Lue keskustelun säännöt.
Tutun lapsi ei kiitä saamistaan tavaroista
05.09.2020 |
Mitä mieltä olette, kun 10-vuotias ei kiitä mistään, mitä hän muilta saa? Pitää kyllä saamistaan tavaroista, siitä ei ole kyse, mutta toki vaikkei pitäisi, kiittäminen kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Mikä siis on, että tuon ikäinen ei kiitä? Onko ihan yleistä tänä päivänä?
Kommentit (25)
Ja sinä, aikuinen ihminen, kyttäät kymmenvuotiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla niin tohkeissaan uudesta jutusta, että kiittäminen unohtuu. Olet varmaan lapseton, kun ymmärryksesi lapsista on tätä luokkaa. Voi tietysti ottaa asian puheeksi lapsen isän kanssa, jos kovasti vaivaa. Tai lakkaa ostelemasta tavaroita, lapsella voi olla ilmastoahdistus.
Ainoat tilanteet missä hyväksyisin lapsiltani kyseisen käytöksen:
-Jos joku tuo tavaran josta erikseen sanottu ettei pidä tai halua.
-Kyse ihmisestä joka valehtelee olevansa lapsen kanssa tekemisissä muttei todellisuudessa käy kuin syntymäpäivillä jos sitäkään.
-Tavaroilla kiristävä ihminen.
-Lapseni olisi ahdistushäiriöstä taikka sosiaalistentilanteiden pelosta kärsivä.
Ei monikaan lapsi kiitä, ennen kuin vanhempi sanoo "Kuinkas sanotaan?"
Vierailija kirjoitti:
Ei monikaan lapsi kiitä, ennen kuin vanhempi sanoo "Kuinkas sanotaan?"
Vanhemman tehtävä on hokea sitä "kuinka sanotaan". Aapeen tapauksessa isä laiminlyönyt tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä esikouluikäinen on jo sen ikänen, että lahjoista pitäisi henkilökohtaisesti kiittää. Kannattaa lopettaa lahjojen anto, jos ei kiitosta kuulu.
Itsellä näitä huonokäytöksisiä lapsia sisaruksilla ja kaverilla. Lopetan lahjojen lähetyksen. Lahjat sellaisia mitä ovat pyytäneet.
Luultavasti 95% lapsista unohtaa, mutta toki on vanhemman tehtävä muistuttaa, kunnes alkaa itse muistaa. 10-vuotias luultavasti kyllä muistaisi, itse ainakin muistin. On luultavasti siis jäänyt opettamatta, tai voi olla jotakin vaivaa.
Minulla on 4,5v autistinen lapsi, joka ei kiitä, mutta eipä sen puoleen puhukaan. Sanon kyllä aina hänelle, että kuuluu sanoa kiitos ja yritän sitä opettaa niin, että itse kiitän aina kun hän antaa minulle jotakin mitä pyydän tuomaan, samoin miestäni jne. Kyllä lapsi sitten luultavasti joskus alkaa puhumaan ja myös kiittämään, kun on sitä aina nähnyt ja osaa luultavasti yhdistää sen siihen, että saa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta miksi kaikki puhuvat isästä? En huomannut isä mainintaa missään aloituksessa? Onko tässä nyt jokin "tunnetumpi" tapaus kyseessä tmv?
Lopettakaa lahjojen anto, jos ei lapsi omatoimisesti kiitä. Kiitos on pieni teko. Jos ei kiitosta tule, tuskin lahjanne ovat tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta miksi kaikki puhuvat isästä? En huomannut isä mainintaa missään aloituksessa? Onko tässä nyt jokin "tunnetumpi" tapaus kyseessä tmv?
Onko se kovin harvinaista, että lapsella on isä? En ole niin perillä näistä uudenaikaisista perhemalleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monikaan lapsi kiitä, ennen kuin vanhempi sanoo "Kuinkas sanotaan?"
Vanhemman tehtävä on hokea sitä "kuinka sanotaan". Aapeen tapauksessa isä laiminlyönyt tehtävänsä.
"Kuinka sanotaan?" on ällöttävää. Minä pidän aina huolta, että jos joku sanoo noin minun antaessa lahjan, kerron lapselle, ettei tarvitse kiittää. Minä annan lahjan, koska haluan antaa lahjan. En siksi, että tarvitsen kiitoksen. Minulle riittää lapsen hymy ja kirkkaat silmät todistamaan, että hän on kiitollinen.
Saisi olla laitonta hokea tuota fraasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kiitä tuttavaani, joka tuo likaisia ja resuja vaatteita lapsellemme muka hyvän hyvyyttään.
Luulisin että jos kannat niitä piirustustarvikkeita joka kk niin ryytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nyt 22-vuotias kummipoika ei ole koskaan kiittänyt mistään. Ostin valmistujaislahjan, mutta en enää muuta aio hänelle ostaa.
Pienennän lahjasummaa pikkuhiljaa. Ei jsksa näitä kiittämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta miksi kaikki puhuvat isästä? En huomannut isä mainintaa missään aloituksessa? Onko tässä nyt jokin "tunnetumpi" tapaus kyseessä tmv?
Onko se kovin harvinaista, että lapsella on isä? En ole niin perillä näistä uudenaikaisista perhemalleista.
Ei tietenkään, mutta ihmettelin vain. Pisti jotenkin silmään, kun ei missään ole mainittu vanhemmista mitään.
Nykyajan vanhemmuus on hukassa. Edes perusasiaa, kiitosta, ei lapsille opeteta.
Tämä on piikki jollekin yyhoolle ja isättömälle lapselle...
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmuus on hukassa. Edes perusasiaa, kiitosta, ei lapsille opeteta.
Näin on. Teinit myös lakkasivat tervehtimästä n. 10 vuotta sitten, mikä oli aivan uskomatonta aluksi. Siis joku oma oppilaani tulee samaan bussiin tai kaupassa vastaan, eikä vastaa tervehdykseen. Nyt meillä on jo pienessä rivitalonyhtiössä nuoria pareja, jotka eivät vastaa tervehdykseen, kun tulevat pihalla vastaan. Mökillemme on ilmestynyt uusi naapuri, joka tulee kalaan 10 m päähän laituristamme, eikä vastaa tervehdykseen. Opettajanhuoneeseen on ilmestynyt joku uusi nuori kollega sanaakaan sanomatta istumaan sohvannurkkaan. Uskomatonta.
Koulun käytävällä sanon joka ikiselle vastaan tulijalle heipat kymmeniä kertoja päivässä, ehkä joka kolmas vastaa. Oma-aloitteisesti ei tervehdi juuri kukaan. Kyllä ne käytöstavat on olemassa siksi, että ihmisten välinen kanssakäyminen olisi luotevaa ja sujuvaa. Vanhemmat tekevät hirmuisen karhunpalveluksen, kun eivät opeta tervehtimään, esittäytymään eikä kiittämään.
t. Vanha (kuitenkin alle 50 v) ope
Ei ole opetettu. Jos olette läheisissä väleissä, mainitsepa lapsosen isälle, että ottaa asian puheeksi tenavansa kanssa. Ei kukaan halua, että oma lapsi vaikuttaa muiden silmissä mäntiltä.