kotiin ja pyöräkin jäi tien varteen. Vasta kotona ehdin katsomaan kättäni ja seuraava osoite olikin sitten päivystys hysteerisen lapsen kanssa.
Vieläkin sydän tykyttää. Ilmoitin koirasta poliisille ja paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle ja yhdistys ainakin yrittää sitä etsiä ja on laittanut ilmoituksia. Tuskin omistaja koskaan tulee tietoon.
Onko muilla vaarallisia kohtaamisia koirien kanssa? Tai vaikka muidenkin eläinten?
Kommentit (30)
Yleensä nämä jotka puolustelee vaarallisia rotuja on niitä fanaattisia kannattajia, jotka vielä väittävät, että heillä on kauheasti tietoa ja kokemusta. Jo pelkästään se että, jos googlaa "staffi tappoi" niin tulee niin paljon hakutuloksia, että se kertoo jo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaan koiraan törmäsin yhteen aikaan usein työmatkan varrella. Omistaja oli tasapainottoman oloinen nainen, joka piteli koiraa aina kaksin käsin hihnasta kiinni. Koira murisi ja yritti päästä jokaisen ohikulkijan kimppuun.
Irrallaan oleviin koiriin en ole törmännyt ikinä, eli on ollut onni mukana.
Monesti vastaan tulee sellainen ulkoiluttaja, joista tulee mieleen, että sekä koira, että omistaja ovat joko vihaisia tai pelokkaita, ihan kuin tunne siirtyisi hihnaa myöten ihmisestä koiraan.
Omalle kohdalle on sattunut kylä paikassa terrieri, joka yritti purra, kun kävelin ohi. Olin lapsi ja hyppäsin äkkiä sohvalle kun se hyökkäsi kohti muristen. Yritti saman vierailun aikana purra muitakin lapsia.
Toinen oli sekarotuinen koira ja se oikeasti näykkäisikin minua kädestä, vaikka sen omistajat sanoivat, että se on kiltti ei se pure (koira murisi minulle tässä vaiheessa).
Te jotka pädette noista roduista ja niiden koosta; opetelkaa lukemaan. Aloituksessa lukee, että koira hyppi ja yritti purra kasvoihin. Oikeastiko ajattelitte, että mikään koira pystyisi normaalipituista aikuista ihmistä puremaan kasvoihin seisoessaan normaalisit neljällä jalalla? Ja todellakin pitbullit hyppivät korkealle, olen nähnyt sellaisen juoksevan puun runkoa pitkin useamman metrin korkeuteen. Eikä ole harvinainen rotu ollut enää pitkään aikaan Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
"staffi hyökkäsi" 😂😂😂😂😂
"Staffordshirenbullterrieriin, arkisesti staffiin, jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikkukropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.
Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, joka on tärkeä ominaisuus lasten kanssa touhuttaessa. Staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori retuuttaisi sitä liian kovakouraisesti, mutta staffi ei sovellu perheen pienimpien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi."
Tässä staffin luonnekuvaus. 25 vuotta niiden kanssa pyörineenä, satoja yksilöitä tavanneensa en ole nähnyt vielä vihaista.
Minullakin on ollut staffeja parikymmentä vuotta ja on edelleen 2 kpl. Olen tavannyt yhden aggressiivisen uroksen joka oli myös purrut pahasti useampaa ihmistä ennenkuin se lopetettiin. Staffin luonne on paljon kuvauksesi mukainen mutta rotu edellyttää myös sitä että koiraa pitää osata lukea. Hyvä kotikasvatus pennusta saakka, totuttaminen toisiin koiriin ja käyttäytyminen vieraiden ihmisten kanssa on hyvä hallita, sillä osaamattoman käsissä hyväpäisestäkin koirasta tulee melkoinen riesa joka ei ymmärrä säädellä voimiaan ja haastaa omistajaansa jatkuvasti. Staffin fysiikkaan yhdistettynä tuommoinen kombo on vaarallinen. Pienestä koosta huolimatta toisin kuin joku täällä väitti, staffi pystyy hyppäämään korkealle ja puremaan, lisäksi se on erittäin nopea ja peräänantamaton. On erittäin ikävää että suomeenkin on tullut uusia kokemattomia kasvattajia jotka eivät osaa valita jalostukseen oikeita yksilöitä, vaan käytetään jopa ulkomaisia koiria joiden taustoista ei tiedetä mitään. Sitten suosittua rotua myydään kokemattomille ostajille, joista ei myöskään välitetä ottaa selvää. Soppa on sitten valmis ja seuraukset alkavat olla nähtävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanonpa vielä senkin, että näyttelyharrastajien mukaan aggressiivisia staffeja on tullut vastaan myös kehässä eli täysin kaistapäistä toimintaa, haetaan vain hyvännäköistä eläintä ja on sivuseikka jos luonne on kusipäinen.
Eikös nuo staffit ja bullterrierit ole alun perin jalostettu tappelukoiriksi koiratappeluita varten? Siinä mielessä erikoista, että niiden ajatellaan olevan nyt hyviä perhekoiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös nuo staffit ja bullterrierit ole alun perin jalostettu tappelukoiriksi koiratappeluita varten? Siinä mielessä erikoista, että niiden ajatellaan olevan nyt hyviä perhekoiria.
On, ja vaikka rodun tappeluominaisuuksia on 30-luvulta saakka pyritty vähentämään kun rotu virallistettiin ja tappelut kiellettiin briteissä, on tietyt ominaisuudet jäljellä, kuten korkea kipukynnys, nopeat reaktiot ja tiettyjen eleiden puuttuminen, koira ei paljasta välttämättä "aikeitaan" mikä on ollut tappelussa eduksi. Terve hyvinkoulutettu staffi on hyvä perhekoira mutta se vaatii omistajaltaan rodun ja sen historian tuntemusta ja määrätietoista toimintaa.
Joo, susiadressiin vain nimeä, sudethan ne todellinen vaara on... Taisi olla susi, näin ainakin meidän luonnosta vieraantuneiden kaupunkilaisten mielestä.
Oikeasti saa olla lotto-voittajan tuuri jos susi vahingoittaisi ihmistä, koirat sen sijaan voi olla vaarallisia.
t. maalta kotoisin oleva ja täälläkin vaarattomia susia
Paljon on tullut irtokoiria vastaan kun olen omistanut koiria koko ikäni itse.
Vaaratilanteita aiheuttaneet koirat ovat olleet pieniä, kerran perhoskoira ja kerran joku sekarotuinen chihuahuan tyyppinen elukka.
Ovat hyökänneet omien koirieni (saksanpaimenkoiria) jalkoihin näykkimään.
Arvatkaa ketä ois syytetty jos omat koirat olisivat purreet takaisin? Oltais saatu revittyä sensaatiohakuisia otsikoita miten hurja saksanpaimenkoira ta*poi perheen rakkaan lemmikin.. Pitäkää ne koirat kiinni. Myös pienet.